Louise de Coligny (Châtillon-sur-Loing, 23. syyskuuta 1555 - Fontainebleau, 13. marraskuuta 1620) oli prinssi Vilhelm Hiljaisen neljäs vaimo. Hän oli merkittävän ranskalaisen protestanttisen johtajan Gaspard de Colignyn tytär.
Varhaiset vuodet ja perhetausta
Louise de Coligny syntyi merkittävään hugenottiperheeseen. Hänen isänsä, amiraali Gaspard de Coligny, oli yksi Ranskan protestanttisen liikkeen johtajista 1500-luvulla. Kasvunsa aikana Louise sai lukuisia vaikutteita protestanttisesta uskosta ja Euroopan uskonpoliittisista kiistoista, jotka muovasivat hänen elämäänsä läpi aikuisikäisen.
St. Bartholomewin yö ja ensimmäinen avioliitto
Louise koki henkilökohtaisesti uskonnollisen väkivallan seuraukset: hänen perheensä oli keskeinen kohde vuonna 1572 tapahtuneessa St. Bartholomewin päivän verilöylyssä. Samassa tapahtumassa surmattiin myös hänen isänsä Gaspard de Coligny. Louisen ensimmäinen aviomies, hugenottipoliitikko ja diplomaatti Charles de Téligny, menehtyi myös verilöylyssä. Nämä kokemukset vaikuttivat ratkaisevasti hänen elämänvalintoihinsa ja sitoutumiseensa protestanttiseen asiaan.
Avioliitto Vilhelm Hiljaisen kanssa
Myöhemmin Louise tuli tunnetuksi erityisesti avioliitostaan Alankomaiden johtajan Vilhelm Hiljaisen (Vilhelm Oranianin) kanssa; hän oli tämän neljäs vaimo. Avioliitto yhdisti hänet laajemmin alankomaalaiseen kapinaan ja protestanttiseen politiikkaan. Vilhelmin murha 1584 jätti Louisen leskeksi ja vastuuseen osasta perheen asioita.
Toiminta leskenä ja perintö
Leskenä Louise de Coligny jatkoi aktiivista yhteydenpitoa protestanttisiin piireihin sekä tuki uskonnollisia ja poliittisia tovereitaan. Hän toimi myös lasten hoitajana ja kasvattajana Vilhelmin lapsille sekä osallistui heidän kasvatukseensa ja hyvinvointiinsa. Louisen elämä kytkeytyi siten sekä Ranskan hugenottien että Alankomaiden kapinan historiaan.
Kuolema ja muistijälki
Louise de Coligny kuoli Fontainebleaussa 13. marraskuuta 1620. Häntä muistetaan erityisesti yhteyksistään kahteen merkittävään protestanttiseen perinteeseen — ranskalaiseen hugenottien liikkeeseen ja alankomaalaiseen itsenäisyyskamppailuun — sekä roolistaan perheenäitinä ja uskonnollisena vaikuttajana vaikeina ja vaarallisina aikoina.
Louisen elämä heijastaa 1500-luvun loppupuolen ja 1600-luvun alun uskonnollisten ristiriitojen läpitunkemaa Eurooppaa: henkilökohtaiset tragediat, poliittiset liitot ja pitkäaikainen sitoutuminen omaan uskoon ja sen puolustamiseen muovasivat hänen jälkeensä jäänyttä perintöä.
