Maan laki
Ilmaisu maan laki (lat. lex terrae) on oikeudellinen termi. Sillä tarkoitetaan kaikkia maan tai alueen voimassa olevia lakeja. Termiä käytettiin ensimmäisen kerran Magna Cartassa. Sillä tarkoitettiin valtakunnan lakeja. Se erosi roomalaisesta oikeudesta tai siviilioikeudesta. Yhdysvalloissa perustuslaki julistaa sen olevan "maan korkein laki". Se on sama kuin perustuslaissa perusteltu asianmukainen oikeusprosessi.
Historia
Vaikka Magna Carta käytti termiä ensimmäisenä, siitä tuli varsinainen laki vasta Englannin Edvard I:n valtakaudella. Se liittyi läheisesti toiseen ilmaisuun, joka auttoi määrittelemään maan lain "asianmukainen oikeudenkäynti". Edvard II:n aikana vuonna 1354 annetussa laissa (Liberty of Subjects Act) todettiin seuraavaa:
| " | Ketään, olipa hän minkälaisessa asemassa tai kunnossa tahansa, ei saa riistää maasta tai vuokra-asunnosta, ottaa kiinni, vangita, menettää perintöosuuttaan tai surmata ilman, että häntä on haastettu oikeuteen asianmukaisella oikeudenkäynnillä. | " |
Englannissa pysyivät voimassa maan laki ja Liberty of Subjects Act. Molempia käytettiin siirtomaa-ajan peruskirjoissa ja common lawissa. Niistä tuli osa Yhdysvaltojen lainsäädäntöä sen jälkeen, kun Amerikan siirtomaat julistautuivat itsenäisiksi Englannista vuonna 1776.
