Aakkosia käyttävissä kielissä, esimerkiksi englannissa, jokainen aakkosten symboli on kirjain. Kirjaimet ovat kirjoitusjärjestelmän perusyksiköitä: ne muodostavat sanoja ja merkkejä, ja ne kuvaavat puhuttavassa kielessä esiintyviä äänteitä tai äänneyksiköitä.
Mitä kirjain on?
Kirjain on visuaalinen merkki, joka kuuluu tiettyyn aakkostoon. Aakkoston jokainen merkki vastaa yleensä yhtä grafemia. Grafemi ei aina vastaa täsmälleen yhtä puhuttavaa äännettä (foneemia), vaan suhde grafemin ja foneemin välillä riippuu kielen ortografiasta.
Kirjainten ja äänteiden suhde
Kun kielessä on selkeä kirjainta–äännettä -vastaavuus, kirjainta kohti on yleensä yksiselitteinen äänne. Tällaiset kielet ovat helpompia lukea ja oppia ääntämisen kannalta. Esimerkiksi monissa romaanisissa kielissä, kuten espanjassa, yksi kirjain vastaa yleensä yhtä foneemia.
Toisaalta kielissä, joissa ortografia on epäsäännöllinen (esimerkiksi englannissa), sama kirjain voi edustaa eri äänteitä eri sanoissa, ja sama äänne voi kirjoittua eri kirjaimilla tai kirjainyhdistelmillä. Tällaiset erot tekevät lukemisen ja kirjoittamisen opettelusta haastavampaa.
Esimerkkejä eri kielistä
- Espanja: feliz on 5 kirjainta ja yleensä 5 äännettä (foneemia).
- Englanti: happy on 5 kirjainta ja 4 foneemia (/ˈhæpi/ = h-a-p-y → /h/ /æ/ /p/ /i/).
Englannin a-kirjain voi edustaa useita eri äänteitä. Esimerkkejä:
- /æ/ kuten cat (kat)
- /ɑː/ kuten father (brittiläisessä englannissa)
- /eɪ/ kuten cake
Verrattavaksi: espanjan a yleensä edustaa yhtä vakiintunutta äännettä:
- /a/ kuten gato
Digrafit ja monikirjaimiset äänteet
Joissakin kielissä äänne kirjoitetaan kahdella tai useammalla kirjaimella, jolloin puhutaan digraafeista tai trigraafeista. Esimerkkejä:
- englantilainen th (kaksi kirjainta, yksi foneemi)
- espanjan ch oli aiemmin osa aakkostoa erillisenä kirjaimena
- portugalin ja tšekin kaltaisissa kielissä esiintyy erilaisia yhdistelmiä ja diakriittisiä merkkejä, jotka muuttavat äännearvoa
Aakkostot ja kirjoitusjärjestelmät
Monet kielet, kuten englanti, ranska, espanja ja monet muut, käyttävät latinalaista kirjaimistoa. Latinalaisissa aakkosissa on yleensä isot ja pienet kirjaimet, esimerkiksi A ja a. Joissain muissa järjestelmissä, kuten kyrillisissä aakkosissa, jokainen kirjain vastaa yleensä yhtä äännettä. Käsin kirjoitettaessa isot ja pienet muodot voivat poiketa huomattavasti ja käsialasta riippuen tunnistus voi vaikeutua.
Foneemi, äänne ja grafemi — yksinkertainen erittely
- Foneemi = kielen pienin merkitystä erottava äänneyksikkö (abstrakti käsite).
- Äänne = konkreettinen puhuttu ääni (foneemin toteutuma).
- Grafemi = kirjoitettu merkki tai yhdistelmä, joka vastaa äänteitä tai foneemeja.
Isot ja pienet kirjaimet
Useissa aakkostoissa on erilliset muodot isolla ja pienellä kirjaimella. Niillä on usein eri käyttötarkoitus: lauseen alussa, erisnimissä ja otsikoissa käytetään yleensä isoja kirjaimia. Käsinkirjoituksessa isot ja pienet voivat näyttää hyvinkin erilaisilta verrattuna painettuihin muotoihin.
Esimerkiksi latinalaisen aakkoston tavallinen järjestys on:
Kirjaimet ovat: ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWXYZ
Yhteenvetona: kirjain on kirjoituksen perusyksikkö, mutta sen suhde puhuttuun kieleen vaihtelee kielestä riippuen. Joissakin kielissä grafemit ja foneemit vastaavat lähes yhtä yhteen, toisissa yhteys on monimutkaisempi ja edellyttää ortografian oppimista ja kielikohtaisia sääntöjä. IPA (kansainvälinen foneettinen aakkosto) on hyödyllinen työkalu, kun halutaan kuvata täsmällisesti äänteitä eri kielissä.
