Yleiskuva

Kabaddi on perinteinen etelä-aasialainen kontaktipeli, jossa kaksi joukkuetta pyrkii keräämään pisteitä lähettämällä vuorotellen yhden pelaajan — ryöstäjän (tai hyökkääjän) — vastustajan puolelle koskettaakseen tai vangitakseen vastustajia ja palatakseen turvallisesti omalle puolelleen. Peli yhdistää voiman, ketteryyden ja taktisen yhteistyön sekä vaatii hyvää hengityksenhallintaa hyökkäyksissä.

Pelialue ja pelaajat

Virallinen kenttä on suorakaiteen muotoinen ja mitoiltaan yleensä 10 m × 13 m miesten kansainvälisissä otteluissa ja noin 8 m × 12 m naisotteluissa. Kenttä jakautuu kahteen puoliskoon keskiviivan avulla. Hyökkääjä lähtee omalta puoliskoltaan ja yrittää päästä vastustajan puoliskolta koskettamaan mahdollisimman monta pelaajaa.

Kentällä on kummallakin joukkueella seitsemän pelaajaa, ja joukkueessa on lisäksi vaihtopelaajia. Kansainvälisissä ja ammattitason kilpailuissa sallitaan tyypillisesti useita vaihtoja (esimerkiksi enintään viisi varalla olevaa pelaajaa), mutta kokoonpanon ja vaihtojen määrä voi vaihdella sarjasta riippuen.

Säännöt ja pelin kulku

Joukkueet lähettävät vuorollaan yhden ryöstäjän vastustajan puoliskolle. Ryöstäjän tulee koko hyökkäyksen ajan pidättää hengitystään ja toistaa ääneen sanaa kabaddi tai vastaavaa ilmausta näyttääkseen, ettei hän ota uutta henkäystä. Hyökkäyksen tarkoituksena on koskettaa tai kaataa vastustajan pelaajia ilman, että ryöstäjä itse tullaaniteeksi "ulos".

Ryöstäjä voidaan julistaa ulos, jos hän:

  • ottaa hengenvedon kesken hyökkäyksen, eli lopettaa hokemisen,
  • ylittää keskiviivan tai kentän rajat ennen paluuta omalle puolelleen ilman kontaktia vastustajaan, tai
  • kontakti kantaa siten, että osa hänen kehostaan (esim. käsi tai jalka) koskettaa maata kentän ulkopuolella (poikkeuksena on kamppailutilanne vastustajan kanssa, jolloin kosketus kentän ulkopuolelle voi olla sallittua).

Puolustajien tehtävänä on estää ryöstäjää palaamasta omalle puolelleen hengityksen loppumiseen asti. Puolustus voi yrittää pitää ryöstäjän paikallaan, nostaa hänet maasta tai viedä hänet alas sääntöjen mukaisesti.

Pisteytys

Peruspisteet annetaan seuraavasti:

  • Jokaisesta kosketuksesta tai vangitsemisesta (tag) ryöstäjä tai hänen joukkueensa saa yhden pisteen.
  • Puolustajille annetaan piste, jos he onnistuvat pysäyttämään ryöstäjän ennen kuin tämä palaa omalle puolelleen.
  • Jos koko joukkuetta vastaan saadaan kaikki pelaajat ulos (ns. "all-out" tai intialaisittain "lona"), vastustaja saa lisäpisteitä (tyypillisesti kaksi lisäpistettä) ja kaikki ulkona olleet pelaajat palaavat kentälle.
  • Joissain nykyaikaisissa säännöissä on myös niin sanottu "super tackle" -tilanne: jos kolmen tai vähemmän puolustajan muodostama puolustus onnistuu pysäyttämään ryöstäjän, puolustava joukkue saa ylimääräisen pisteen.
  • Kentällä on usein myös bonusviiva; ryöstäjä voi saada bonuspisteen, jos hän saavuttaa kyseisen viivan tietyin ehdoin ja palaa turvallisesti omalle puolelleen. Bonuspisteen tarkat ehdot määrittelee kilpailun sääntöstandardi.

Kun joukkue saa pisteen, se voi yleensä palauttaa yhden kentältä poistuneen pelaajan takaisin peliin. Ottelu päättyy, kun määräaika kuluu loppuun; eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa.

Otteluformaatti ja virallinen kest o

Kansainvälisissä otteluissa pelataan tyypillisesti kaksi puoliaikaa, joiden pituus on 20 minuuttia, ja puoliaikojen välillä on noin viiden minuutin tauko. Joissain sarjoissa ja mestaruuskilpailuissa aikataulut voivat vaihdella (esimerkiksi Pro Kabaddi -sarjassa ottelut ja sääntömuutokset voivat poiketa).

Tuomarit ja järjestelyt

Ottelua valvoo useampi toimitsija varmistaakseen pelin sujuvuuden ja sääntöjen noudattamisen. Tyypillinen kokoonpano sisältää esimerkiksi pää- ja avustavia tuomareita sekä pistelaskijat: yksi erotuomari, kaksi erotuomaria, yksi maalintekijä ja kaksi apulaismaalintekijää. Tuomarit tekevät ratkaisuja koskien ulosmenoja, pisteytyksiä sekä rangaistuksia epäurheilijamaisesta käytöksestä tai säännönvastaisista toimista.

Historia ja leviäminen

Kabaddin juuret ovat Etelä-Aasiassa, ja laji on ollut osa alueen kansanperinnettä vuosisatojen ajan. Pelin moderni ja säännöllistetty muoto kehitettiin pääosin Intian Maharashtrassa 1900-luvulla, minkä jälkeen laji on levinnyt laajemmin sekä koko Intiaan että muihin Aasian maihin. Kabaddi otettiin mukaan Intian kansallisiin kisoihin Kalkutassa vuonna 1938, ja sen kansainvälinen järjestäytyminen on edistänyt lajin leviämistä maailmanlaajuisesti.

Nykyään kabaddilla on sekä amatööri- että ammattitasoisia sarjoja, ja se on erityisen suosittu Intiassa, Pakistanissa, Iranissa, Bangladesissä ja Nepalissa. Lajin näkyvyys on kasvanut myös televisioinnin ja kansainvälisten kilpailujen myötä.

Pelityylit ja strategia

Kabaddi vaatii sekä yksilö- että joukkuetaitoja: ryöstäjältä vaaditaan nopeutta, ketteryyttä ja hyvää hengityksenhallintaa, kun taas puolustukselta vaaditaan koordinointia, ajoitusta ja voimaa taklauksissa. Joukkueet kehittävät erilaisia taktiikoita, kuten nopeita yksittäishyökkäyksiä, kertahyökkäyksiä usealla pelaajalla tai ponnahdusstrategioita vastustajan avainpelaajien neutraloimiseksi.

Yhteenvetona kabaddi on nopeatempoinen, fyysinen ja taktinen joukkuelaji, joka tarjoaa katsojille paljon toimintaa ja jännitystä. Kansainvälisten sääntöjen myötä laji on vakautunut ja saanut vakaan aseman sekä paikallisissa kisoissa että suuremmissa kansainvälisissä turnauksissa.