Valko-Venäjä: perustiedot, historia, väestö ja Minsk
Valko-Venäjä: perustiedot, historia, väestö ja Minsk – selkeä opas Minskiin, maan historiaan, väestörakenteeseen, kieliin ja politiikkaan.
Valko-Venäjä (viralliselta nimeltään Valko-Venäjän tasavalta) on maa Itä-Euroopassa. Siellä asuu noin 9,5 miljoonaa ihmistä (noin 9,49 miljoonaa väestönlaskentojen mukaan). Sen pinta-ala on noin 207 600 neliökilometriä, ja yli neljäkymmentä prosenttia alueesta on metsää. Pääkaupunki on Minsk. Maa kuuluu laajaan itäeurooppalaiseen historiallis-geografiseen vyöhykkeeseen ja sen maantiede vaihtelee laajoista metsistä ja suoalueista (esim. Polesian alue) viljaviin lakeuksiin ja kaupunkeihin.
Historia
Nykyisen Valko-Venäjän alueen poliittinen historia on monikerroksinen. Alue kuului vuosisatojen saatossa useisiin ruhtinaskuntiin ja valtakuntiin, kuten Polotskin ruhtinaskunta, Liettuan suuriruhtinaskunta, Puolan-Liettuan kansainyhteisö ja myöhemmin Venäjän keisarikunta. Venäjän vallankumouksen jälkeen alueet liitettiin osaksi Neuvostoliittoa, ja valtion nimi muutettiin Valko-Venäjän sosialistiseksi neuvostotasavallaksi (BSSR). Nykyiset rajat muotoutuivat osin toisen maailmansodan aikaisissa muutoksissa: vuonna 1939 liitettiin joitakin alueita Puolan toisen tasavallan alueilta, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan.
Toinen maailmansota aiheutti maalle raskaita menetyksiä: toisessa maailmansodassa Valko-Venäjä kärsi tuhoista, menetti suuren osan väestöstään ja merkittävästi taloudellisista resursseistaan. Vuonna 1945 Valko-Venäjän SNT liittyi Yhdistyneiden Kansakuntien perustajajäseneksi yhdessä Neuvostoliiton ja Ukrainan SNT:n kanssa, mikä heijasteli sen asemaa Neuvostoliiton koostumuksessa.
Tasavallan parlamentti julisti Valko-Venäjän suvereniteetiksi 27. heinäkuuta 1990. Neuvostoliiton hajotessa Valko-Venäjä itsenäistyi 25. elokuuta 1991 ja alkoi rakentaa itsenäistä valtiollista järjestelmää.
Politiikka ja kansainväliset suhteet
Valko-Venäjän poliittinen järjestelmä on ollut 1990-luvulta lähtien vahvasti keskittynyt. Aleksandr Lukashenko on toiminut presidenttinä vuodesta 1994, ja hänen hallintonsa on saanut osakseen kritiikkiä demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien rajoituksista. Vuoden 2020 presidentinvaalien jälkeen tuhannet kansalaiset osoittivat mieltään väitettyjen vaalivilppien vuoksi, ja mielenosoituksia seurasi laaja poliittinen vastakkainasettelu, pidätyksiä sekä kansainvälistä kritiikkiä.
Kansainvälisellä tasolla Valko-Venäjä kuuluu muun muassa YK:n, IVY:n, Kollektiivisen turvallisuussopimuksen järjestöön (CSTO) ja Euraasian talousyhteisöön. Maan suhteet Venäjään ovat erityisen läheiset: Venäjä on tärkein poliittinen, kaupallinen ja energiakumppani, ja maiden välillä on myös eräitä yhteisiä turvallisuus- ja taloussopimuksia, kuten Venäjän ja Valko-Venäjän liittovaltiosopimuksen kaltaisia yhteistyömuotoja (sopimus allekirjoitettiin 2. huhtikuuta 1997).
