Messelin kaivos
Messelin kuoppa (saksaksi Grube Messel) on käytöstä poistettu louhos lähellä Messelin kylää Hessenissä. Paikka sijaitsee noin 35 km Frankfurt am Mainista kaakkoon, Saksassa. Se on hienojen fossiilien säilymispaikka: lagerstätte. Kohde on erittäin tärkeä: se sisältää fossiileja varhaisista nisäkkäistä, myös varhaisista kädellisistä. Fossiilien vuoksi kohteella on huomattava geologinen ja tieteellinen merkitys.
Siellä louhittiin bitumipitoisia liuskekiviä. Kaatopaikaksi oli vähällä muuttua, mutta voimakas paikallinen vastarinta pysäytti lopulta nämä suunnitelmat. Messelin kaivos julistettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1995. Se sisällytettiin luetteloon pelkästään fossiilien vuoksi.
Harrastajakeräilijät kehittivät "siirtotekniikan" pienten fossiilien hienojen yksityiskohtien säilyttämiseksi, ja tätä menetelmää käytetään fossiilien säilyttämiseen vielä nykyäänkin. Monet alueelta tunnetuista näytteistä ovat peräisin harrastajakeräilijöiltä, ja vuonna 1996 otettiin käyttöön aiemmin kerättyjä fossiileja koskeva armahdus siinä toivossa, että yksityisomistuksessa olevat kokoelmat saataisiin takaisin julkiseen omistukseen ja tieteen käyttöön.
Havaintopaikka
Fossiilinen jalokivikovakuoriainen, jossa näkyy vielä kuoren väri.
Masillamys Senckenbergin kokoelmassa
Liuskekiven halkaiseminen isolla veitsellä fossiilien paljastamiseksi.
Messelin öljyliuskeen uloke lähellä kuopan keskiosaa.
Darwinius osoittaa Messelin merkittävän säilyneen.
Alkukantaisen nisäkkään Kopidodonin fossiili, jossa näkyy turkin ääriviivat.
Ekologia
Messelin kuopan nykyinen pinta-ala on noin 60 metriä paikallisen maanpinnan alapuolella ja sen pinta-ala on noin 0,7 km². Öljyliuskekerros ulottui alun perin 190 metrin syvyyteen. 47 miljoonaa vuotta sitten eoseenikaudella, kun Messelin esiintymät muodostuivat, alue oli 10° etelämpänä kuin nyt. Ajanjakso oli juuri paleoseeni-eoseenisen lämpömaksimin jälkeen, ja alueen ilmasto ja ekologia olivat hyvin erilaisia kuin nykyään. Rehevien subtrooppisten metsien ympäröimät suuret järvet ylläpitivät uskomattoman monimuotoista elämää. Messelin järvenpohja oli todennäköisesti keskipiste, johon valui vettä läheisistä joista ja puroista. Kuoppakerrostumat muodostuivat paleogeenikauden eoseenikaudella noin 47 miljoonaa vuotta sitten. Tämä perustuu fossiilipitoisten kerrostumien alla olevien basalttipalasten ajoitukseen.
Alueen pääkivenä on öljyliuske, joka on muodostunut hitaasti anoksisen mudan ja kuolleen kasvillisuuden kerrostuessa järven pohjaan.
Sen sedimentit ulottuvat 130 metriä alaspäin ja sijaitsevat vanhemman hiekkakiviperustan päällä. Liuskeessa olevat fossiilit ovat huomattavan selkeitä ja hyvin säilyneitä, mikä johtuu järven ainutlaatuisista kerrostumisominaisuuksista.
Järven ylemmissä kerroksissa oli paljon elämää, mutta pohja oli hapeton. Koska vettä ei juurikaan häiritty, alempiin kerroksiin pääsi vain vähän happea. Tämä esti monien epifaunalajien (pohjaeläimet) ja infaunalajien (kaivautuvat) elämisen siellä. Siksi kuolleet ruumiit olivat niin vähän vahingoittuneita. Järvikerrosten kääntyminen (kausivaihtelujen aiheuttama) laski happipitoisuutta lähellä pintaa ja johti vesieliöiden ajoittaiseen "kuolemaan". Yhdessä suhteellisen alhaisen kerrostumisnopeuden (0,1 mm vuodessa) kanssa tämä oli ihanteellinen ympäristö eläimistön ja kasviston säilymiselle.
Tuliperäiset kaasupäästöt
Messelin kuoppaa ympäröivä alue oli geologisesti ja tektonisesti aktiivinen eoseenin aikana. Tuliperäiset kaasupäästöt voivat selittää muiden kuin vesieliöiden suuren määrän kerrostumista.
Maanalaiset siirtymät vapauttivat suuria pitoisuuksia reaktiivisia kaasuja (kuten hiilidioksidia ja rikkivetyä) järveen ja viereisiin ekosysteemeihin, mikä tappoi herkkiä eliöitä. Näiden päästöjen aikana linnut ja lepakot saattoivat pudota sisään, jos ne olivat lähellä järven pintaa, ja maaeläimet saattoivat hukkua järven rannan läheisyydessä.
