KGB (1954–1991) – Neuvostoliiton salainen turvallisuus- ja tiedustelupalvelu
KGB on venäjänkielinen lyhenne sanoista Комитет государственной безопасности (Komitet gosudarstvennoy bezopasnosti), yleensä käännettynä State Security Committee (valtion turvallisuuskomitea). Se oli Neuvostoliiton tärkein sisäisen turvallisuuden ja tiedustelun virasto vuodesta 1954 sen hajoamiseen vuonna 1991. KGB perustettiin vuonna 1954 aikaisempien virastojen, Tšekan ja sen seuraajien (mm. GPU, OGPU, NKVD, NKGB ja MGB) pohjalta ja yhdisti sisäisen valvonnan, vastatiedustelun, poliittisen turvallisuuden ja ulkomaan tiedustelun osa‑alueita.
Tehtävät ja toiminta
KGB:n toiminta kattoi laajan kirjon turvallisuus‑ ja tiedustelutehtäviä. Sen tärkeimpiin tehtäviin kuului:
- Vastatiedustelu ja sisäinen valvonta: valvoa, vainota ja estää poliittista aktiivisuutta, joka saatettiin katsoa uhaksi valtion vallalle; seurata julkista ja yksityistä mielipidettä, uskonnollista toimintaa sekä dissidenttiryhmiä.
- Ulkomaan tiedustelu: tiedustelu‑ ja vakoilutoiminta lännessä ja muualla maailmassa, agenttiverkostojen ylläpito ja salainen tiedonhankinta.
- Aktiviset toimet (aktivnye meropriyatiya): disinformaation, psykologista vaikuttamisen, sabotaasin ja poliittisen vaikuttamisen keinot ulko‑ ja kotimaisiin kohteisiin.
- Suojelu ja turvajärjestelyt: suojelee valtion johtajia, viranomaisia ja keskeisiä salaisuuksia; vastasi myös turvallisuustarkastuksista ja henkilöstön seulonnasta.
- Tekninen valvonta ja salakuuntelu: tiedustelu‑ ja tekniset operaatiot, mukaan lukien signaalitiedustelu (SIGINT) ja kirjeenvaihdon valvonta.
Organisaatio
KGB:n rakenne oli hierarkkinen ja jaettu moniin osastoihin ja pääosastoihin, joilla oli omat erityisalueensa (sisäinen turvallisuus, ulkomaantiedustelu, taloudellinen turvallisuus, henkilöstövalvonta, tekninen tuki jne.). Organisaatio toimi tiiviissä yhteydessä Neuvostoliiton puolue‑ ja valtionjohdon kanssa ja sillä oli laajat toimivaltuudet valvonnassa, pidätyksissä ja rangaistustoimissa.
Merkittävät operaatiot ja vaikutus
KGB:llä oli keskeinen rooli Neuvostoliiton ulko‑ ja sisäpolitiikan toimeenpanossa erityisesti kylmän sodan aikana. Se osallistui voimankäyttöön ja valvontaan sekä kotimaassa että liittolaismaissa:
- Osallistuminen ja tuki Unkarin vuoden 1956 vallankumouksen kukistamisessa.
- Rooli Prahan kevään tukahduttamisessa Tšekkoslovakiassa vuonna 1968, jossa yhteistyö Neuvostoliiton ja Varsovan liiton joukkojen kanssa pysäytti reformiliikkeen.
- Laajat vakoilu‑operaatiot läntisessä Euroopassa ja Yhdysvalloissa; KGB menestyikin joissain tapauksissa sijoittamalla agentteja lähelle kohteita ja käyttämällä desinformaatio‑kampanjoita vaikuttaakseen julkiseen mielipiteeseen.
- Dissidenttien, uskonnollisten ryhmien ja kansalaisyhteiskunnan valvonta ja vaino; tunnettuja tapauksia ovat muun muassa kirjailijoiden, toimittajien ja ihmisoikeusaktivistien seuranta, pidätykset ja karkotukset.
Joidenkin KGB:n toimista kertovat myös julkisuuteen vuotaneet dokumentit, kuten Mitrokhinin arkisto, jotka ovat paljastaneet yksityiskohtia Neuvostoliiton laajasta tiedustelu‑ ja vaikuttamisverkostosta.
Hajoaminen ja seuraajat
Neuvostoliiton hajoaminen ja elokuun 1991 tapahtumat heikensivät KGB:n asemaa. Elokuun vallankaappausyrityksen jälkeen osa KGB:n johtajista ja rakenteista menetti asemansa, ja virasto hajotettiin. KGB:n eri tehtävät siirrettiin useille uusille tai uudelleenjärjestetyille palveluille Venäjän federaation ja muista jäljelle jääneissä tasavalloissa:
- Ulkomaan tiedustelu jatkoi erillisenä organisaationa (nykyisin usein viitataan SVR:ään, Foreign Intelligence Service).
- Sisäinen turvallisuus ja vastatiedustelu on edelleen osa Venäjän federaation eri palveluja; myöhemmin syntyi mm. FSB (Federalnaya sluzhba bezopasnosti), joka perii monia KGB:n sisäisen turvallisuuden tehtäviä.
- Rajavartiosto, erillisiä palveluja ja muita toimintoja siirrettiin eri hallinnonalojen alaisuuteen.