Talous ja luonnonvarat
Valko-Venäjän talous on pitkälti valtion ohjaamaa ja painottuu teollisuuteen ja maatalouteen. Keskeisiä teollisuudenaloja ovat koneenrakennus, metallurgia, kemianteollisuus ja elintarviketuotanto. Maataloudessa painottuvat peruna-, vilja- ja maitoala sekä tekstiili- ja pellavatuotanto perinteisesti. Maan suuria vientituotteita ovat muun muassa lannoitteet ja koneet.
Maan energiatalous ja kauppa ovat vahvasti sidoksissa Venäjään: energiahuollon toimitukset, halvat polttoaineet sekä rahoitus- ja kauppasuhteet vaikuttavat merkittävästi Valko-Venäjän talouteen. Talous on kohtalaisen teollistunut, mutta elintaso on yleisesti alhaisempi kuin länsinaapureilla; silti monet julkiset palvelut, kuten terveydenhuolto ja koulutus, ovat toiminnassa laajasti.
Väestö, kielet ja uskonto
Yli 70 prosenttia Valko-Venäjän noin 9,49 miljoonasta asukkaasta asuu kaupunkialueilla. Etnisesti yli 80 prosenttia väestöstä on valkovenäläisiä; merkittävämpiä vähemmistöryhmiä ovat venäläiset, puolalaiset ja ukrainalaiset. Maassa on kaksi virallista kieltä: valkovenäjä ja venäjä, ja venäjällä on käytännössä laaja asema hallinnossa ja arjessa.
Pääuskontona on venäläinen ortodoksinen kristinusko, ja toiseksi suurin uskonnollinen ryhmä on roomalaiskatolisuus. Uskonnollinen elämä näkyy etenkin historiallisissa kirkoissa ja luostareissa, mutta uskonnollinen toiminta on osin valtion säätelemää.
Luonto ja ympäristö
Valko-Venäjän luonto käsittää laajoja metsia, soita ja jokilaaksoja. Polesian suot ja osat Euroopan suurimmista peitteisistä luonnonalueista ovat merkittäviä ekologisesti. Vuoden 1986 Tšernobylin ydinonnettomuus vaikutti huomattavasti Etelä-Valko-Venäjän alueiden radioaktiiviseen saastumiseen, ja sen jälkivaikutukset ovat olleet pitkäaikaisia maatalouden, terveyden ja ympäristön kannalta.
Minsk
Minsk on Valko-Venäjän suurin kaupunki ja maan poliittinen, taloudellinen ja kulttuurinen keskus. Kaupungissa sijaitsevat valtion keskeiset instituutiot, suurimmat yliopistot, kulttuurilaitokset ja teollisuuslaitokset. Minsk on tunnettu laajoista aukioistaan ja neuvostotyylisestä kaupunkisuunnittelusta sekä elinvoimaisesta julkisesta liikenteestä, kuten metrostosta. Vuoden 2020 tapahtumat näkyivät voimakkaasti myös Minskissä, jossa mielenosoitukset ja poliittinen toiminta olivat keskitettyjä.
Matkailu ja käytännön tiedot
Vierailija kohtaa Valko-Venäjällä sekoituksen historiallisia linnoja, keskiaikaisia kirkkoja ja neuvostoaikaista arkkitehtuuria sekä luonnonalueita kuten Polesian suot ja metsät. Viralliset kielet ovat valkovenäjä ja venäjä, ja valuuttana käytetään valkovenäläistä ruplaa (BYN). Matkailuun ja vierailuun liittyvät käytännöt voivat muuttua poliittisista ja turvallisuustilanteista riippuen, joten ajantasaiset matkustusohjeet kannattaa tarkistaa ennen matkaa.
Yhteenvetona: Valko-Venäjä on historiansa, maantieteensä ja lähialueidensa vuoksi merkittävä osa Itä-Eurooppaa. Maa yhdistää laajat luontoalueet, teollisen infrastruktuurin ja tiiviit poliittiset suhteet naapurimaihin, erityisesti Venäjään. Samalla se on viime vuosikymmeninä ollut huomion kohteena poliittisista muutoksista ja ihmisoikeuskeskusteluista.
