Kabuki – perinteinen japanilainen teatteri: määritelmä ja historia
Kabuki – perinteinen japanilainen teatteri: tutustu sen historiaan, tyyliteltyyn näyttämötaiteeseen, näyttelijämeikkiin ja UNESCO-kulttuuriperintöön.
Kabuki on perinteinen japanilainen klassinen draama, joka syntyi 1600‑luvulla ja on kehittynyt yli 400 vuoden ajan. Se tunnetaan vahvasta tyylittelynsä korostuksesta: näyttelijäntyö on ilmeikästä ja koreografista, puvustus ja lavastus ovat näyttäviä, ja esitykset yhdistävät laulua, puhetta, tanssia ja soittoa. Sana kabuki tulee verbistä kabuku, joka tarkoittaa poiketa tavanomaisesta — "olla outo, erikoinen" — ja alkujaan käsite yhdistettiin myös ilmaisuun "laulua ja tanssia". Kabukin tarkoituksena ei ole esittää arkipäiväistä realismia, vaan luoda visuaalisesti ja rytmisesti voimakkaita kokemuksia katsojalle. Nykyään kabuki kiinnostaa yleisöä sekä Japanissa että maailmalla, ja sen kulttuurinen merkitys tunnustettiin kansainvälisesti, kun Unesco lisäsi sen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Historia lyhyesti
Kabukin katsotaan saaneen alkunsa noin 1600‑luvun alussa, kun teatterin edeltäjiin liittyvä toiminta vakiintui kaupunkikulttuuriksi Edo‑(nyk. Tokio), Kyoto‑ ja Osaka‑alueilla. Tunnettu kertomus liittää alkuvaiheen Izumo no Okuni -nimiseen naisnäyttelijään, joka esitti temppelialueella omalaatuista tanssia ja näytelmäntapaisia esityksiä. Alkuun kabukia esittivät usein naiset, mutta 1600‑luvun puolivälissä hallinto kielsi naisten ja myöhemmin nuorten miesten esiintymisen julkisissa esityksissä, minkä seurauksena kehittyi kokonaan miesnäyttelijöiden perinne. Kabukin dramaturgia ja näyttämötekniikat kehittyivät saman ajanjakson aikana: syntyivät erityiset roolit, koulukunnat ja perinteet, jotka siirtyivät sukupolvelta toiselle.
Tunnuspiirteet
- Puvustus ja maskeeraus: Kabuki tunnetaan räikeistä ja yksityiskohtaisista puvuista sekä näyttävästä meikistä. Kumadori‑meikki käyttää vahvoja viivoja ja värejä ilmentämään hahmon luonnetta (esimerkiksi punainen merkitsee rohkeutta, sininen pahuutta tai surua).
- Onnagata‑traditio: Koska miehet esittivät kaikki roolit, kehittyi erityinen naisrooleja esittävä näyttelijätyyppi, onnagata, jonka liikkeet, äänenkäyttö ja eleet ovat hyvin hienostuneita ja opetellaan vuosien harjoittelulla.
- Tyylilajit: Kabuki sisältää eri tyylejä, kuten voimakkaan, heroisen aragoto-tyylin (Edo) ja hienostuneemman, luonnollisemman wagoto-tyylin (Kamigata/Osaka).
- Musiikki ja rytmi: Esityksiä säestävät perinteiset soittimet, erityisesti shamisen, sekä laulu ja kertojaääni. Musiikki ja rytmi ohjaavat kohtauksia ja auttavat ilmaisemaan tunteita.
Lavastus ja tekniikat
Kabukin näyttämökäsitys on omaleimainen: siihen kuuluvat esimerkiksi hanamichi (katsomon läpi kulkeva käytävä, jota pitkin näyttelijät tekevät näyttävät sisääntulot ja poistumiset), mawari‑butai (pyörivä lava) ja näkyvästi esiintyvät lavantakaiset tekijät, kuroko, jotka ovat pukeutuneet mustaan ja siirtelevät rekvisiittaa sekä auttavat muutoksissa niin, että he "puuttuvat" esitykseen mahdollisimman huomaamattomasti.
Aiheet ja rakenteet
Kabukin draamat rakentuvat usein historiallisista kertomuksista (jidai‑mono), arkielämän ja tunnesuhteiden kuvauksista (sewa‑mono) sekä mytologisista ja fantasiankaltaisista kohtauksista. Monissa näytelmissä yhdistyvät vahva rituaalinen elementti ja psykologinen kuvaus. Juonet voivat olla sekä vakavia tragedioita että kepeitä komedioita, ja esityksissä vuorottelevat näyttävät taistelukohtaukset, tanssiosuudet ja monet visualiset yllätykset.
