Yhdysvaltojen perustuslain seitsemännessä artiklassa selitetään, mitä on tapahduttava, jotta perustuslaki voidaan hyväksyä ja tulla voimaan. Artikla määrää, että yhdeksän osavaltion ratifiointi riittää perustuslain voimaantuloon; toisin sanoen perustuslaki tulee perustetuksi niiden osavaltioiden välillä, jotka sen ratifioivat. Artikla myös edellyttää, että ratifiointi tapahtuu kussakin osavaltiossa kokoontuvan erityisen kokoonpanon, niin sanotun valmistelevan tai ratifiointikonvention (convention), kautta — ei pelkästään osavaltion lainsäädäntöelimen päätöksellä.
Ratifiointimenettely ja sen merkitys
Artikla VII poikkeaa monista muista laeista siinä, että se edellyttää ratifioinnin tapahtuvan kansan valitsemien konventioiden kautta. Tämän valinnan taustalla oli pyrkimys varmistaa, että perustuslain hyväksyminen heijasti laajemman kansalaiskannan mielipidettä eikä pelkästään osavaltion lainsäätäjän etuja tai vastustusta. Konventiot mahdollistivat julkisen keskustelun, Federalistien ja Anti-Federalistien väittelyt sekä yleisen hyväksynnän hakemisen osavaltioissa.
Historiallinen toteutuma
Perustuslaki allekirjoitettiin 17. syyskuuta 1787 Philadelphiassa, ja sen voimaantulo riippui Artikla VII:n edellyttämästä ratifiointien määrästä. Seuraavat alkuperäisistä 13 osavaltiosta ratifioivat perustuslain (ja tässä esitetyt päivämäärät ovat ratifiointikonvension hyväksymispäivät):
- Delaware — 7. joulukuuta 1787
- Pennsylvania — 12. joulukuuta 1787
- New Jersey — 18. joulukuuta 1787
- Georgia — 2. tammikuuta 1788
- Connecticut — 9. tammikuuta 1788
- Massachusetts — 6. helmikuuta 1788
- Maryland — 28. huhtikuuta 1788
- South Carolina — 23. toukokuuta 1788
- New Hampshire — 21. kesäkuuta 1788 (yhdeksäs osavaltio; tämän myötä perustuslaki katsottiin riittävästi ratifioiduksi)
Kun yhdeksäs osavaltio, New Hampshire, oli ratifioinut perustuslain 21. kesäkuuta 1788, konstituutio katsottiin perustetuksi niiden osavaltioiden välillä, jotka sen siihen mennessä olivat ratifioineet. Seuraavina ratifioivat Virginia (25. kesäkuuta 1788) ja New York (26. heinäkuuta 1788). North Carolina oli aluksi vastahakoinen ja ratifioi myöhemmin 21. marraskuuta 1789, ja Rhode Island viimeisenä 29. toukokuuta 1790.
Voimaantulo käytännössä
Vaikka Artikla VII määritteli ratifiointiedellytykset, liittovaltion uuden hallinnon varsinainen toiminnan alkaminen ajoittui seuraavalle vuodelle. Ensimmäinen kongressi kokoontui vuonna 1789 ja George Washington astui virkaan presidenttinä 30. huhtikuuta 1789; virallisesti uusi hallinto alkoi toimia vuoden 1789 aikana, kun tarpeelliset vaalit ja nimitykset oli saatu järjestettyä.
Mitä Artikla VII ei koske
Artikla VII säätelee ainoastaan alkuperäistä ratifiointia perustuslain hyväksymiseksi. Se ei määrää menettelyistä myöhempien muutosten tekemiseksi; näistä säädetään perustuslain viidennessä artiklassa (Article V), joka käsittelee perustuslain muuttamista (amendments). Lisäksi osavaltioiden myöhemmät liittymiset tai osavaltioiden oikeudellinen asema ratkaistaan muilla periaatteilla ja laeilla.