Historia
Ennen ensimmäistä maailmansotaa
Alueelta on löydetty sekä Homo erectuksen että neandertalilaisen jäännöksiä. Täällä asui 5 000-2 000 vuotta eaa. Bandkeramik-kulttuureja. Kimmerialaiset asuivat alueella 1 000 eaa. mennessä. Vuoteen 500 eaa. mennessä slaavit muuttivat tänne. Hunneja ja avareita tuli noin 400-600 eaa. He eivät kyenneet siirtämään slaaveja.
Nykyisen Valko-Venäjän alueelle asettui slaavilaisia heimoja ensimmäisen kerran 6. vuosisadalla. He joutuivat kosketuksiin varangien kanssa, jotka olivat skandinaavisia sotureita ja kauppiaita. He muodostivat Kievan Rusin vuonna 862.
Kun Kievan Rusin hallitsija Jaroslav I Viisas kuoli, valtio jakautui. Myöhemmin osa liitettiin Liettuan suuriruhtinaskuntaan. Liettua teki liiton Puolan kanssa. Liitto päättyi vuonna 1795. Valko-Venäjän maa siirtyi Venäjän keisarikuntaan. Maa pysyi Venäjällä, kunnes se siirtyi Saksan keisarikuntaan ensimmäisen maailmansodan aikana.
Alkuperäisestä itsenäisyydestä lähtien
Valko-Venäjä ilmoitti vapautuneensa Saksasta 25. maaliskuuta 1918. He perustivat Valko-Venäjän kansantasavallan. Sitten alkoi Puolan ja Neuvostoliiton sota. Venäjän vallan alla olevasta Valko-Venäjän osasta tuli Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta vuonna 1919. Sitten se liitettiin Liettuan ja Valko-Venäjän sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Muut maat jaettiin Puolan ja Neuvostoliiton kesken sodan päätyttyä vuonna 1921. Valko-Venäjän SNT:stä tuli Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton perustajajäsen vuonna 1922. Nykyisen Valko-Venäjän länsiosa jäi osaksi Puolaa.
Vuonna 1939 natsi-Saksa ja Neuvostoliitto hyökkäsivät Puolaan. Tämä oli toisen maailmansodan alku. Osa Puolasta liitettiin Valko-Venäjän sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Ne ovat nyt Länsi-Valko-Venäjä.
Natsi-Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon vuonna 1941. BSSR oli toisen maailmansodan pahiten koettelemista neuvostotasavalloista. Tuona aikana Saksa tuhosi 209 tasavallan 290 kaupungista, 85 prosenttia tasavallan teollisuudesta ja yli miljoona rakennusta. Kuolonuhreja oli kahdesta kolmeen miljoonaa. Valko-Venäjän väkiluku palautui sotaa edeltäneelle tasolleen vasta vuonna 1971.
Josif Stalin halusi Valko-Venäjän SSR:n olevan venäläisempi. Neuvostoliiton muista osista lähetettiin venäläisiä hallitukseen. Valkovenäjän kielen käyttöä rajoitettiin. Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Nikita Hruštšov jatkoi suunnitelmaa.
Vuonna 1986 Valko-Venäjän SNT:ssä tapahtui Tšernobylin voimalan räjähdyksen aiheuttama ydinlaskeuma naapurimaassa Ukrainan SNT:ssä.
Valko-Venäjä sanoi olevansa vapaa 27. heinäkuuta 1990. Kommunistisen puolueen tuella maan nimi muutettiin Valko-Venäjän tasavallaksi 25. elokuuta 1991.
Maantiede
Valko-Venäjä on sisämaa ja enimmäkseen tasainen. Siellä on paljon suomaata. Valko-Venäjällä on monia puroja ja 11 000 järveä. Maan halki virtaa kolme suurta jokea: Neman, Pripjat ja Dnepr.