Toiminta ja perinteen säilyttäminen
Kabukia esittävät usein perinteiset näyttelijäsuvut, joissa näyttelijänimi ja roolit siirtyvät sukupolvelta toiselle. Näyttelijät aloittavat harjoittelun nuorina ja omaksuvat pitkän oppimäärän: liike, äänenkäyttö, tanssi ja roolityön tekniset yksityiskohdat opitaan vuosien kuluessa. Samoin puvustus, käsikirjoitukset ja säestysperinteet pidetään elävinä oppiperinteinä teatteritaloissa sekä koulutuksen kautta.
Nykyinen merkitys
Kabuki jatkaa elämäänsä sekä perinteisten teatteritalojen ohjelmistossa että moderneissa tulkinnoissa. Se houkuttelee sekä vanhoja että uusia yleisöjä, ja kansainväliset vierailuesitykset ovat lisänneet kiinnostusta ulkomailla. Samalla kun perinteiset muodot säilyvät, kabuki myös uudistuu — esimerkiksi nykyaikaiset lavastetekniikat ja sovitukset tuovat esityksiin uusia ulottuvuuksia säilyttäen kuitenkin perinteisen estetiikan ytimen.
Miksi katsoa kabukia? Kabuki tarjoaa ainutlaatuisen yhdistelmän visuaalista näyttävyyttä, musiikillista ilmaisua ja rikkaasti symbolista kerrontaa. Se on ikkuna japanilaiseen historiaan, estetiikkaan ja teatteriperinteeseen, jonka vaikutuksia voi nähdä myös nykykulttuurissa.
Kabuki-esitys vuonna 1858
Kabuki-teatteri näyttää hanamichin
Historia
Kabuki-teatteri sai alkunsa Edo-kaudella (1603-1868). Siitä kehittyi Genroku-kaudella (1688-1704) se, minkä nykyään tunnemme kabukina. Kabukin aloitti nainen, Izumo no Okuni, joka esiintyi Kioton kuivassa joenuomassa vuonna 1603. Se oli hyvin suosittu, varsinkin koska monet tarinat ja tanssiliikkeet liittyivät seksiin. Monet esiintyjänaisista olivat todennäköisesti prostituoituja. Naisia kiellettiin esiintymästä Kabuki-näytelmissä vuonna 1629, koska sen katsottiin häiritsevän kuria. Heidät korvattiin kauniilla nuorilla miehillä, jotka näyttelivät naisrooleja, mutta vuonna 1652 heidätkin kiellettiin samoista syistä kuin naiset. Kabukin sallittiin jatkua siten, että aikuiset miehet näyttelivät kaikkia rooleja, Yaro kabuki, tyyli, josta on tullut kuuluisa.
Genroku-kauden jälkeen Kabukista tuli Japanin kaupungeissa suosittua, ja se kasvoi nopeasti kunnon teatterina, jolla oli suuria kirjailijoita ja näyttelijöitä. Ningyo Jyoruri (nukketeatteri) vaikutti myös tarinoihin, ohjaukseen, sisältöön ja tyyliin. Myös baletti ja teatterimusiikki, kuten Nagauta, Tokiwadubushi ja Kiyomotobushi, vaikuttivat kabukin kehitykseen. Keisarin palauttamisen jälkeen vuonna 1888 kabuki sai vaikutteita ulkomaisesta kulttuurista, jota vauhditti uuden draaman nousu.
Showa-kaudella, vuosina 1926-1989, esitykset alkoivat muissa maissa. Empire-teatteri rakennettiin uudelleen, ja sitä kutsuttiin Kansallisteatteriksi. Vuonna 1954 tehtiin East Side Theater, ja Kabuki-näyttämöä esitettiin televisiossa. Vuonna 1965 Kabuki katsottiin tärkeäksi kulttuuriperinnöksi. Toisen maailmansodan jälkeen japanilaiset alkoivat nähdä Kabukin tärkeänä osana kulttuuriaan. Monista näyttelijöistä tuli kuuluisia ihmisiä Japanissa.
Näyttelijät
Kabukin naisnäyttelijät ovat harvinaisia, vaikka onnakabukia olikin. Onnakabuki on naisten kabuki. Nyt miehet näyttelevät sekä mies- että naisrooleja.
