Elisabet I | Englannin ja Irlannin kuningatar
Elisabet I (7. syyskuuta 1533 - 24. maaliskuuta 1603) oli Englannin ja Irlannin kuningatar. Hän toimi kuningattarena 17. marraskuuta 1558 alkaen maaliskuussa 1603 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Häntä kutsuttiin myös nimellä Good Queen Bess tai Neitsytkuningatar tai Gloriana.
Hän oli Englannin kuningas Henrik VIII:n ja hänen toisen vaimonsa Anne Boleynin tytär ja Tudorien hallitsijadynastian viimeinen jäsen. Kun Boleyn häpäistiin hovissa ja teloitettiin, Elisabetin elämästä tuli levotonta, ja hänet muun muassa suljettiin Lontoon Toweriin, vanhaan vankilaan, ja häntä epäiltiin kuningatar Marian vihollisten auttamisesta.
Siitä huolimatta Elisabet hallitsi älykkäästi ja ahkerasti. Hänen valtakautensa aikana saavutettiin suuria saavutuksia taiteen, kaupan ja tutkimusmatkailun aloilla. Hän puolusti maataan taitavasti Espanjan armadan aikana. Hän ei koskaan mennyt naimisiin, mutta väitti olevansa naimisissa Englannin kanssa. Hänellä oli myös muutamia muita suosikkeja, kuten Leicesterin jaarli. Hänen kuoltuaan vuonna 1603 hänen seuraajakseen nimitettiin Skotlannin kuningas Jaakko VI.
Varhainen elämä
Elizabeth syntyi vuonna 1533 Greenwichissä, Englannissa. Hän oli Englannin kuningas Henrik VIII:n ja hänen toisen vaimonsa Anne Boleynin tytär. Hänellä oli vanhempi sisarpuoli Mary ja myöhemmin nuorempi velipuoli Edward.
Elizabeth sai hyvän koulutuksen. Hän osasi puhua ja lukea kuutta kieltä: äidinkielenään englantia sekä ranskaa, italiaa, espanjaa, kreikkaa ja latinaa.
Kun hän oli kolmentoista ja puolen vuoden ikäinen, 28. tammikuuta 1547, kuningas Henrik kuoli. Elisabetin velipuolesta, Edwardista, tuli Englannin kuningas Edward VI. Hän kuoli 15-vuotiaana. Maria seurasi häntä vuonna 1553, ja kuningatar Marian kuoltua vuonna 1558 Elisabetista tuli kuningatar.
Saavutukset kuningattarena
Maria I oli palauttanut roomalaiskatolisen uskonnon Englantiin. Elisabet palautti maan isänsä Englannin kirkkoon. Hän säilytti kuitenkin joitakin katolisia perinteitä. Hän halusi, että hänen alamaisensa saisivat näyttää protestanttisilta, vaikka he eivät sitä olleetkaan.
Elisabetin hallituskaudella oli monia taiteellisia saavutuksia. William Shakespeare, Christopher Marlowe, Edmund Spenser ja muut kirjailijat loivat kestävää draamaa ja runoutta. Säveltäjät Thomas Tallis ja William Byrd työskentelivät Elisabetin hovissa.
Hänen valtakautensa aikana monet miehet etsivät seikkailua ulkomailla. Elisabet vuokrasi orjalaivan John Hawkinsille ja antoi hänelle aseita ja varusteita orjakaupan jatkamista varten. Sir Francis Drake, Sir Walter Raleigh, Humphrey Gilbert ja muut "merikoirat" ryöstivät espanjalaisia aluksia. He purjehtivat myös Amerikkaan. Vuonna 1580 Drakesta tuli ensimmäinen englantilainen, joka purjehti maailman ympäri. Näiden miesten tutkimusmatkat valmistivat Englantia löytöretkien ja kansainvälisen kaupan aikakauteen ja maailman muiden osien omistamiseen. Vuonna 1600 Elisabet itse perusti Itä-Intian yhtiöksi kutsutun kauppayhtiön, josta tuli Britannian imperiumin tärkeä väline.
