Lavrenty Pavlovich Beria (Georgian kieli: ლავრენტი ბერია, Venäjän kieli: Лаврентий Павлович Берия) syntyi 9. maaliskuuta 1899 Merkheulissa Venäjän keisarikunnassa (alue, jota nykyisin pidetään osana Georgiaa tai Abhasiaa) ja kuoli 23. joulukuuta 1953 Moskovassa, Neuvostoliitossa. Hän oli georgialais-bolshevikki ja korkea neuvostopoliitikko.

Varhaiselämä ja puolueura

Beria syntyi köyhään perheeseen Georgiassa. Hän liittyi Vladimir Iljitš Leninin johtamaan bolshevikkipuolueeseen 18-vuotiaana vuonna 1917. Varhaisina vuosinaan hän toimi eri tehtävissä vallankumouksen ja kansalaissodan ajan turvallisuus- ja puolueelimissä, ja hän siirtyi vähitellen työskentelemään salaisen poliisin ja turvallisuusviranomaisten pariin.

Nousu turvallisuusjärjestöjen johtoon

Beria nousi Neuvostoliiton turvallisuusministeriön (NKVD:n) johtoon vuonna 1938 korvaten Nikolai Ježовиin. Hän oli Neuvostoliiton salaisen poliisin johtaja vuosina 1938–1945 (NKVD:n johtaja) ja myöhemmin uudelleen vastuussa sisäisistä turvallisuusjärjestelyistä vuosina 1946–1953, kun organisaatiot uudelleenjärjestettiin (MVD:n johtajana). Samalla hänestä tuli yksi Stalinin lähimmistä neuvonantajista ja vaikutusvaltaisista valtakunnan hallinnon jäsenistä.

Toimet ja vastuu

Beria johtajana ohjasi laajamittaista poliittista valvontaa, salaisia pidätyksiä, oikeudenkäyntejä ja teloituksia Stalinin kauden aikana. Hänen alaisuudessaan NKVD oli keskeinen väline suuren puhdistuksen (Great Purge) jälkeisessä järjestelmässä sekä sodan aikaisessa ja sodan jälkeisessä valvonnassa. Beria oli myös mukana järjestämässä etnisiä pakkosiirtoja ja deportaatioita (esimerkiksi useiden Pohjois-Kaukasuksen kansallisuuksien ja Krimin tataarien siirrot 1940-luvulla) sekä GULAG-järjestelmän toiminnan valvonnassa.

Sodan aikana Beria vastasi osin myös sotilastiedustelusta ja vastavakoilusta sekä osallistui teollisuuden ja tieteen mobilisointiin turvallisuusviranomaisten kautta. Merkittävä rooli hänellä oli Neuvostoliiton ydinaseohjelman kehityksen organisoinnissa: hänelle uskottiin tehtävä valvoa atomiprojektin etenemistä ja sen turvallisuutta.

Valta-asema ja muodolliset tehtävät

Beria oli vuosien mittaan paitsi turvallisuusorganisaatioiden johtaja myös korkeassa asemassa hallinnossa: hänelle myönnettiin ministerin tason tehtäviä ja hän toimi muun muassa varapääministerinä sekä poliittisissa elimissä, mikä antoi hänelle laajat toimeenpanovaltaisuudet sisäpolitiikassa ja turvallisuudessa.

Syrjäyttäminen ja kuolema

Stalinin kuoleman jälkeen maaliskuussa 1953 Beria pyrki ylläpitämään ja laajentamaan vaikutusvaltaansa osana kollektiivista valtaapitävää. Tilanne kääntyi nopeasti: kesällä 1953 hänet pidätettiin salaisessa operaation ja vastaajien piirissä, joihin osallistuivat muun muassa puolueen ja armeijan johtohenkilöt. Keskeinen rooli hänen syrjäyttämisessä oli Nikita Krushtshevn ja muiden kilpailijoiden toimilla sekä armeijan edustajien osallistumisella pidätykseen. Berian pidätys johti salaiseen oikeudenkäyntiin, jossa häntä syytettiin muun muassa vallankaappausyrityksestä, vakoilusta ja muista rikoksista. Hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin 23. joulukuuta 1953.

Perintö ja arviointi

Lavrenty Beria on historiallisesti yksi Neuvostoliiton kiistanalaisimmista ja vaikutusvaltaisimmista hahmoista. Häntä pidetään keskeisenä osapuolena Stalinin ajaman valtiollisen sorron, poliittisten vainojen ja massatuhojen toteuttamisessa. Samalla hänen toimintaansa on myös tutkittu yksityiskohtaisesti: osa lähteistä korostaa hänen byrokraattista tehokkuuttaan ja rooliaan sotateollisuuden tukemisessa, kun taas toiset nostavat esiin laajat ihmisoikeusrikkomukset, mielivaltaiset tuomiot ja väkivallan organisoimisen. Berian elämä ja toiminta ovat edelleen tutkimuksen ja kiistelyn kohteena, ja hän jää symboliksi Stalinin ajan turvallisuusjärjestelmän mekanismeista ja seurauksista.