Korkein kohta on 345 metrin korkeudessa sijaitseva Dzyarzhynskaya Hara. Valko-Venäjällä on hemiboreaalinen kostea mannerilmasto (Dfb Koeppenin ilmastoluokituksessa).
Luonnonvaroihin kuuluvat turveesiintymät, vähäiset määrät öljyä ja maakaasua, graniittia, dolomiittia (kalkkikiveä), liejua, liitua, hiekkaa, soraa ja savea. Noin 70 prosenttia naapurimaassa Ukrainassa vuonna 1986 tapahtuneen Tšernobylin ydinkatastrofin aiheuttamasta säteilystä pääsi Valko-Venäjän alueelle. Säteilylaskeuma vaikuttaa edelleen viljelysmaihin.
Strusta-järvi Vitebskin maakunnassa
Politiikka
Valko-Venäjä on presidenttitasavalta. Sitä johtavat presidentti ja kansalliskokous.
Ihmisoikeudet
Lukašenko on kuvaillut itseään "autoritaariseksi hallintotyyliksi". Länsimaat ovat kuvailleet Valko-Venäjää Lukašenkon aikana diktatuuriksi. Euroopan neuvosto on estänyt Valko-Venäjän jäsenyyden vuodesta 1997 lähtien epädemokraattisen äänestyksen vuoksi.
Sotilaallinen
Valko-Venäjän asevoimissa on kolme osastoa: armeija, ilmavoimat ja puolustusministeriön yhteinen esikunta. Puolustusministeriötä johtaa kenraaliluutnantti Juri Zhadobin. Aleksandr Lukashenko (presidenttinä) on ylipäällikkö.
Divisioonat
Valko-Venäjä on jaettu kuuteen alueeseen. Ne on nimetty niiden hallinnollisina keskuksina toimivien kaupunkien mukaan.
Alueet (hallintokeskuksineen):
- Brestin alue (Brest)
- Gomelin alue (Gomel)
- Grodnon alue (Grodno)
- Mogilevin alue (Mogilev)
- Minskin alue (Minsk)
- Vitebskin alue (Vitebsk)
Erityishallintoalue:
- Minskin kaupunki
Valko-Venäjän alueet
Talous
Suurin osa Valko-Venäjän taloudesta on valtion hallinnassa. Sitä on kuvattu "neuvostotyyliseksi". Maa on riippuvainen Venäjän tuonnista, muun muassa öljystä. Vuonna 1994 Valko-Venäjän tärkeimpiä vientituotteita olivat raskaat koneet (erityisesti traktorit), maataloustuotteet ja energiatuotteet.
Demografiset tiedot
Vuoden 2009 väestönlaskennan mukaan väestömäärä on 9 503 807. Etnisiä valkovenäläisiä on 83,7 prosenttia Valko-Venäjän kokonaisväestöstä. Seuraavaksi suurimmat etniset ryhmät ovat: Venäläiset (8,3 %), puolalaiset (3,1 %) ja ukrainalaiset (1,7 %). Maan pääkaupungissa ja suurimmassa kaupungissa Minskissä asui 1 836 808 asukasta vuonna 2009. Gomel, jossa on 481 000 asukasta, on toiseksi suurin kaupunki ja Homiel Voblastin pääkaupunki. Muita suuria kaupunkeja ovat Mogilev (365 100), Vitebsk (342 400), Hrodna (314 800) ja Brest (298 300). Muista Valko-Venäjän paikoista katso Luettelo Valko-Venäjän taajamista.
Kulttuuri
Kirjallisuus
Valkovenäjän kirjallisuus alkoi 1100-1300-luvun uskonnollisista kirjoituksista. 1500-luvulla Polotskissa asuva Francysk Skaryna käänsi Raamatun valkovenäjäksi. Valkovenäläisen kirjallisuuden nykyaika alkoi 1800-luvun lopulla. Yksi merkittävä kirjailija oli Yanka Kupala. Useat runoilijat ja kirjailijat lähtivät maanpakoon Valko-Venäjän natsimiehityksen jälkeen. He palasivat vasta 1960-luvulla. Valkovenäläisen kirjallisuuden viimeisin suuri elpyminen tapahtui 1960-luvulla, jolloin Vasil Bykaŭ ja Uladzimir Karatkievich julkaisivat romaaneja.
