Maria Stuarda – Donizettin ooppera kuningatar Marian ja Elisabetin kohtaamisesta

Maria Stuarda on italialainen kolminäytöksinen ooppera, jonka on kirjoittanut Gaetano Donizetti ja libreton on kirjoittanut Giuseppe Bardari Friedrich Schillerin näytelmän Maria Stuart mukaan. Se esitettiin ensimmäisen kerran Napolissa 18. lokakuuta 1834 nimellä Buondelmonte sensuuriongelmien vuoksi ja alkuperäisenä versiona Milanossa 30. joulukuuta 1835. Se on yksi Donizettin hienoimmista teoksista, ja se on tunnettu skotlantilaisen kuningatar Marian ja Englannin kuningatar Elisabet I:n välisestä yhteenottokohtauksesta, jota ei todellisuudessa koskaan tapahtunut.

Tausta ja sävellys

Maria Stuarda kuuluu bel canto -kauden oopperoihin ja on sävelletty 1830-luvulla, jolloin Donizetti oli italialaisen oopperan keskeisiä hahmoja. Libretto perustuu Friedrich Schillerin historiallis-draamalliseen teemaan, mutta Bardarin käsittely on tiivistetty ja muokattu musiikilliseen dramaturgiaan sopivaksi. Teos on kolminäytöksinen ja yhdistää laulullisen kauneuden kovaan draamaan.

Roolit ja äänityypit

• Maria Stuarda – vaativa päärooli, yleensä draamallinen sopraano.
• Elisabetta (Elisabet I) – usein tulkitaan joko mezzosopraanona tai draamallisena sopraanona, riippuen produktiosta.
• Leicester (Roberto) – tenorirooli, Maria Stuardan rakastaja ja keskeinen henkilö juonessa.
• Muita rooleja ovat neuvonantajat, hoviväki ja sakraaliset hahmot, jotka tukevat juonen etenemistä ja oikeusprosessia.

Juoni lyhyesti

Oopperan keskiössä on Maria Stuartin (Skotlannin kuningatar) ja Elisabet I:n (Englannin kuningatar) valtataistelu ja henkilökohtaiset ristiriidat, jotka liittyvät kruunu- ja perintövaatimuksiin. Juoni etenee MARIAn palaamisesta Skotlantiin, hänen rakkaussuhteestaan Leicesteriin, poliittisista juonitteluista ja lopulta pidätyksestä, oikeudenkäynnistä ja teloituksesta. Teos sisältää voimakkaita tunnekohtaamisia, joista dramaattisin on Mariaa ja Elisabettaa kuvaava kohtaustilanne — kohtaus on teatterillinen keksintö eikä perustu todelliseen tapaamiseen.

Sensuuri ja muutokset

Premieren lähellä Donizettin teosta kohtasivat valtiolliset ja sensuurisyytökset: Napolissa sensuuri vaati muutoksia, minkä vuoksi teos esitettiin aluksi nimellä Buondelmonte. Milanossa vuonna 1835 Donizetti pystyi esittämään teoksen lähemmäs alkuperäistä muotoa. Sensuurin ja paikallisten vaatimusten takia teoksen eri versioita on historiansa aikana muokattu useaan otteeseen.

Kuuluisat kohtaukset ja musiikillinen luonne

Ooppera yhdistää bel canton kauniit melodiat ja runsaan dramaattisen ilmaisun. Erityisesti kuningatar Marian kohtaukset ja kuningatar Elisabetan reaktiot tarjoavat solisteille näyttämö- ja äänitekniikan haasteita. Tunnettuja ovat intensiiviset kaksintaistelumaista tunteellisuutta sisältävät kohtaukset, joissa laulaja joutuu yhdistämään soitannollisen virtuositeetin ja voimakkaan ilmaisun.

Esityshistoria ja merkitys

Teos oli 1800-luvulla osa Donizettin tuotantoa, mutta myöhemmin se ajautui osittain unohduksiin, kun taas 1900-luvun bel canto -uudelleennousun myötä Maria Stuarda sai uutta huomiota. Nykyään ooppera kuuluu useimpien oopperatalojen repertuaariin silloin kun on tarjolla huippusolistien esittämiä bel canto-rooleja. Monet tunnetut sopraanot ja kapellimestarit ovat vuosien varrella kunnostautuneet teoksen tulkitsijoina, mikä on nostanut sen asemaa Donizettin tärkeimpien draamallisten teosten joukossa.

Nykyiset esitykset

Nykyisiä produktioita leimaa historiallisten elementtien ja nykyaikaisten ohjausideoiden yhdistäminen. Koska teos vaatii sekä teknisesti taitavia että dramaattisesti vakuuttavia solisteja, se nähdään usein näyttävissä ja intensiivisissä produktioissa, joissa korostetaan kuninkaallista valtaa, petosta ja henkilöhahmojen moraalisia ristiriitoja.

Maria Stuarda on edelleen merkittävä esimerkki siitä, miten 1800-luvun italialainen ooppera yhdistää laulun kauneuden ja raastavan draaman, ja se tarjoaa yhä näyttämön huippusuorituksille.

Hae kirjaimella