Luciano Pavarotti

Varhainen elämä

Luciano Pavarotti syntyi Modenassa Italian pohjoisosassa. Hänen isänsä oli leipuri, joka piti myös laulamisesta, ja hänen äitinsä työskenteli sikaritehtaassa. Perheellä ei ollut paljon rahaa. Toisen maailmansodan aikana he asuivat maaseudulla maatilalla.

Pavarotti alkoi kuunnella isänsä äänitteitä, joilla kuului tuon ajan kuuluisia tenoreita, kuten Beniamino Gigliä, Giovanni Martinellia, Tito Schipaa ja Enrico Carusoa. Noin yhdeksänvuotiaana hän alkoi laulaa isänsä kanssa pienessä paikallisessa kirkkokuorossa. Hän oli tavallinen poika, joka tykkäsi pelata jalkapalloa ja ajatteli jopa ryhtyä ammattilaisjalkapallomaalivahdiksi, mutta hänen äitinsä sanoi, että hänen pitäisi ryhtyä opettajaksi. Hänen isänsä sanoi, että hän tukisi häntä jatkossakin, mutta kun hän olisi 30-vuotias, hänen olisi ansaittava rahaa elättääkseen itsensä.

Pavarotti aloitti laulutunnit tosissaan 19-vuotiaana vuonna 1954, jolloin hän tapasi Adua Veroni -nimisen laulajan. Hän meni naimisiin tämän kanssa vuonna 1961. Pavarottin oli ansaittava rahaa, joten hän ryhtyi ensin opettajaksi ja sitten vakuutusmyyjäksi. Useiden vuosien ajan hän piti vain muutamia konsertteja saamatta niistä palkkaa. Sitten hänellä oli ongelmia kurkkunsa kanssa, ja hän lopetti laulamisen lyhyeksi aikaa, mikä yllättäen auttoi hänen äänensä kehittymään todella hyväksi.

Ura

Pavarotti debytoi oopperassa Rodolfon roolissa Puccinin La bohème -teoksessa 29. huhtikuuta 1961 Reggio Emilian kaupungissa. Pian hän lauloi Wienin valtionoopperassa. Hän lauloi Yhdysvalloissa Joan Sutherlandin kanssa. Vuonna 1965 hän lauloi La Scalassa, joka lienee kaikista oopperataloista kuuluisin. Hän lauloi Franco Zeffirellin kuuluisassa La Bohème -näytelmässä, jossa Mirella Freni lauloi Mimin ja Herbert von Karajan johti. . Hänen ensiesiintymisensä Tonion roolissa Donizettin La fille du régiment -teoksessa tapahtui Covent Gardenissa 2. kesäkuuta samana vuonna. Hänen esityksensä tässä roolissa saivat ihmiset kutsumaan häntä "korkeiden C:iden kuninkaaksi" (Keski-C:n yläpuolella oleva C on tenorin laulettavaksi erittäin korkea ääni).

Pavarotti oppi monia muita oopperarooleja ja lauloi ympäri maailmaa. Vuonna 1972 hän lauloi New Yorkin Metropolitan-oopperassa Donizettin La fille du régiment -esityksessä. Yleisö hämmästyi, kun hän lauloi yhdeksän korkeaa C:tä. He taputtivat niin paljon, että hänellä oli 17 esirippua. Hän lauloi Rodolfon roolin (La bohème) ensimmäisessä Live From The Met -televisiolähetyksessä maaliskuussa 1977, joka houkutteli yhden suurimmista yleisöistä, jotka ovat koskaan nähneet televisiossa esitettyä oopperaa. Hän voitti useita Grammy-palkintoja sekä platina- ja kultalevyjä esityksistään.

Vuonna 1976 Pavarotti lauloi Salzburgin festivaaleilla esiintyen soolokonsertissa. Hän palasi festivaaleille vuonna 1978 konsertoimalla ja esiintymällä italialaisena laulajana Der Rosenkavalierissa, vuonna 1983 Idomeneossa ja vuosina 1985 ja 1988 soolokonserteissa.

Vuonna 1977 Time-lehdessä oli hänestä kansijuttu. Samana vuonna Pavarotti palasi Wienin valtionoopperaan, jossa hän ei ollut laulanut 14 vuoteen. Herbert von Karajanin johdolla Pavarotti lauloi Il trovatoren Manricon. Vuonna 1978 hän esiintyi soolokonsertissa Live from Lincoln Center -ohjelmassa.

Hän debytoi kansainvälisessä konsertissaan William Jewell Collegessa Libertyssä, Missourissa vuonna 1973 osana Collegen Fine Arts Program -ohjelmaa, joka nykyään tunnetaan nimellä Harriman-Jewell Series. Hermojen ja flunssan takia hikoillut hän piti nenäliinaa kädessään koko konsertin ajan. Nenäliina liittyi häneen sen jälkeen usein hänen sooloesitystensä aikana.