Musiikki
Puolalainen säveltäjä Stanisław Moniuszko teki 1800-luvulla Minskissä asuessaan oopperoita ja kamarimusiikkiteoksia. 1800-luvun lopulla Valko-Venäjän suuret kaupungit perustivat omia ooppera- ja balettiryhmiään.
Minskin kansallinen akateeminen balettiteatteri sai vuonna 1996 Benois de la Dance -palkinnon maailman parhaana balettiseurana. Rockmusiikki on viime vuosina kasvattanut suosiotaan, vaikka Valko-Venäjän hallitus on yrittänyt rajoittaa ulkomaisen musiikin radio-ohjelmia. Vuodesta 2004 lähtien Valko-Venäjä on lähettänyt artisteja Eurovision laulukilpailuihin.
Mekko
Valko-Venäjän perinteinen pukeutuminen on peräisin Kiovan Rusin ajalta. Viileän ilmaston vuoksi vaatteet valmistettiin pitämään kehon lämpöä, ja ne valmistettiin yleensä pellavasta tai villasta.
Keittiö
Valkovenäläinen keittiö koostuu pääasiassa vihanneksista, lihasta (erityisesti sianlihasta) ja leivistä. Ruoat kypsennetään yleensä hitaasti tai haudutetaan. Tyypillinen valkovenäläinen syö kevyen aamiaisen ja kaksi runsasta ateriaa, ja päivällinen on päivän suurin ateria. Valko-Venäjällä syödään vehnä- ja ruisleipää. Ruista on runsaampaa, koska olosuhteet ovat liian ankarat vehnänviljelylle. Vieraanvaraisuuden osoituksena isäntä tarjoaa leipää ja suolaa tervehtiessään vierasta tai vierailijaa. Suosittuja juomia Valko-Venäjällä ovat venäläinen vehnävodka ja kvass, Kvass on juoma, joka valmistetaan käyneestä maltaisesta ruskeasta leivästä tai ruisjauhosta. Kvassia voidaan myös lisätä viipaloitujen vihannesten kanssa okroshkaksi kutsutun kylmän keiton valmistukseen.
Maailmanperintökohteet
Valko-Venäjällä on neljä maailmanperintökohdetta: Mirin linnakompleksi, Nesvizhin linna, Belovezhskaya Pushcha (jaettu Puolan kanssa) ja Struven geodeettinen kaari (jaettu yhdeksän muun maan kanssa).
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Valko-Venäjän pääkaupunki?
V: Valko-Venäjän pääkaupunki on Minsk.
K: Milloin Valko-Venäjä itsenäistyi?
V: Valko-Venäjä itsenäistyi 25. elokuuta 1991.
K: Kuinka monta ihmistä asuu Valko-Venäjällä?
V: Valko-Venäjällä asuu noin yhdeksän miljoonaa ihmistä.
K: Mitkä maat rajautuvat Valko-Venäjään?
V: Valko-Venäjän rajanaapureita ovat Venäjä, Ukraina, Puola, Liettua ja Latvia.
K: Kuinka monta prosenttia sen maa-alasta on metsää?
V: Yli neljäkymmentä prosenttia Valko-Venäjän 207 600 neliökilometrin (80 200 sq mi) pinta-alasta on metsää.
K: Mitä uskontoja maassa harjoitetaan?
V: Maan pääuskonto on venäläinen ortodoksinen kristinusko, ja roomalaiskatolilaisuudella on paljon pienempi kannattajakunta.
K: Kuka oli Valko-Venäjän presidentti vuosina 1994-2020?
V: Aleksandr Lukashenko oli Valko-Venäjän presidentti vuosina 1994-2020.
Etsiä