Valko-Venäjä (viralliselta nimeltään Valko-Venäjän tasavalta) on maa Itä-Euroopassa. Siellä asuu noin 9,5 miljoonaa ihmistä (noin 9,49 miljoonaa väestönlaskentojen mukaan). Sen pinta-ala on noin 207 600 neliökilometriä, ja yli neljäkymmentä prosenttia alueesta on metsää. Pääkaupunki on Minsk. Maa kuuluu laajaan itäeurooppalaiseen historiallis-geografiseen vyöhykkeeseen ja sen maantiede vaihtelee laajoista metsistä ja suoalueista (esim. Polesian alue) viljaviin lakeuksiin ja kaupunkeihin.
Historia
Nykyisen Valko-Venäjän alueen poliittinen historia on monikerroksinen. Alue kuului vuosisatojen saatossa useisiin ruhtinaskuntiin ja valtakuntiin, kuten Polotskin ruhtinaskunta, Liettuan suuriruhtinaskunta, Puolan-Liettuan kansainyhteisö ja myöhemmin Venäjän keisarikunta. Venäjän vallankumouksen jälkeen alueet liitettiin osaksi Neuvostoliittoa, ja valtion nimi muutettiin Valko-Venäjän sosialistiseksi neuvostotasavallaksi (BSSR). Nykyiset rajat muotoutuivat osin toisen maailmansodan aikaisissa muutoksissa: vuonna 1939 liitettiin joitakin alueita Puolan toisen tasavallan alueilta, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan.
Toinen maailmansota aiheutti maalle raskaita menetyksiä: toisessa maailmansodassa Valko-Venäjä kärsi tuhoista, menetti suuren osan väestöstään ja merkittävästi taloudellisista resursseistaan. Vuonna 1945 Valko-Venäjän SNT liittyi Yhdistyneiden Kansakuntien perustajajäseneksi yhdessä Neuvostoliiton ja Ukrainan SNT:n kanssa, mikä heijasteli sen asemaa Neuvostoliiton koostumuksessa.
Tasavallan parlamentti julisti Valko-Venäjän suvereniteetiksi 27. heinäkuuta 1990. Neuvostoliiton hajotessa Valko-Venäjä itsenäistyi 25. elokuuta 1991 ja alkoi rakentaa itsenäistä valtiollista järjestelmää.
Politiikka ja kansainväliset suhteet
Valko-Venäjän poliittinen järjestelmä on ollut 1990-luvulta lähtien vahvasti keskittynyt. Aleksandr Lukashenko on toiminut presidenttinä vuodesta 1994, ja hänen hallintonsa on saanut osakseen kritiikkiä demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien rajoituksista. Vuoden 2020 presidentinvaalien jälkeen tuhannet kansalaiset osoittivat mieltään väitettyjen vaalivilppien vuoksi, ja mielenosoituksia seurasi laaja poliittinen vastakkainasettelu, pidätyksiä sekä kansainvälistä kritiikkiä.
Kansainvälisellä tasolla Valko-Venäjä kuuluu muun muassa YK:n, IVY:n, Kollektiivisen turvallisuussopimuksen järjestöön (CSTO) ja Euraasian talousyhteisöön. Maan suhteet Venäjään ovat erityisen läheiset: Venäjä on tärkein poliittinen, kaupallinen ja energiakumppani, ja maiden välillä on myös eräitä yhteisiä turvallisuus- ja taloussopimuksia, kuten Venäjän ja Valko-Venäjän liittovaltiosopimuksen kaltaisia yhteistyömuotoja (sopimus allekirjoitettiin 2. huhtikuuta 1997).
Talous ja luonnonvarat
Valko-Venäjän talous on pitkälti valtion ohjaamaa ja painottuu teollisuuteen ja maatalouteen. Keskeisiä teollisuudenaloja ovat koneenrakennus, metallurgia, kemianteollisuus ja elintarviketuotanto. Maataloudessa painottuvat peruna-, vilja- ja maitoala sekä tekstiili- ja pellavatuotanto perinteisesti. Maan suuria vientituotteita ovat muun muassa lannoitteet ja koneet.