Perintö ja kiistat
KGB:n perintö on monisyinen. Toisaalta se oli Neuvostoliiton keskeinen instrumentti valtion vakauden ylläpitämisessä ja ulkopoliittisissa operaatioissa; toisaalta se on syytetty laajamittaisista ihmisoikeusloukkauksista, poliittisesta vainosta ja kansainvälisestä laittomasta toiminnasta. KGB:n entisistä virkamiehistä monet löysivät paikkoja politiikassa, turvallisuusalalla ja liike-elämässä 1990‑luvulla ja sen jälkeen: käytännöt ja henkilöstö vaikuttivat uuden Venäjän turvallisuuskulttuuriin.
KGB:n toimien ja historian ymmärtäminen vaatii kontekstin huomioimista: se oli sekä instrumentti Neuvostoliiton valtiolle että organisaatio, jonka keinot ja tavoitteet herättävät edelleen vahvaa kritiikkiä ja kiinnostusta tutkijoiden, entisten viranomaisten ja yleisön keskuudessa.
KGB:n tunnus ja tunnuslause: miekka ja kilpi.
Lavrenti Beria, Stalinin kätyri.
230pxJuri Andropovin henkilökortti KGB:n johtajana
Eri vaiheet
KGB oli 13. maaliskuuta 1954-6. marraskuuta 1991 Neuvostoliiton tärkeimmän turvallisuusviraston, tiedustelupalvelun tai vakoiluviraston ja salaisen poliisiviraston nimi.
Maaliskuussa 1953 Lavrenti Beria yhdisti MVD:n ja MGB:n yhdeksi virastoksi, MVD:ksi. Saman vuoden joulukuussa Beria ja kuusi hänen työtoveriaan teloitettiin, ja MVD hajosi. Uudelleen muodostettu MVD säilytti poliisi- ja lainvalvontavaltansa, kun taas toinen, uusi virasto, KGB, hoiti sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden tehtäviä ja raportoi ministerineuvostolle.
Heinäkuun 5. päivänä 1978 KGB nimettiin uudelleen "Neuvostoliiton KGB:ksi", ja sen puheenjohtajalla oli ministerineuvoston paikka. KGB:n toiminta päättyi, kun sen päällikkö, kenraalieversti Vladimir Krjutškov, käytti KGB:n resursseja auttaakseen elokuussa 1991 tapahtunutta vallankaappausyritystä Neuvostoliiton presidentin Mihail Gorbatshovin syrjäyttämiseksi. Kenraalieversti Krjutškov pidätettiin 23. elokuuta 1991, ja kenraali Vadim Bakatin nimitettiin KGB:n puheenjohtajaksi - ja hänelle annettiin tehtäväksi lakkauttaa Neuvostoliiton KGB. KGB lakkasi virallisesti olemasta 6. marraskuuta 1991, vaikka Venäjän uusi kansallinen turvallisuusorganisaatio, Venäjän Federalnaja sluzhba bezopasnosti (FSB), toimii samoissa asioissa kuin Neuvostoliiton KGB.
Valko-Venäjä on ainoa Neuvostoliiton jälkeisen ajan maa, jossa kansallista turvallisuusorganisaatiota kutsutaan edelleen KGB:ksi. Valko-Venäjällä Felix Dzerzhinsky perusti Tšeka-nimisen ryhmän, joka oli Neuvostoliiton organisaatio ennen MVD:n tai KGB:n perustamista.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä tarkoittaa KGB?
V: KGB on venäjänkielinen lyhenne sanoista State Security Committee (valtion turvallisuuskomitea).
K: Milloin KGB oli Neuvostoliiton tärkein sisäisen turvallisuuden virasto?
A: KGB oli tärkein sisäisen turvallisuuden virasto vuodesta 1954 sen hajoamiseen vuonna 1991.
K: Minkä virastojen seuraaja KGB oli?
V: KGB oli aikaisempien virastojen, kuten Tšekan, NKGB:n ja MGB:n, seuraaja.
K: Mitä on "ideologinen kumouksellisuus" ja miten KGB käsitteli sitä?
V: "Ideologinen kumouksellisuus" on epäsovinnaisten poliittisten ja uskonnollisten aatteiden ja niiden kannattajien tukahduttamista. KGB tukahdutti kylmän sodan aikana "ideologisen kumouksellisuuden" osana tehtäväänsä.
K: Mikä oli Neuvostoliiton politiikka KGB:n ja satelliittivaltioiden salaisen palvelun osalta?
V: Neuvostoliiton politiikkaan kuului, että KGB ja satelliittivaltioiden salaiset palvelut seurasivat julkista ja yksityistä mielipidettä, sisäistä kumouksellisuutta ja mahdollisia vastavallankumouksellisia juonia neuvostoblokissa.
K: Mitä merkittäviä tapahtumia KGB oli mukana tukahduttamassa?
V: KGB oli mukana tukahduttamassa Unkarin vallankumousta vuonna 1956 ja "sosialismin inhimillisiä kasvoja" edustavaa Prahan kevättä Tšekkoslovakiassa vuonna 1968.
K: Mikä on Mitrokinin arkisto?
V: Mitrokinin arkisto on luettelo KGB:n toiminnasta.
