Esittävät taiteet: määritelmä, historia ja keskeiset esityslajit

Tutustu esittävien taiteiden määritelmään, historiaan ja tärkeimpiin esityslajeihin — teatterista tanssiin, musiikkiin ja performanssiin.

Esittävät taiteet ovat taiteen muotoja, joissa yksittäiset ihmiset esiintyvät erikseen tai yhdessä yleisön edessä. Esityksessä tarvitaan taiteilijan omaa kehoa, kasvoja ja läsnäoloa; esitys voi olla ennalta harjoiteltu tai osittain improvisoitu, ja usein siihen liittyy myös ääntä, liikettä, puvustusta, valaistusta ja lavastusta.

Historia lyhyesti

Esittävä taide on osa ihmiskulttuureja tuhansia vuosia: rituaalit, myyttien esitykset ja tanssiperinteet edeltävät kirjallisia ja visuaalisia muotoja. Kreikkalainen teatteri, antiikin rituaalit, keskiaikaiset näytelmät, italialainen commedia dell’arte sekä oopperan ja baletin synty 1500–1700-luvuilla ovat kaikki muokanneet nykyisiä esityskäytäntöjä. Moderni teatteri, konserttiperinne ja sirkustaide kehittyivät edelleen 1800–1900-luvuilla, ja 1900-luvun jälkipuoliskolla syntynyt performanssitaide ja multimodaaliset esitykset laajensivat lajikirjoa. Englannin kielessä termi "performing arts" esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1711.

Keskeiset esityslajit

• Teatteri — draama, komedia, tragedia, nykydraama ja kokeelliset muodot.
• Tanssi — klassinen baletti, nykytanssi, kansantanssit ja koreografiat eri tyyleissä.
• Musiikki — konserttiesitykset, kamari- ja orkesterimusiikki sekä esityksellinen musiikki ja säestys.
• Ooppera ja musikaali — yhdistävät laulun, näyttelemisen ja usein näyttämötaiteen elementtejä.
• Sirkus ja katuesitykset — fyysiset lajit, akrobatia ja yleisön kohtaaminen julkisissa tiloissa.
• Nukketeatteri — esitys, jossa hahmot ovat nukkeja tai esineitä ohjattuna näyttelijän toimesta.
• Performanssitaide — usein kehon ja hetken korostavaa, rajat ylittävää taidetta, joka voi tapahtua galleriassa, ulkotilassa tai lavalla.
• Improvisaatioteatteri ja stand-up — spontaania esittämistä ja vuorovaikutusta yleisön kanssa.

Esityksen ominaisuudet ja ero kuvataiteeseen

Esittävät taiteet erottuvat kuvataiteesta erityisesti siinä, että ne ovat aikamuotoisia ja usein kertaluonteisia: esitys tapahtuu tietyssä ajassa ja tilassa, ja sen läsnäolo on olennainen osa kokemusta. Kuvataiteessa käytetään materiaaleja, kuten savea, metallia tai maalia, joita voidaan muovata tai muunnella. Kuvataide tuottaa yleensä jonkin fyysisen taide-esineen, kun taas esitys voi olla katoavaista tai dokumentoitavissa vain valokuvin tai äänitallentein.

Tuotanto, esitystilat ja koulutus

Esitykset syntyvät usein monialaisessa yhteistyössä: ohjaajat, koreografit, muusikot, valaistussuunnittelijat, pukusuunnittelijat ja tuotantotiimit työstävät esitystä yhdessä. Esityksiä järjestetään teattereissa, konserttisaleissa, tanssisaleissa, gallerioissa, kaduilla ja festivaaleilla. Ammatillinen koulutus löytyy konservatorioista, taideyliopistoista ja erikoistuneista kouluista, joissa harjoitellaan sekä teknisiä että ilmaisullisia taitoja.

Nykyiset suuntaukset ja teknologia

Teknologia on laajentanut esittävien taiteiden kenttää: videoprojektio, äänisuunnittelu, liike- ja äänianalytiikka sekä etäyhteydet mahdollistavat uusia esitysmuotoja ja julkaisufoorumeita. Digitaaliset esitykset, streamaukset ja interaktiivisuus muuttavat sekä tekijän että yleisön rooleja.

