Tee - määritelmä, valmistus ja teelaadut

Tee on juoma, joka on suosittu kaikkialla maailmassa. Se valmistetaan liottamalla Camellia sinensis -kasvin kuivattuja lehtiä tai kukkia kuumassa vedessä. Teessä voi olla muita yrttejä, mausteita tai hedelmien, kuten sitruunan, makuja. Varsinaiset teet — kuten musta, vihreä, oolong, valkoinen ja pu-erh — valmistetaan Camellia sinensis -kasvista, kun taas monista muista kasveista ja hedelmistä valmistetut juomat luokitellaan usein yrtti- tai hedelmähaudukkeiksi.

Miten tee valmistetaan

Teelehtien käsittely vaikuttaa ratkaisevasti lopulliseen makuun, väriin ja aromiin. Perusvaiheet ovat:

• Keruu: nuoret lehdet ja nuput poimitaan käsin tai koneellisesti.
• Wilting (nuutuminen): lehtiä annetaan pehmentyä, jolloin ne menettävät osan kosteudesta.
• Rullaaminen/pyöritys: lehtiä käsitellään, jotta solut rikkoutuvat ja aromaattiset yhdisteet vapautuvat.
• Hapettuminen (oksidaatio): osa teelaaduista hapettuu hallitusti — voimakas hapettuminen tuottaa mustaa teetä, vähäinen vihreää tai valkoista.
• Kuivaus/paisto: hapettuminen pysäytetään ja lehdet kuivataan säilyvyyden ja aromin varmistamiseksi.
• Jälkikypsennys: esimerkiksi pu-erh-teet käytännössä fermentoidaan tai kypsytetään pitkään.

Teelaadut

• Musta tee – täysin oksidoitu, voimakas maku ja tumma väri (esim. Assam, Darjeelingin mustat erät).
• Vihreä tee – hapettumaton, kevyt ja kasviperäinen maku (esim. sencha, matcha).
• Oolong – osittain oksidoitu, monimuotoinen makuasteikko kevyestä kukkaisesta voimakkaaseen paahteiseen.
• Valkoinen tee – minimaalinen käsittely, hienovarainen ja mieto maku.
• Pu-erh – kiinteästi prosessoitu ja usein fermentoitu tee, jota voidaan kypsyttää vuosia.
• Keltainen tee – harvinaisempi, kevyesti höyrytetty ja hidas kuivattu, muistuttaa vihreää mutta pehmeämpi.

Yrttiteet (tisane) ja nimitys

Monet puutarha- ja villikasveista tehdyt haudukkeet, kuten kamomilla, piparminttu, rooibos tai hibiscus, kutsutaan suomeksi usein teeksi, vaikka ne eivät tule Camellia sinensis -kasvista. Englanniksi näistä käytetään termiä "tisane" tai "herbal infusion". Näitä ei tule sekoittaa varsinaiseen teehen, sillä niiden kofeiinipitoisuus ja kemiallinen koostumus voivat olla hyvin erilaiset.

Valmistus ja haudutus

• Veden lämpötila: ei aina kiehuvaa — vihreälle teelle 70–80 °C, valkoiselle 80–85 °C, mustalle ja yrttiteelle 95–100 °C.
• Haudutusaika: vihreä 1–3 min, musta 3–5 min, oolong 2–4 min; liiallinen haudutus tekee teestä kitkerää.
• Lehtien määrä: yleissääntönä noin 1 tl (2–3 g) irtoteetä/2–2,5 dl vettä; maun mukaan säädellen.
• Useita haudutuksia: monet laadukkaat oolong- ja pu-erh-teelehdet kestävät useamman haudutuksen.

Terveysvaikutukset

Tee sisältää kofeiinia, polyfenoleja (kuten katekiineja) ja aminohappoa L-teaniinia, jotka voivat vaikuttaa vireyteen, keskittymiskykyyn ja antioksidanttisuojaukseen. Matala- tai kohtuukäyttö voi olla osa terveellistä ruokavaliota, mutta liiallinen koffeiinin saanti voi aiheuttaa unettomuutta tai sydämentykytystä. Raskaana olevien ja lääkityksessä olevien kannattaa keskustella lääkärin kanssa.

Säilytys ja laatu

Säilytä teeä ilmatiiviissä astiassa viileässä, pimeässä ja kuivassa paikassa. Vältä hajujen imeytymistä: tee ottaa helposti ympäristön aromit. Laadukkaat irtoteet pitävät makunsa pidempään kuin teepussit, ja esimerkiksi matcha tulisi käyttää nopeasti pölymäisen luonteensa takia.

Kulttuuri ja tarjoilu

Tee on tärkeä osa monia kulttuureja: brittiläinen afternoon tea, japanilainen tee-seremonia (chanoyu) ja kiinalainen gongfu-cha ovat esimerkkejä. Tarjoilutavat vaihtelevat maidon ja sokerin käytöstä (esim. englantilainen tai irlantilainen tapa) kuumaan haudukkeeseen ja monivaiheisiin teen valmistusrituaaleihin.

Yhteenvetona: sana "tee" kattaa sekä Camellia sinensis -kasvista tehdyt varsinaiset teet että laajan joukon yrtti- ja hedelmähaudukkeita. Eri teelaadut syntyvät lehden käsittelystä ja hapettumisasteesta, ja oikea haudutus tuo esiin parhaan maun ja aromin.

Hae kirjaimella