Japanissa on kuuluisia kabukinäyttelijöitä, kuten Danjuro Ichikawa, Ebizo Ichikawa ja Koshiro Matsumoto. Danjuro Ichikawa on erityisen kuuluisa kabukinäyttelijä. Hän aloitti aragoton vasta 14-vuotiaana. Aragoto on kabukin lajityyppi, joka käsittelee urheaa soturia, hurjaa jumalaa tai demonia. Hän kirjoitti myös kabukinäytelmiä nimellä Hyogo Mimasuya.
Kabukinäyttelijän nimi siirtyy yleensä sukupolvelta toiselle. Siksi näyttelijän nimi siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Kabukinäyttelijät eivät esiinny vain kabukissa, vaan he näyttelevät myös televisiodraamassa ja elokuvissa. Koshiro Matsumoto esiintyy usein televisiossa.
Kōshirō Matsumoto VII (1870-1949) nimellä Benkei
Teatterin suunnittelu
Kabukiteatterit ovat hyvin ainutlaatuisia. Genroku-aikakaudella kabukiin vaikutti nou tai kyougen, jotka olivat ennen kabukia tehtyjä teatterityylejä. Tällä kaudella ei ollut katosta yleisölle, joten jos satoi, näyttelijät eivät voineet esiintyä. Edo-kaudella kaikki istuimet peitettiin katolla.
Mawari-butai, pyörivä näyttämö, alkoi Kyōhō-kaudella (1716-1735). Kohtaukset rakennetaan pyörivälle näyttämölle, ja kun tarvitaan uutta kohtausta, näyttämöä yksinkertaisesti käännetään. Näin näytelmien eteneminen on nopeaa ja helppoa. Ulkomaiset teatterit ovat kopioineet tämän kabukin keksinnön.
Toinen ainutlaatuinen järjestelmä on hanamichi eli "kukkapolku". Se on kävelytie, joka ylittää salin samalla korkeudella kuin näyttämö. Näyttelijät voivat käyttää tätä kulkuväylää tullakseen näyttämölle tai poistuakseen sieltä. Näytelmän aikana siitä voi tulla monenlaisia paikkoja. Se voi olla esimerkiksi joki, tie, käytävä ja niin edelleen.
Japanin kuuluisin teatteri on Kabuki-za. Se rakennettiin Tokioon vuonna 1889. Se rakennettiin länsimaiseen tyyliin. Sisäkoristeet olivat japanilaistyyliset, mutta ulkoseinät olivat tiiliseinät, ja teatteri oli aluksi kolmikerroksinen. Sisustusta ja ulkoasua muutettiin monta kertaa. Kabukiteattereilla on pitkä historia, ja nämä olivat niin ainutlaatuisia.
Pelaa
Kabukinäytelmien tunnettuja kirjoittajia ovat muun muassa Chikamatsu Monzaemon (1653-1724), Tsuruya Nanmboku (1755-1829) ja Kawatake Mokuami (1816-1893).
Kabuki-näytelmät voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: Jidaimono, Sewamono ja Shosagoto. Jidaimonot ovat näytelmiä, jotka kuvaavat samuraiden eli hovin aatelisten maailmaa ennen Edo-kautta. Hallitus kielsi Edo-kauden historiaa esittelevät esitykset. Sewamonot ovat näytelmiä, jotka kertovat kaupunkilaisten elämästä Edo-kaudella. Shosagotot ovat näytelmiä, joissa esitetään tanssia.
Gidayu kyogen tai Maruhonmono ovat kabukinäytelmiä, jotka kirjoitettiin ensin nukketeatterinäytelmiksi. Ne muutettiin kabukinäytelmiksi, kun niistä tuli kuuluisia. Shin-kabukit ovat näytelmiä, jotka ovat kirjoittaneet kirjailijat, jotka eivät yleensä kirjoittaneet kabukinäytelmiä.
Lavameikki
Kabuki-meikki auttaa yleisöä ymmärtämään kunkin hahmon roolin. Se on erityinen ja korostaa muodon kauneutta. Jos näyttelijä esittää tytärtä tai rakastunutta miestä, hänen on meikattava. Ensin hän hieroo kasvoihinsa rasvaa, joka tehdään rypsiöljystä ja hajuvedestä. Toiseksi hän maalaa kulmakarvat pois rasvalla. Kolmanneksi hän hieroo kasvopuuteria rintaan, kaulaan, pitkiin hiuksiin ja levittää puuteria sienellä. Seuraavaksi hän hieroo sienellä kasvoihin kasvopuuteria. Lisäksi hän laittaa rougea nenään, silmien poskiin ja silmän ulkokulmaan. Hän maalaa kulmakarvansa punaisesta mustaksi ja hieroo huulet punaisella huulipunalla ja piirtää ääriviivat selvästi.