Fossiilit
Messelin kuoppa on toistaiseksi parhaiten säilynyt todiste varhaisen eoseenin kasvistosta ja eläimistöstä. Useimmissa muissa paikoissa on onneksi vain osittaisia luurankoja, mutta Messelissä on säilynyt laajalti rakenteellinen eheys, ja siellä on säilynyt jopa joidenkin lajien turkki, höyhenet ja "ihon varjot". Epätavallinen säilyneisyys on herättänyt joitakin tarkkaan perusteltuja tulkintoja. Fossiilisen lehden lehtisuonten molemmin puolin olevat oireelliset "tyhmänkellon" muotoiset puremajäljet on tunnistettu puusepänmuurahaisen kuolinkahvaksi, jonka sieni on loisittanut lopullisesti ja joka ilmeisesti tuolloin kuten nykyäänkin otti haltuunsa sen käyttäytymisen vapauttaakseen itiöitään hyvään paikkaan; kyseessä on varhaisin selkeä esimerkki sienien aiheuttamasta käyttäytymisen manipuloinnista.
Lajien monimuotoisuus on hämmästyttävää. Seuraavassa on lyhyt yhteenveto joistakin alueelta löydetyistä fossiileista:
- Varhainen kädellinen fossiili, jolla on antropoidisia (eli muita kuin ihmismäisiä) piirteitä: Darwinius masillae -nimisen eläimen löytö julkistettiin toukokuussa 2009.
- Fossiilisista kilpikonnista on löydetty yhdeksän parittelevaa paria. Kilpikonnat, Allaeochelys crassesculpta, olivat yhdynnässä. Ne ovat uros-naaras-pareja, joissa uroksen häntä on kurottautunut naaraan alle, ja näin ne harrastavat seksiä. Niiden kuoleman on täytynyt tapahtua nopeasti. Oletetaan, että kilpikonnat olivat aloittaneet parittelun muinaisen järven ilmavissa pintavesissä. Kun ne vajosivat syvempään veteen, myrkyllisen tulivuorikaasun vapautuminen valtasi ne. Sen jälkeen ne hautautuivat järven pohjasedimenttiin. Tähän kladiin kuuluvia kilpikonnia elää edelleen. Ne ovat menettäneet matelijoiden suomunsa, ja niiden iho imee happea vedestä. Tavallisesti tämä on etu: se auttaa niitä pysymään veden alla pitkiä aikoja. Hapettomissa oloissa se on kuitenkin haitaksi, koska myös hiilidioksidi ja liuenneet myrkyt imeytyvät.
- Yli 10 000 fossiilista kalaa lukuisista lajeista.
- Tuhansia vesi- ja maahyönteisiä, joista osassa on säilynyt selvä värimerkintä
- Monia pikkunisäkkäitä, kuten kääpiöhevosia, isoja hiiriä, kädellisiä, maassa asuvia (siilejä, pussieläimiä, pangoliineja), maahiiri-sukulaisia ja lepakoita.
- Monet linnut, erityisesti petolinnut.
- Krokotiilit, sammakot, kilpikonnat, salamanterit ja muut matelijat tai sammakkoeläimet.
- Yli 30 kasvilajin jäänteitä, mukaan lukien palmunlehtiä, hedelmiä, siitepölyä, puuta, saksanpähkinöitä ja viiniköynnöksiä.
Fossiilien joukkoon kuuluu eteläamerikkalainen muurahaiskarhu, kaksi eteläamerikkalaista lentokyvytöntä lintutyyppiä ja vanhan maailman tropiikin suomumuurahaiskarhun (Manis) esi-isä.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Missä Messelin kuoppa sijaitsee?
V: Messelin kuoppa sijaitsee Hessenin Messelin kylän lähellä, noin 35 kilometriä Frankfurt am Mainista kaakkoon, Saksassa.
K: Millaisia fossiileja Messelin kuopassa on säilynyt?
V: Messelin kuopassa on säilynyt hienoja fossiileja, kuten varhaisia nisäkkäitä ja kädellisiä.
K: Miksi Messelin kuoppa on tärkeä?
V: Messelin kuoppa on tärkeä, koska sillä on huomattava geologinen ja tieteellinen merkitys, mukaan lukien varhaisnisäkkäiden ja varhaisten kädellisten fossiilit.
K: Mitä Messel Pitissä louhittiin?
V: Messel Pitissä louhittiin bitumipitoisia liuskekiviä.
K: Mikä esti Messel Pitin muuttumisen kaatopaikaksi?
V: Vahva paikallinen vastarinta esti Messel Pitin kaatopaikan rakentamisen.
K: Miksi Messel Pit julistettiin Unescon maailmanperintökohteeksi?
V: Messelin kuoppa julistettiin Unescon maailmanperintökohteeksi yksinomaan sen fossiilien vuoksi.
K: Miten pienten fossiilien hienot yksityiskohdat säilyivät Messel Pitissä ja kuka kehitti tämän tekniikan?
V: Harrastajakeräilijät kehittivät "siirtotekniikan" pienten fossiilien hienojen yksityiskohtien säilyttämiseksi Messelin kuopassa, ja tätä menetelmää käytetään fossiilien säilyttämiseen vielä nykyäänkin.