Maan energiatalous ja kauppa ovat vahvasti sidoksissa Venäjään: energiahuollon toimitukset, halvat polttoaineet sekä rahoitus- ja kauppasuhteet vaikuttavat merkittävästi Valko-Venäjän talouteen. Talous on kohtalaisen teollistunut, mutta elintaso on yleisesti alhaisempi kuin länsinaapureilla; silti monet julkiset palvelut, kuten terveydenhuolto ja koulutus, ovat toiminnassa laajasti.
Väestö, kielet ja uskonto
Yli 70 prosenttia Valko-Venäjän noin 9,49 miljoonasta asukkaasta asuu kaupunkialueilla. Etnisesti yli 80 prosenttia väestöstä on valkovenäläisiä; merkittävämpiä vähemmistöryhmiä ovat venäläiset, puolalaiset ja ukrainalaiset. Maassa on kaksi virallista kieltä: valkovenäjä ja venäjä, ja venäjällä on käytännössä laaja asema hallinnossa ja arjessa.
Pääuskontona on venäläinen ortodoksinen kristinusko, ja toiseksi suurin uskonnollinen ryhmä on roomalaiskatolisuus. Uskonnollinen elämä näkyy etenkin historiallisissa kirkoissa ja luostareissa, mutta uskonnollinen toiminta on osin valtion säätelemää.
Luonto ja ympäristö
Valko-Venäjän luonto käsittää laajoja metsia, soita ja jokilaaksoja. Polesian suot ja osat Euroopan suurimmista peitteisistä luonnonalueista ovat merkittäviä ekologisesti. Vuoden 1986 Tšernobylin ydinonnettomuus vaikutti huomattavasti Etelä-Valko-Venäjän alueiden radioaktiiviseen saastumiseen, ja sen jälkivaikutukset ovat olleet pitkäaikaisia maatalouden, terveyden ja ympäristön kannalta.
Minsk
Minsk on Valko-Venäjän suurin kaupunki ja maan poliittinen, taloudellinen ja kulttuurinen keskus. Kaupungissa sijaitsevat valtion keskeiset instituutiot, suurimmat yliopistot, kulttuurilaitokset ja teollisuuslaitokset. Minsk on tunnettu laajoista aukioistaan ja neuvostotyylisestä kaupunkisuunnittelusta sekä elinvoimaisesta julkisesta liikenteestä, kuten metrostosta. Vuoden 2020 tapahtumat näkyivät voimakkaasti myös Minskissä, jossa mielenosoitukset ja poliittinen toiminta olivat keskitettyjä.
Matkailu ja käytännön tiedot
Vierailija kohtaa Valko-Venäjällä sekoituksen historiallisia linnoja, keskiaikaisia kirkkoja ja neuvostoaikaista arkkitehtuuria sekä luonnonalueita kuten Polesian suot ja metsät. Viralliset kielet ovat valkovenäjä ja venäjä, ja valuuttana käytetään valkovenäläistä ruplaa (BYN). Matkailuun ja vierailuun liittyvät käytännöt voivat muuttua poliittisista ja turvallisuustilanteista riippuen, joten ajantasaiset matkustusohjeet kannattaa tarkistaa ennen matkaa.
Yhteenvetona: Valko-Venäjä on historiansa, maantieteensä ja lähialueidensa vuoksi merkittävä osa Itä-Eurooppaa. Maa yhdistää laajat luontoalueet, teollisen infrastruktuurin ja tiiviit poliittiset suhteet naapurimaihin, erityisesti Venäjään. Samalla se on viime vuosikymmeninä ollut huomion kohteena poliittisista muutoksista ja ihmisoikeuskeskusteluista.
