Elisabet I (7. syyskuuta 1533 - 24. maaliskuuta 1603) oli Englannin ja Irlannin kuningatar. Hän toimi kuningattarena 17. marraskuuta 1558 alkaen maaliskuussa 1603 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Häntä kutsuttiin myös nimellä Good Queen Bess tai Neitsytkuningatar tai Gloriana.
Hän oli Englannin kuningas Henrik VIII:n ja hänen toisen vaimonsa Anne Boleynin tytär ja Tudorien hallitsijadynastian viimeinen jäsen. Kun Boleyn häpäistiin hovissa ja teloitettiin, Elisabetin elämästä tuli levotonta, ja hänet muun muassa suljettiin Lontoon Toweriin, vanhaan vankilaan, ja häntä epäiltiin kuningatar Marian vihollisten auttamisesta.
Varhainen elämä ja kruununtavoittelu
Elisabet kasvoi epävarmassa asemassa: äitinsä teloitus ja isänsä myöhemmät avioliitot vaikuttivat hänen asemaansa hovissa. Hän sai hyvän koulutuksen, puhui useita kieliä ja osoitti laajaa kiinnostusta kirjallisuuteen, musiikkiin ja hallintoon. Kun hänen nuorempi sisarpuolensa Maria I (”Maria Kosto”) istui valtaistuimella katolisena kuningattarena, Elisabet joutui poliittisesti ahtaalle mutta säilyi hengissä ja palasi valtaan Mariaan kuollessa vuonna 1558.
Hallinto, uskonnollinen tasapaino ja parlamentti
Elisabet loi tunnetun periaatteen maltillisesta uskonnollisesta kompromissista, jolla pyrittiin rauhoittamaan katolilaiset ja protestantit. Vuonna 1559 hyväksytty Elizabethin uskonnollinen ratkaisu (Elizabethan Religious Settlement) palautti anglikaanisen kirkon aseman ja loi puitteet, joiden avulla uskonnollinen järjestys voitiin pitää ilman toistuvia vainoja. Hallintotavassaan Elisabet nojautui taitavasti neuvonantajiinsa, erityisesti William Cecil (Lord Burghley) ja myöhemmin tämän poika Robert Cecil toimivat keskeisinä ministereinä. Hän käytti Privy Councilia, parlamenttia ja henkilökohtaista kosketusta kuningatarvaltaan pitääkseen vallan tasapainossa.
Ulkopolitiikka, Espanjan uhka ja laivastot
Elisabetin valtakaudella Englanti vahvisti merellistä asemaansa. Julkisuuteen nousi etenkin Englannin ja Espanjan kilpailu kauppareiteistä ja vaikutusvallasta. Vuoden 1588 meritaistelu, jolloin Englanti torjui Espanjan armadan, oli symbolisesti ja käytännöllisesti merkittävä tapahtuma, joka vahvisti Englannin mainetta merivoimana. Myös merirosvouksesta ja yksityisistä siirtomatkailijoista tuli osa valtakunnan politiikkaa: merikapteeneja kuten Francis Drakea palkittiin saaliista, ja tukiverkosto auttoi tutkimusmatkoja ja siirtokuntayrityksiä, esimerkiksi Roanoken (1585–1590) yrityksiä.
Kulttuuri, tiede ja talous
Elisabetin hallituskausi tunnetaan nimellä Elizabethen kausi (Elizabethan era), joka oli kulttuurisen kukoistuksen aikaa: näytelmäkirjallisuus ja runous nousivat suureen suosioon, ja William Shakespearen kaltaiset kirjailijat vaikuttivat vahvasti. Taiteessa ja hovikulttuurissa korostettiin kuningattaren asemaa ja ikonista imagoa. Taloudellisesti ajan tärkeimpiä edistysaskeleita olivat kaupan kasvu, aluiden kehitys ja vuonna 1600 perustettu Englannin Itä-Intian kauppakomppania, joka loi pohjaa myöhemmälle taloudelliselle laajentumiselle.
Henkilökohtainen elämä ja hovisuosikit
Elisabet ei koskaan mennyt naimisiin, ja hänen neitsyyskuvallaan (Virgin Queen) oli sekä poliittinen että symbolinen merkitys: hän liikkui kuninkaallisen vallan ja kansallisen yhtenäisyyden metaforana. Hänellä oli läheisiä suhteita useisiin miehiin hovissa, tunnetuimpina Leicesterin jaarli Robert Dudley, jonka kanssa suhdetta spekuloitiin paljon. Hovi ja hovin suosikit olivat tärkeitä valtarakenteen osia, ja suosioon liittyi sekä etuja että vaaroja kärhämineen ja juonitteluineen.
Vankileikit, salaliitot ja Mary Stuart
Elisabetin valtakaudella hänen turvallisuutensa oli jatkuvasti uhattuna sisäisten ja ulkoisten salaliittojen vuoksi. Erityinen tapaus oli Skotlannin kuningattaren, Mary Stuartin, asema: Maryn katolinen tausta ja vaatimukset kruunuun johtivat pitkään jännitteeseen. Vuonna 1587 Mary teloitettiin Elizabethin hyväksynnällä, mikä poisti yhden välittömän katolisen uhkan mutta pahensi Englannin ja Espanjan suhteita.
Kunto, kuolema ja perintö
Elisabetin terveys heikkeni iän myötä, ja hän kuoli 24. maaliskuuta 1603. Hänen kuolemansa merkitsi Tudorien dynastian loppua. Valtaistuimelle tuli Skotlannin kuningas Jaakko VI, joka yhdisti Englannin ja Skotlannin kruunut Jaakko I:n nimeä kantavana. Elisabetin perintö on laaja: hän jätti jälkeensä vahvemman merivaltiouden, kulttuurisen perinnön ja modernisoituneen keskushallinnon, ja häntä muistetaan usein yhtenä Englannin historian merkittävimmistä hallitsijoista.
Elisabetin kuva ja mytologia — esimerkiksi Edmund Spenserin antama nimi Gloriana — ovat jääneet osaksi kulttuurista perintöä. Hänen valtakautensa vaikutukset näkyivät sekä välittömässä poliittisessa kehityksessä että pitkäkestoisena kansallisena itsekuvana, jossa merellisen vallan ja kulttuurisen kukoistuksen kuvauksilla oli keskeinen rooli.