1980-1990-luku

1980-luvun alussa hän perusti Pavarottin kansainvälisen laulukilpailun (The Pavarotti International Voice Competition) nuorille laulajille ja esiintyi voittajien kanssa vuonna 1982 otteessa La bohème ja L'elisir d'amore. Kilpailu antoi nuorille mahdollisuuden aloittaa laulajanuransa. Kilpailu toistettiin vuonna 1982. He matkustivat jopa Kiinaan.

Vuonna 1992 Pavarotti lauloi La Scalassa Riccardo Mutin johtamassa uudessa Zeffirellin Don Carlo -tuotannossa. Jotkut tarkkailijat arvostelivat Pavarottin esitystä voimakkaasti ja osa yleisöstä buuasi sitä. Laulaja ei sen jälkeen enää koskaan palannut La Scalaan.

Pavarotti tuli vielä tunnetummaksi kaikkialla maailmassa vuonna 1990, kun hän lauloi Giacomo Puccinin aarian "Nessun Dorma" Turandotista, jota käytettiin BBC:n tunnussävelmänä vuoden 1990 jalkapallon maailmanmestaruuskisojen televisioinnissa Italiassa. Aaria teki hänestä eräänlaisen poptähden, ja se jäi hänen tavaramerkikseen. Sitä seurasi erittäin menestyksekäs Kolmen Tenorin konsertti, joka järjestettiin MM-finaalin aattona Caracallan antiikin kylpylässä Roomassa yhdessä muiden tenoreiden Plácido Domingon ja José Carrerasin sekä kapellimestari Zubin Mehtan kanssa, ja josta tuli kaikkien aikojen myydyin klassisen musiikin levy. Konsertin kohokohta tapahtui, kun Pavarotti lauloi kuuluisan osan di Capuan "'O Sole Mio" -kappaleesta. Domingo ja Carreras kopioivat häntä, ja yleisö nautti siitä kovasti. Tämä oli yksi aikamme muistetuimmista oopperahetkistä. Koko 1990-luvun ajan Pavarotti esiintyi monissa suurissa ulkoilmakonserteissa, muun muassa Lontoon Hyde Parkissa järjestämässään televisiokonsertissa, joka keräsi ennätysyleisön, 150 000 kuulijaa. Kesäkuussa 1993 yli 500 000 kuulijaa kokoontui hänen esiintymiselleen New Yorkin Central Parkin suurelle nurmikolle, ja miljoonat muut ympäri maailmaa seurasivat esitystä televisiosta. Seuraavassa syyskuussa hän lauloi Pariisissa Eiffel-tornin varjossa noin 300 000 hengen yleisölle. Alkuperäisen vuoden 1990 konsertin jälkeen Three Tenors -konsertteja järjestettiin jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen aikana Los Angelesissa vuonna 1994, Pariisissa vuonna 1998 ja Yokohamassa vuonna 2002.

Pavarottin nousu tähteyteen ei kuitenkaan sujunut ilman ajoittaisia vaikeuksia. Hän sai maineen "peruutusten kuninkaana", koska hän perui usein esityksiä, mikä teki hänestä epäsuositun joidenkin oopperatalojen keskuudessa.

Vuonna 1998 Pavarottille myönnettiin hyvin erityinen palkinto: Grammy Legend Award.

2000s

Vuonna 2002 Pavarotti erosi Herbert Breslinistä, joka oli ollut hänen managerinsa 36 vuoden ajan. Joulukuun 13. päivänä 2003 hän meni naimisiin entisen henkilökohtaisen avustajansa Nicoletta Mantovanin kanssa, jonka kanssa hänellä oli jo tytär. Toinen lapsi ei jäänyt eloon synnytyksen yhteydessä ilmenneiden komplikaatioiden vuoksi. Hän aloitti jäähyväiskiertueensa vuonna 2004, 69-vuotiaana, esiintyen viimeisen kerran vanhoilla ja uusilla paikkakunnilla, yli 40 lavalla vietetyn vuoden jälkeen.

Pavarotti antoi viimeisen esityksensä oopperassa New Yorkin Metropolitan-oopperassa 13. maaliskuuta 2004, jolloin hän sai 12 minuutin seisovat aplodit roolistaan maalari Mario Cavaradossi Giacomo Puccinin Toscassa.

Kuolema

Maaliskuussa 2005 Pavarotti leikattiin kaulaansa. Hänen terveytensä alkoi kärsiä. Hänellä todettiin haimasyöpä heinäkuussa 2006, ja hän kuoli tautiin 6. syyskuuta 2007 kotonaan Modenassa 71-vuotiaana.