Kabuki

Historia

Kabuki-teatteri sai alkunsa Edo-kaudella (1603-1868). Siitä kehittyi Genroku-kaudella (1688-1704) se, minkä nykyään tunnemme kabukina. Kabukin aloitti nainen, Izumo no Okuni, joka esiintyi Kioton kuivassa joenuomassa vuonna 1603. Se oli hyvin suosittu, varsinkin koska monet tarinat ja tanssiliikkeet liittyivät seksiin. Monet esiintyjänaisista olivat todennäköisesti prostituoituja. Naisia kiellettiin esiintymästä Kabuki-näytelmissä vuonna 1629, koska sen katsottiin häiritsevän kuria. Heidät korvattiin kauniilla nuorilla miehillä, jotka näyttelivät naisrooleja, mutta vuonna 1652 heidätkin kiellettiin samoista syistä kuin naiset. Kabukin sallittiin jatkua siten, että aikuiset miehet näyttelivät kaikkia rooleja, Yaro kabuki, tyyli, josta on tullut kuuluisa.

Genroku-kauden jälkeen Kabukista tuli Japanin kaupungeissa suosittua, ja se kasvoi nopeasti kunnon teatterina, jolla oli suuria kirjailijoita ja näyttelijöitä. Ningyo Jyoruri (nukketeatteri) vaikutti myös tarinoihin, ohjaukseen, sisältöön ja tyyliin. Myös baletti ja teatterimusiikki, kuten Nagauta, Tokiwadubushi ja Kiyomotobushi, vaikuttivat kabukin kehitykseen. Keisarin palauttamisen jälkeen vuonna 1888 kabuki sai vaikutteita ulkomaisesta kulttuurista, jota vauhditti uuden draaman nousu.

Showa-kaudella, vuosina 1926-1989, esitykset alkoivat muissa maissa. Empire-teatteri rakennettiin uudelleen, ja sitä kutsuttiin Kansallisteatteriksi. Vuonna 1954 tehtiin East Side Theater, ja Kabuki-näyttämöä esitettiin televisiossa. Vuonna 1965 Kabuki katsottiin tärkeäksi kulttuuriperinnöksi. Toisen maailmansodan jälkeen japanilaiset alkoivat nähdä Kabukin tärkeänä osana kulttuuriaan. Monista näyttelijöistä tuli kuuluisia ihmisiä Japanissa.

Näyttelijät

Kabukin naisnäyttelijät ovat harvinaisia, vaikka onnakabukia olikin. Onnakabuki on naisten kabuki. Nyt miehet näyttelevät sekä mies- että naisrooleja.

Japanissa on kuuluisia kabukinäyttelijöitä, kuten Danjuro Ichikawa, Ebizo Ichikawa ja Koshiro Matsumoto. Danjuro Ichikawa on erityisen kuuluisa kabukinäyttelijä. Hän aloitti aragoton vasta 14-vuotiaana. Aragoto on kabukin lajityyppi, joka käsittelee urheaa soturia, hurjaa jumalaa tai demonia. Hän kirjoitti myös kabukinäytelmiä nimellä Hyogo Mimasuya.

Kabukinäyttelijän nimi siirtyy yleensä sukupolvelta toiselle. Siksi näyttelijän nimi siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Kabukinäyttelijät eivät esiinny vain kabukissa, vaan he näyttelevät myös televisiodraamassa ja elokuvissa. Koshiro Matsumoto esiintyy usein televisiossa.

 
Kōshirō Matsumoto VII (1870-1949) nimellä Benkei  

Teatterin suunnittelu

Kabukiteatterit ovat hyvin ainutlaatuisia. Genroku-aikakaudella kabukiin vaikutti nou tai kyougen, jotka olivat ennen kabukia tehtyjä teatterityylejä. Tällä kaudella ei ollut katosta yleisölle, joten jos satoi, näyttelijät eivät voineet esiintyä. Edo-kaudella kaikki istuimet peitettiin katolla.

Mawari-butai, pyörivä näyttämö, alkoi Kyōhō-kaudella (1716-1735). Kohtaukset rakennetaan pyörivälle näyttämölle, ja kun tarvitaan uutta kohtausta, näyttämöä yksinkertaisesti käännetään. Näin näytelmien eteneminen on nopeaa ja helppoa. Ulkomaiset teatterit ovat kopioineet tämän kabukin keksinnön.

Toinen ainutlaatuinen järjestelmä on hanamichi eli "kukkapolku". Se on kävelytie, joka ylittää salin samalla korkeudella kuin näyttämö. Näyttelijät voivat käyttää tätä kulkuväylää tullakseen näyttämölle tai poistuakseen sieltä. Näytelmän aikana siitä voi tulla monenlaisia paikkoja. Se voi olla esimerkiksi joki, tie, käytävä ja niin edelleen.

Japanin kuuluisin teatteri on Kabuki-za. Se rakennettiin Tokioon vuonna 1889. Se rakennettiin länsimaiseen tyyliin. Sisäkoristeet olivat japanilaistyyliset, mutta ulkoseinät olivat tiiliseinät, ja teatteri oli aluksi kolmikerroksinen. Sisustusta ja ulkoasua muutettiin monta kertaa. Kabukiteattereilla on pitkä historia, ja nämä olivat niin ainutlaatuisia.