Elisabet I kruunajaispuvussaan
Espanjan armada
Englanti ja Espanja olivat riidelleet pitkään. Elisabet rohkaisi Espanjan hallussa olevien Alankomaiden protestantteja kapinoimaan Espanjaa vastaan. Hän myös rohkaisi "merikoiriaan" ryöstämään espanjalaisia laivoja. Vuonna 1588 Espanjan kuningas Filip II lähetti armadan (suuren laivaston) hyökkäämään Englantiin.
Elisabet tapasi joukkonsa Tilburyssa ja kertoi heille: "Mutta minulla on kuninkaan sydän ja vatsa - ja vieläpä Englannin kuninkaan".
Englannin pienemmät alukset kohtasivat Espanjan armadan 29. heinäkuuta 1588. Ne kukistivat armadan. Lounaistuulet ajoivat Armadan pohjoiseen. Englannin laivasto ahdisteli sitä Englannin itärannikkoa pitkin. Armada palasi Espanjaan Skotlannin pohjoispuolella ja Irlannin eteläpuolella. Se joutui huonoon säähän Skotlannin ja Irlannin lähellä, ja jotkut alukset haaksirikkoutuivat näillä rannikoilla. Yli kolmannes aluksista ei palannut Espanjaan.
"Armadan muotokuva" Elizabethista
Espanjan armadan kulkema reitti
Kuningattaren aateliset
Elizabeth ei koskaan mennyt naimisiin, eikä hänellä ollut lapsia. Hän oli kuitenkin ihastunut useisiin hovinsa aatelismiehiin. Näiden aatelismiesten joukossa oli Robert Dudley, Leicesterin 1. jaarli. Myöhemmin hän kääntyi Robert Devereuxin, Essexin 2. jaarlin puoleen. Hän halusi kaataa kuningattaren hallituksen. Hänet kukistettiin ja teloitettiin.
Robert Dudley, Leicesterin 1. jaarli
Elisabetin kuolema
Elisabet kuoli Richmondin palatsissa 24. maaliskuuta 1603. Skotlannin protestanttisesta kuninkaasta Jaakob VI:sta tuli Englannin kuningas. Hän oli Elisabetin serkun Marian, skotlantilaisen kuningattaren poika.
Elisabet I oli viimeinen Tudorien hallitsija, ja hän hallitsi 44 vuotta. Hänen liittymispäivänsä oli kansallinen juhlapäivä kahden sadan vuoden ajan.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Elisabetin aika
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Milloin Elisabet I oli Englannin ja Irlannin kuningatar?
A: Elisabet I oli Englannin ja Irlannin kuningatar 17. marraskuuta 1558 alkaen maaliskuussa 1603 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka.
K: Mitä lempinimiä Elisabet I:lle annettiin?
V: Elisabet I tunnettiin nimellä Hyvä kuningatar Bess, Neitsytkuningatar tai Gloriana.
K: Ketkä olivat hänen vanhempansa?
V: Hänen vanhempansa olivat Englannin kuningas Henrik VIII ja Anne Boleyn.
K: Miten hänen elämänsä muuttui levottomaksi Anne Boleynin häpäistyä hovissa?
V: Anne Boleynin hovissa tapahtuneen häpeän jälkeen Elisabetin elämästä tuli levotonta, ja hänet muun muassa suljettiin Lontoon Toweriin, vanhaan vankilaan, koska häntä epäiltiin kuningatar Marian vihollisten auttamisesta.
Kysymys: Mitä saavutuksia Elisabetin hallituskaudelle liitetään?
V: Hänen valtakautensa aikana saavutettiin suuria saavutuksia taiteessa, kaupassa ja tutkimusmatkailussa. Hän myös puolusti maataan taitavasti Espanjan armadan aikana.
K: Menikö hän koskaan naimisiin?
V: Ei, hän ei koskaan mennyt naimisiin, vaan väitti sen sijaan olevansa naimisissa Englannin kanssa. Hänellä oli muutamia muita suosikkeja, kuten Leicesterin jaarli.
K: Kuka seurasi häntä hänen kuoltuaan vuonna 1603?
V: Hänen kuoltuaan vuonna 1603 hänen seuraajakseen nimitettiin Skotlannin kuningas Jaakko VI.