Yleisö, saavutettavuus ja kulttuurinen merkitys

Esittävät taiteet rakentuvat vuorovaikutuksesta yleisön kanssa; yleisön läsnäolo ja reaktiot voivat muuttaa esityksen luonteen. Julkinen rahoitus, lipputulot, residenssit ja festivaalit ovat tärkeitä esittävän taiteen elinkelpoisuudelle. Lisäksi taide osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun, kasvatukseen ja hyvinvointiin sekä ylläpitää kulttuuriperintöä ja luo uusia yhteisöllisiä kokemuksia.

Esittävien taiteiden dokumentointi, taltiointi ja arkistointi ovat keskeisiä haasteita, koska elävä esitys on luonteeltaan ohimenevä. Siksi kirjalliset käsikirjoitukset, äänitykset, videot ja valokuvat sekä osallistujien muistelmat muodostavat arvokkaan osan esittävän taiteen historiasta ja tutkimuksesta.

Esittävän taiteen lajit

Esittäviin taiteisiin kuuluvat tanssi, musiikki, ooppera, draama, taikuus, puhetaide ja sirkustaide.

Taiteilijoita, jotka osallistuvat esittävään taiteeseen yleisön edessä, kutsutaan esiintyjiksi, mukaan lukien näyttelijät, koomikot, tanssijat, taikurit, muusikot ja laulajat. Esittäviä taiteita tukevat myös niihin liittyvien alojen työntekijät, kuten lauluntekijät ja näyttämötaiteilijat.

Esiintyjät muokkaavat usein ulkonäköään esimerkiksi puvuilla ja lavameikillä.

On myös olemassa kuvataiteen erikoismuoto, jossa taiteilijat esittävät työnsä yleisölle suorana lähetyksenä. Tätä kutsutaan performanssitaiteeksi. Useimmissa esitystaiteissa käytetään myös jonkinlaista kuvataidetta, esimerkiksi rekvisiittaa. Modernin tanssin aikakaudella tanssia kutsuttiin usein plastiseksi taiteeksi.

Musiikki

Musiikki keskittyy kolmeen urapolkuun: musiikin esittämiseen, musiikkikasvatukseen ja musiikkitieteeseen (teoria, historia jne.). Opiskelijat oppivat soittamaan soitinta, mutta opiskelevat myös musiikin teoriaa, musiikkitiedettä, musiikin historiaa ja sävellystä. Taideperinteessä musiikkia käytetään myös muiden kuin muusikoiden taitojen laajentamiseen opettamalla taitoja, kuten keskittymistä ja kuuntelemista.

Draama

Draama (kreik. 'tehdä', 'nähdä paikka') on esittävien taiteiden osa-alue, jossa näytellään tarinoita yleisön edessä. Siinä käytetään puhetta, eleitä, musiikkia, tanssia, ääntä ja spektaakkelia - tai mitä tahansa muiden esittävien taiteiden elementtejä. Näytelmien tavanomaisen kerronnallisen dialogin lisäksi teatteria on esimerkiksi musikaaleissa, oopperassa, baletissa, illuusiossa, pantomiimissa, intialaisessa tanssissa, kabukissa, muumionäytelmissä, stand up -komediassa, pantomiimissa ja epätavanomaisessa teatterissa tai taideteatterissa.

Tanssi

Tanssi (vanhasta ranskankielisestä sanasta dancier) tarkoittaa yleisesti ihmisen liikettä, jota käytetään joko ilmaisumuotona tai sosiaalisessa, hengellisessä tai esiintymisympäristössä.

'Tanssia' käytetään myös kuvaamaan ihmisten tai eläinten välistä sanatonta viestintää (vrt. kehon kieli) (mehiläistanssi, parittelutanssi), elottomien esineiden liikettä (lehdet tanssivat tuulessa) ja tiettyjä musiikkilajeja.

Koreografia on tanssin tekemisen taito, ja henkilö, joka tekee sitä, on nimeltään koreografi.

Tanssin määritelmä riippuu yhteiskunnasta, ja se vaihtelee kansantanssista baletin kaltaisiin koodattuihin, virtuoosimaisiin tekniikoihin. Urheilussa rytminen voimistelu, taitoluistelu, jäätanssi ja synkronoitu uinti ovat tanssilajeja. Joissakin taistelulajeissa on tanssillisia liikkeitä.

 
Kudiyattam, esimerkki performanssitaiteesta. Taiteilija Guru Mani Madhava Chakyar  

Hae kirjaimella