Esittävät taiteet
Esittävät taiteet ovat taiteen muotoja, joissa yksittäiset ihmiset esiintyvät erikseen tai yhdessä. Esityksessä tarvitaan taiteilijan omaa kehoa, kasvoja ja läsnäoloa.
Performanssitaide eroaa kuvataiteesta, jossa käytetään materiaaleja, kuten savea, metallia tai maalia, joita voidaan muovata tai muunnella. Muovitaide tuottaa jonkin fyysisen taide-esineen. Englannin kielessä termi "performing arts" esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1711.
Esittävän taiteen lajit
Esittäviin taiteisiin kuuluvat tanssi, musiikki, ooppera, draama, taikuus, puhetaide ja sirkustaide.
Taiteilijoita, jotka osallistuvat esittävään taiteeseen yleisön edessä, kutsutaan esiintyjiksi, mukaan lukien näyttelijät, koomikot, tanssijat, taikurit, muusikot ja laulajat. Esittäviä taiteita tukevat myös niihin liittyvien alojen työntekijät, kuten lauluntekijät ja näyttämötaiteilijat.
Esiintyjät muokkaavat usein ulkonäköään esimerkiksi puvuilla ja lavameikillä.
On myös olemassa kuvataiteen erikoismuoto, jossa taiteilijat esittävät työnsä yleisölle suorana lähetyksenä. Tätä kutsutaan performanssitaiteeksi. Useimmissa esitystaiteissa käytetään myös jonkinlaista kuvataidetta, esimerkiksi rekvisiittaa. Modernin tanssin aikakaudella tanssia kutsuttiin usein plastiseksi taiteeksi.
Musiikki
Musiikki keskittyy kolmeen urapolkuun: musiikin esittämiseen, musiikkikasvatukseen ja musiikkitieteeseen (teoria, historia jne.). Opiskelijat oppivat soittamaan soitinta, mutta opiskelevat myös musiikin teoriaa, musiikkitiedettä, musiikin historiaa ja sävellystä. Taideperinteessä musiikkia käytetään myös muiden kuin muusikoiden taitojen laajentamiseen opettamalla taitoja, kuten keskittymistä ja kuuntelemista.
Draama
Draama (kreik. 'tehdä', 'nähdä paikka') on esittävien taiteiden osa-alue, jossa näytellään tarinoita yleisön edessä. Siinä käytetään puhetta, eleitä, musiikkia, tanssia, ääntä ja spektaakkelia - tai mitä tahansa muiden esittävien taiteiden elementtejä. Näytelmien tavanomaisen kerronnallisen dialogin lisäksi teatteria on esimerkiksi musikaaleissa, oopperassa, baletissa, illuusiossa, pantomiimissa, intialaisessa tanssissa, kabukissa, muumionäytelmissä, stand up -komediassa, pantomiimissa ja epätavanomaisessa teatterissa tai taideteatterissa.
Tanssi
Tanssi (vanhasta ranskankielisestä sanasta dancier) tarkoittaa yleisesti ihmisen liikettä, jota käytetään joko ilmaisumuotona tai sosiaalisessa, hengellisessä tai esiintymisympäristössä.
'Tanssia' käytetään myös kuvaamaan ihmisten tai eläinten välistä sanatonta viestintää (vrt. kehon kieli) (mehiläistanssi, parittelutanssi), elottomien esineiden liikettä (lehdet tanssivat tuulessa) ja tiettyjä musiikkilajeja.
Koreografia on tanssin tekemisen taito, ja henkilö, joka tekee sitä, on nimeltään koreografi.
Tanssin määritelmä riippuu yhteiskunnasta, ja se vaihtelee kansantanssista baletin kaltaisiin koodattuihin, virtuoosimaisiin tekniikoihin. Urheilussa rytminen voimistelu, taitoluistelu, jäätanssi ja synkronoitu uinti ovat tanssilajeja. Joissakin taistelulajeissa on tanssillisia liikkeitä.
Kudiyattam, esimerkki performanssitaiteesta. Taiteilija Guru Mani Madhava Chakyar
Länsimaisten esittävien taiteiden historia
Ensimmäinen kirjattu esitystaide alkoi antiikin Kreikassa 6. vuosisadalla eaa. alkaen, ja sen aloittivat traagiset runoilijat, kuten Aiskhylos ja Sofokles. Nämä runoilijat kirjoittivat näytelmiä, joihin joissakin tapauksissa sisältyi tanssia (ks. Euripides). Aristofanes tunnetaan satiirisista komedioistaan (5. vuosisata eaa.).
Kuudennella vuosisadalla jKr. länsimainen esittävä taide kuoli sukupuuttoon pimeän keskiajan alkaessa. 900-luvulta 1300-luvulle lännessä esittävä taide rajoittui uskonnollisiin historiallisiin näytelmiin ja moraalinäytelmiin, joita kirkko järjesti pyhien päivien ja muiden tärkeiden tapahtumien kunniaksi.
