Leizu — legendaarinen kiinalainen silkin löytäjä ja keksijä
Leizu — legendaarinen kiinalainen kuningatar, joka löysi silkin ja kehitti silkkikangaspuut. Lue tarina silkin synnystä, innovaatiosta ja muinaisesta perinteestä.
Leizu oli legendaarinen kiinalainen kuningatar. Perinteen mukaan hän löysi silkin ja keksi silkkikangaspuut 28. vuosisadalla eaa.
Leizu löysi silkkiäistoukat kävellessään lähellä kuninkaan mulperipuita. On kuitenkin olemassa erilaisia tarinoita siitä, miten hän sai selville, että silkkiäistoukat tekevät silkkiä.
Eräässä tarinassa kerrotaan, että hän kosketti sormellaan matoa, jolloin silkkisäie tuli ulos. Kun silkki jatkui, hän kietoi sen sormensa ympärille. Kun silkki loppui, hän näki pienen kotelon ja tajusi, että tämä kotelo oli silkin lähde.
Toisen tarinan mukaan hän löysi silkkiäistoukkia, jotka söivät mulperin lehtiä ja kehräsivät koteloita. Hän keräsi joitakin koteloita ja istuutui sitten juomaan teetä. Kun hän siemaili kupillista teetä, hän pudotti kotelon höyryävään veteen. Hieno lanka alkoi irrota kotelosta. Leizu huomasi, että hän pystyi kietomaan tämän pehmeän ja ihanan langan sormensa ympärille.
Hän pyysi miestään antamaan hänelle mulperipuutarhan, jossa hän voisi pitää matoja, jotka tekivät näitä koteloita. Hänen katsotaan keksineen silkkikelan, jolla ohuet silkkilangat yhdistetään kudontaan riittävän vahvaksi paksummaksi langaksi. Hänen katsotaan myös keksineen ensimmäisen silkkikangaspuut. Ei tiedetä, kuinka paljon, jos lainkaan, tästä tarinasta on totta, mutta historioitsijat tietävät, että silkkiä valmistettiin ensimmäisen kerran Kiinassa. Leizu jakoi saamansa tiedon muiden kanssa, ja tieto yleistyi.
Myytti ja historiallinen tausta
Leizu (tunnetaan myös nimillä Lei Zu tai Si Lingshi) on kulttuurinen ja legendaarinen hahmo, jota perinteisesti pidetään serikulttuurin (silkin kasvatuksen ja käsittelyn) perustajana Kiinassa. Tarinat Leizusta ovat osa Kiinan suullista ja kirjallista perinnettä, ja ne kuvastavat sitä, miten tärkeäksi silkki tuli kiinalaisessa yhteiskunnassa. Historiallisesti on vaikea erottaa, mitä tarinoista on tosiasiaa ja mitä myyttiä, mutta yhtenäisillä kertomuksilla halutaan selittää serikulttuurin alku.
Silkkituotannon perusperiaatteet
Silkkituotanto perustuu silkkiäistoukkiin, käytännössä lajiin Bombyx mori, joka on kesytetty ja jonka pääasiallinen ravinto on mulperin lehdet (Morus). Toukat kehräävät kotelon eli kokonin, josta saadaan yksi yhtenäinen silkkilanka. Langan saamiseksi kotelot kuumennetaan tai käsitellään, jotta toukka kuolee ja lanka voidaan kelata rullalle yhtenä säikeenä — tätä prosessia kutsutaan kehräämiseksi tai reelingiksi. Useita ohuita lankoja voidaan yhdistää silkkikelalla vahvemmiksi langoiksi, jotka sopivat kutomiseen.
Arkeologinen näyttö ja silkin leviäminen
Vaikka Leizun kertomus on myyttinen, arkeologiset löydöt tukevat sen sijaan, että silkkiä on valmistettu Kiinassa jo hyvin varhain: tekstiilijäänteitä ja muita todisteita on löydetty useista muinaisista kiinalaisista kohteista. Silkin valmistuksen ja käsittelyn perinteet kehittyivät pitkän ajan kuluessa, ja ajan myötä silkistä tuli arvostettu materiaali, jota käytettiin vaatteissa, koristeissa ja lahjoissa. Silkki oli myös keskeinen hyödyke, joka vaikutti kansainväliseen vaihtoon — tunnettu esimerkki on niin kutsuttu Silkkitie, joka liitti Kiinan muihin Aasian ja Euroopan alueisiin.
Leizun perintö ja kulttuurinen merkitys
Leizu on symbolinen hahmo, jota juhlitaan serikulttuurin alkujuurena. Hänen nimiinsä liittyviä tarinoita on esitetty taiteessa, kansanperinteessä ja paikallisissa seremonioissa. Useissa alueilla Kiinassa ja sen kulttuuripiireissä Leizua kunnioitetaan silkintuotannon suojelijana, ja hänen perintönsä heijastuu serikulttuurin ammatillisessa jatkumossa: nykyaikainen serikulta ja käsityöperinne pohjautuvat vuosisataisten taitojen ja tiedon siirtymiseen sukupolvelta toiselle.
Yhteenveto
Leizu on ennen kaikkea legendaarinen kulttuurihahmo, joka edustaa silkintuotannon alkuperää Kiinassa. Vaikka yksittäisten tarinoiden historiallista totuusarvoa on vaikea varmistaa, serikulttuurin juuret Kiinassa ja silkkiin liittyvät tekniset innovaatiot ovat hyvin dokumentoituja. Silkin merkitys ulottuu käytännöllisestä tekstiilituotannosta uskonnolliseen ja symboliseen kulttuuriin sekä kansainväliseen kauppaan — ja Leizun tarina toimii usein selityksenä tälle tärkeälle kulttuuri-ilmiölle.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Kuka oli Leizu?
V: Leizu oli legendaarinen kiinalainen kuningatar.
K: Mitä hänen katsotaan keksineen?
V: Hänen katsotaan löytäneen silkin ja keksineen silkkikangaspuiden valmistuksen 28. vuosisadalla eaa.
K: Miten Leizu löysi silkkiäistoukat?
V: Leizu löysi silkkiäistoukat, kun hän oli kävelyllä kuninkaan mulperipuiden lähellä.
K: Mitä eri tarinoita on siitä, miten Leizu havaitsi, että silkkiäistoukat tekevät silkkiä?
V: Eräässä tarinassa kerrotaan, että hän kosketti sormellaan matoa, jolloin siidistä tuli säie. Toisessa tarinassa kerrotaan, että hän löysi silkkiäistoukkia syömässä mulperinlehtiä ja kehräämässä koteloita.
K: Mitä Leizun keksitään keksineen?
V: Leizun katsotaan keksineen silkkikelan, joka yhdistää ohuet silkkilangat paksummaksi langaksi, joka on riittävän vahva kudontaan. Hänen katsotaan myös keksineen ensimmäisen silkkikangaspuun.
K: Tiedetäänkö, missä määrin Leizun tarina on totta?
V: Ei tiedetä, missä määrin, jos ollenkaan, tarina on totta. Historioitsijat tietävät kuitenkin, että silkkiä valmistettiin ensimmäisen kerran Kiinassa.
K: Jakaako Leizu tietonsa silkistä muiden kanssa?
V: Kyllä, Leizu jakoi tietonsa muiden kanssa, ja tiedosta tuli yleistä.
Etsiä