Jos näyttelijä esittää rohkeaa miestä, jota kutsutaan Aragotoksi, hän maalaa punaisella ja mustilla viivoilla varustetulla rouheella, Kumadorilla, osoittaakseen rohkeita tunteita. Kumadori on eräänlainen kabukin meikki. Sen aloitti vuonna 1673 Danjyurou Ichikawa. Se osoittaa hahmon roolin, esimerkiksi Sujiguma on yksi supersankaria esittävä kamadori.
Kabuki-näyttelijän meikki: Sharaku, 1794.
Yleisesti käytetyt kabuki-sanat
Nykyaikaisessa japanissa on paljon sanoja, jotka ovat peräisin kabukin sanoista. On esimerkiksi kolme kuuluisaa sanaa, joista ensimmäinen on ohako. Ohako tarkoittaa taitavia asioita. Japanilaiset sanovat usein ohako on oma hyvä sävel karaoken kanssa. Ohako on johdettu sana Danjuro Ichikawalta. Hän säilytti hyvien kabukinäytelmiensä kabukinäytelmiä laatikossa. Ohako sai alkunsa sieltä.
Toinen on nimaime. Nimaime tarkoittaa hyvännäköistä miestä. Nimaime kirjoitettiin kabukin kyltissä toiseksi oikealta. Siksi sitä alettiin sanoa niin.
Kolmas on sanmaime. Sanmaime tarkoittaa koomikkoa. Tämän sanan alkuperä on sama kuin nimaimen, sanmaime kirjoitettiin kabukin kyltissä kolmanneksi oikealta.
Tänään
Nyt Kabukin näyttelijät esiintyvät usein ulkomaiselle yleisölle. Nakamura Kanzaburoun ohjaama Heisei Nakamuraza -ryhmä on tullut tunnetuksi esiintymisistään ulkomailla. He olivat ensimmäinen perinteisen tyylin kabukiryhmä, joka esiintyi New Yorkissa vuonna 2004 näyttelijä Nakamura Kankuro V:n johdolla. He käyttivät oopperatalon lähellä sijaitsevaa telttaa näyttämönä ja yleisö istui tatamilla (japanilaisilla matoilla), ja he esittivät japanilaisten näyttelijöiden kanssa näytelmän "The Summer Festival: A Mirror of Osaka". Heinäkuussa 2008 Heisei Nakamuraza esiintyi jälleen New Yorkissa, ja he soittivat englanniksi. Se oli historiallinen ja loistava saavutus.
Australiassa Australian kansallisen yliopiston Za Kabuki -ryhmä on esittänyt kabukidraamaa joka vuosi vuodesta 1976 lähtien; tämä on pisin säännöllinen kabukiesitys Japanin ulkopuolella.
Yleisö nauttii kabukinäytelmästä
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mitä on kabuki?
V: Kabuki on perinteinen japanilaisen klassisen draaman muoto, joka tunnetaan tyylitellystä näyttelemisestä ja taidokkaasta maskeerauksesta.
K: Kuinka vanha kabuki on?
V: Kabuki alkoi noin 400 vuotta sitten.
K: Mitä sana kabuki tarkoittaa?
V: Sana kabuki tarkoittaa "laulamista ja tanssimista", ja se tarkoittaa myös "outoa ja erilaista käyttäytymistä, tavanomaisen ulkopuolella olemista".
K: Pitääkö kabukin näyttää tosielämältä?
V: Ei, kabukin tyylin ei ole tarkoitus näyttää tosielämän kaltaiselta.
K: Miksi kabuki kiinnostaa ihmisiä ympäri maailmaa?
V: Ihmiset ympäri maailmaa ovat kiinnostuneita kabukista, koska se on ainutlaatuinen ja kiehtova osa Japanin kulttuurihistoriaa.
K: Milloin Unesco tunnusti kabukin?
V: Unesco tunnusti kabukin vuonna 2006 tärkeäksi osaksi Japanin kulttuurihistoriaa.
K: Mistä kabuki tunnetaan?
V: Kabuki tunnetaan hyvin tyylitellystä näyttelemisestä ja näyttelijöiden taidokkaasta meikistä.
Etsiä