 

Pelaa

Kabukinäytelmien tunnettuja kirjoittajia ovat muun muassa Chikamatsu Monzaemon (1653-1724), Tsuruya Nanmboku (1755-1829) ja Kawatake Mokuami (1816-1893).

Kabuki-näytelmät voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: Jidaimono, Sewamono ja Shosagoto. Jidaimonot ovat näytelmiä, jotka kuvaavat samuraiden eli hovin aatelisten maailmaa ennen Edo-kautta. Hallitus kielsi Edo-kauden historiaa esittelevät esitykset. Sewamonot ovat näytelmiä, jotka kertovat kaupunkilaisten elämästä Edo-kaudella. Shosagotot ovat näytelmiä, joissa esitetään tanssia.

Gidayu kyogen tai Maruhonmono ovat kabukinäytelmiä, jotka kirjoitettiin ensin nukketeatterinäytelmiksi. Ne muutettiin kabukinäytelmiksi, kun niistä tuli kuuluisia. Shin-kabukit ovat näytelmiä, jotka ovat kirjoittaneet kirjailijat, jotka eivät yleensä kirjoittaneet kabukinäytelmiä.

 

Lavameikki

Kabuki-meikki auttaa yleisöä ymmärtämään kunkin hahmon roolin. Se on erityinen ja korostaa muodon kauneutta. Jos näyttelijä esittää tytärtä tai rakastunutta miestä, hänen on meikattava. Ensin hän hieroo kasvoihinsa rasvaa, joka tehdään rypsiöljystä ja hajuvedestä. Toiseksi hän maalaa kulmakarvat pois rasvalla. Kolmanneksi hän hieroo kasvopuuteria rintaan, kaulaan, pitkiin hiuksiin ja levittää puuteria sienellä. Seuraavaksi hän hieroo sienellä kasvoihin kasvopuuteria. Lisäksi hän laittaa rougea nenään, silmien poskiin ja silmän ulkokulmaan. Hän maalaa kulmakarvansa punaisesta mustaksi ja hieroo huulet punaisella huulipunalla ja piirtää ääriviivat selvästi.

Jos näyttelijä esittää rohkeaa miestä, jota kutsutaan Aragotoksi, hän maalaa punaisella ja mustilla viivoilla varustetulla rouheella, Kumadorilla, osoittaakseen rohkeita tunteita. Kumadori on eräänlainen kabukin meikki. Sen aloitti vuonna 1673 Danjyurou Ichikawa. Se osoittaa hahmon roolin, esimerkiksi Sujiguma on yksi supersankaria esittävä kamadori.

 
Kabuki-näyttelijän meikki: Sharaku, 1794.  

Yleisesti käytetyt kabuki-sanat

Nykyaikaisessa japanissa on paljon sanoja, jotka ovat peräisin kabukin sanoista. On esimerkiksi kolme kuuluisaa sanaa, joista ensimmäinen on ohako. Ohako tarkoittaa taitavia asioita. Japanilaiset sanovat usein ohako on oma hyvä sävel karaoken kanssa. Ohako on johdettu sana Danjuro Ichikawalta. Hän säilytti hyvien kabukinäytelmiensä kabukinäytelmiä laatikossa. Ohako sai alkunsa sieltä.

Toinen on nimaime. Nimaime tarkoittaa hyvännäköistä miestä. Nimaime kirjoitettiin kabukin kyltissä toiseksi oikealta. Siksi sitä alettiin sanoa niin.

Kolmas on sanmaime. Sanmaime tarkoittaa koomikkoa. Tämän sanan alkuperä on sama kuin nimaimen, sanmaime kirjoitettiin kabukin kyltissä kolmanneksi oikealta.

 

Tänään

Nyt Kabukin näyttelijät esiintyvät usein ulkomaiselle yleisölle. Nakamura Kanzaburoun ohjaama Heisei Nakamuraza -ryhmä on tullut tunnetuksi esiintymisistään ulkomailla. He olivat ensimmäinen perinteisen tyylin kabukiryhmä, joka esiintyi New Yorkissa vuonna 2004 näyttelijä Nakamura Kankuro V:n johdolla. He käyttivät oopperatalon lähellä sijaitsevaa telttaa näyttämönä ja yleisö istui tatamilla (japanilaisilla matoilla), ja he esittivät japanilaisten näyttelijöiden kanssa näytelmän "The Summer Festival: A Mirror of Osaka". Heinäkuussa 2008 Heisei Nakamuraza esiintyi jälleen New Yorkissa, ja he soittivat englanniksi. Se oli historiallinen ja loistava saavutus.

Australiassa Australian kansallisen yliopiston Za Kabuki -ryhmä on esittänyt kabukidraamaa joka vuosi vuodesta 1976 lähtien; tämä on pisin säännöllinen kabukiesitys Japanin ulkopuolella.

 
Yleisö nauttii kabukinäytelmästä