Kaukasuksen kielet – määritelmä, kieliperheet ja levinneisyys

Tutustu Kaukasuksen kieliin: niiden määritelmä, yli 10 miljoonaa puhujaa, ainutlaatuiset kieliperheet ja levinneisyys Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä.

Kaukasuksen kielet ovat kieliä, joita yli kymmenen miljoonaa ihmistä puhuu Itä-Euroopan ja Länsi-Aasian Kaukasuksen alueella Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä. Nämä kielet muodostavat useita eri kieliperheitä, joilla on pitkä paikallinen historia ja monia alueellisia muotoja.

Termi "kaukasialaiset kielet" voi viitata tarkasti vain alueen alkuperäisiin kieliperheisiin tai laajemmin kaikkiin alueella historiallisesti puhuttuihin kieliin. Joistakin näistä kieliperheistä ei ole tunnettuja jäseniä Kaukasuksen alueen ulkopuolella, mikä tekee alueesta kielellisesti ainutlaatuisen.

Kieliperheet

Kaukasuksen kielet jaetaan yleisesti kolmeen pääryhmään:

• Pohjoiskaukasialaiset kielet (jakautuvat usein länsi- ja itähaaroihin)
  • Luoteisryhmä (abhaasialaiset/adsylit): esim. abhaasi, abaza, adyge (circassian) (useita kymmeniä – satoja tuhansia puhujia)
  • Koillisryhmä (nakh–dagestanilaiset): esim. tšetšeni, inguš, avari, lezgi, dagestaanin kielet kuten dargwa ja lak (satojatuhansia – yli miljoona puhujia joissain kielissä)
• Eteläkaukasialaiset kielet (kartvelialaiset)
  • esim. georgian kieli (kartvelian suurin kieli, useita miljoonia puhujia), mingreli, swan ja laz
• Erilliset ja sekoittuneet tapaukset
  • Alueella on myös indoeurooppalaisia ja turkkilaisia kieliä sekä pieniä kieliryhmiä ja historiallisesti puhuttuja kieliä, joiden asema on muuttunut ajan saatossa.

Levinneisyys ja puhujamäärät

Kaukasuksen kielet sijaitsevat tiheästi alueella, joka ulottuu Mustanmeren ja Kaspianmeren väliselle kannakselle. Suurimpia yksittäisiä kieliä ovat georgian lisäksi tšetšeni ja avari. Puhujamäärät vaihtelevat suuresti: jotkin kielet, kuten georgia, ovat miljoonien puhumia valtakielen asemaa nauttivia kieliä, kun taas monet pienemmät dagestaanin kielet tai abhasia puhuvat yhteisöt jäävät muutamien tuhansien tai jopa satojen puhujien tasolle.

Lisäksi on laajoja diaspora-yhteisöjä Turkissa, Venäjällä, Lähi-idässä ja Euroopassa, jotka ylläpitävät useita kaukasialaisia kieliä. Monet pienemmät kielet ovat kuitenkin uhanalaisia, ja jotkin kuten ubykh ovat jo kuolleet pois 1900-luvulla.

Kielelliset ominaisuudet

• Useissa kaukasialaisissa kielissä esiintyy laajoja konsonanttivarastoja, mukaan lukien ejektiivisiä konsonantteja ja monimutkaisia konsonanttiklustereita.
• Monilla kielillä on ergatiivinen tai sekamuotoinen syntaksinen rakenne, runsas sijajärjestelmä ja kehitetty verbin taivutus, joka voi sisältää polypersonalismiä (samanaikainen viittaus sekä subjektiin että objektiin).
• Kartvelialaiset kielet eroavat kieliopillisesti pohjoisista ryhmistä, mutta jakavat joitain alueellisia piirteitä kielikontaktin seurauksena.
• Kielellinen kontaktivaikutus (esim. venäjä, armenia, persia ja turkki) on muovannut sanastoa ja rakenteita erityisesti kaupunkialueilla ja historiallisissa kulttuuri- sekä kauppakeskuksissa.

Kirjoitusjärjestelmät, historia ja suojelu

Georgian kieli käyttää omaa georgialaista kirjoitustaan. Monet pohjoiset kaukasialaiset kielet ottivat käyttöön kyrillisen aakkoston neuvostokaudella; joissakin yhteisöissä on nykyään myös pyrkimyksiä siirtyä latinalaiseen kirjaimistoon tai kehittää kaksijärjestelmäisiä ratkaisuja. Kulttuuriperintö, kieliopetus ja myös valtiollinen kielipolitiikka vaikuttavat kunkin kielen elinvoimaan.

Useiden pienempien kielten elvyttäminen ja dokumentointi on käynnissä sekä paikallisten yhteisöjen että kansainvälisten kielentutkijoiden toimesta. UNESCO pitää monia kaukasialaisia kieliä uhanalaisina, ja niiden säilyttäminen edellyttää sekä koulutusta että jatkuvaa puhujayhteisön tukea.

Kaukasuksen kielet ovat kielellisesti rikas ja monimuotoinen ryhmä, joka tarjoaa tärkeän näkökulman sekä kielitieteelliseen tutkimukseen että kulttuuriseen monimuotoisuuteen Euroopan ja Aasian rajamailla.

Hae kirjaimella