Bill of Rights (Yhdysvallat): kymmenen ensimmäistä perustuslain lisäystä
Bill of Rights (Yhdysvallat): selkeä katsaus perustuslain kymmenestä ensimmäisestä lisäyksestä — yksilön oikeudet, sananvapaus, aseoikeus ja historiallinen tausta (1791).
Bill of Rights on Yhdysvaltojen perustuslain kymmenen ensimmäistä lisäystä, jotka rajoittavat liittovaltion valtaa ja takaavat Yhdysvaltojen kansalaisille tiettyjä perusoikeuksia. Muutokset laati pääasiassa James Madison vuonna 1789 vastauksena osavaltioiden huoliin kansalaisten suojasta valtiovallan edessä. Bill of Rights tuli voimaan vuonna 1791, kun kolme neljästä osavaltiosta oli ratifioinut ne. Alun perin Kongressi oli ehdottanut 12 lisäystä; näistä 10 hyväksyttiin heti, ja kahdesta muusta toinen jäi alun perin hyväksymättä. Toinen näistä myöhäisistä ehdotuksista hyväksyttiin vasta vuonna 1992 ja siitä tuli perustuslain 27. muutos (koskee kongressin palkkojen muuttamista). Se, jota ei ratifioitu, koski edustajain määrää eikä saanut riittävää kannatusta.
Alkujaan Bill of Rights suojasi pääasiassa kansalaisia liittovaltion hallitusta vastaan. Myöhemmin korkeimman oikeuden päätökset ja 14. lisäys ovat laajentaneet monien näiden oikeuksien soveltamisalaa siten, että ne koskevat myös osavaltioita (ns. incorporation-oppi). Bill of Rightsin tekstit ovat usein lyhyitä ja yleisluontoisia, joten niiden täsmentäminen on pitkälti jäänyt tuomioistuimille ja lainsäätäjille.
1. lisäys
- 1. muutos
"Kongressi ei saa säätää lakia, joka koskee uskonnon perustamista tai kieltää sen vapaata harjoittamista..."
Tämä tarkoittaa, että hallitus ei voi tehdä mistään uskonnosta virallista uskontoa. Se ei myöskään voi estää ihmisiä harjoittamasta mitään uskontoa.
"...tai sananvapauden rajoittaminen"
Tämä tarkoittaa, että hallitus ei voi estää ihmisiä sanomasta, mitä he ajattelevat. Se koskee monia ilmaisun muotoja, kuten taidetta. Ihmisillä ei kuitenkaan ole vapautta sanoa asioita, jotka rajoittavat muiden ihmisten oikeuksia. Ihmisillä ei esimerkiksi ole vapautta uhata tappaa muita ihmisiä.
"...tai lehdistön"
Tämä tarkoittaa, että hallitus ei voi estää sanomalehtiä ja muita uutislähteitä uutisoimasta.
"...tai kansan oikeudesta kokoontua rauhanomaisesti..."
Tämä tarkoittaa, että ihmiset voivat protestoida kokoontumalla yhteen ja järjestämällä mielenosoituksia tai marsseja, kunhan ne eivät ole väkivaltaisia.
"...ja esittää hallitukselle vetoomuksia epäkohtien korjaamiseksi."
Tämä tarkoittaa, että ihmiset voivat valittaa hallitukselle asioista, joista he eivät pidä. He voivat pyytää hallitusta korjaamaan nämä asiat.
1. lisäystä on tulkittu monilla tavoilla: uskonnonvapauden kohdalla on eroteltu establishment clause (valtion ei tule tukea uskontoa) ja free exercise clause (yksilön oikeus harjoittaa uskontoa). Sananvapaus suojaa myös lehdistöä ja julkista keskustelua, mutta se ei kata esimerkiksi kunnianloukkausta, suoranaista väkoskettelua tai vaarantavaa yllyttämistä. Korkein oikeus on ratkaissut lukuisia tapauksia, kuten kysymyksiä ennakkosensuurista ja julkisen keskustelun rajoista.
2. lisäys
"Hyvin säännelty asevoima on välttämätön vapaan valtion turvallisuudelle, joten kansan oikeutta pitää ja kantaa aseita ei saa loukata."
Ihmisillä on oikeus omistaa ampuma-aseita.
2. lisäys on ollut pitkään kiistanalainen: tarkoittaako se yksilön oikeutta kantaa aseita vai liittyykö se järjestetyn miliisin suojeluun? Vuonna 2008 korkein oikeus päätti asiassa District of Columbia v. Heller, että 2. lisäys suojaa yksilön oikeutta omistaa ase itsesuojeluun kotona. Kuitenkin oikeusjärjestelmä voi säätää rajoituksia, kuten taustatarkastuksia, aseiden rekisteröintiä ja tiettyjen asetyyppien rajoituksia. Keskustelu jatkuu erityisesti aseväkivallan ehkäisemisestä ja perusoikeuden tasapainottamisesta yleisen turvallisuuden kanssa.
3. muutos
"Sotilas ei saa rauhan aikana majoittua mihinkään taloon, johon hän on antanut omistajan suostumuksen, eikä sodan aikana, vaan lain määräämällä tavalla."
Tämä tarkoittaa, että ihmisiä ei voida pakottaa pitämään sotilaita taloissaan.
Kolmas lisäys heijastaa kolonialaista kokemusta pakkomajoituksista, mutta sitä sovelletaan harvoin nykypäivän oikeusasioissa. Se on kuitenkin osa laajempaa yksityisyyden ja kotirauhan suojaa.
4. lisäys
"Kansan oikeutta turvata henkilöllisyytensä, kotinsa, paperinsa ja omaisuutensa kohtuuttomilta etsinnöiltä ja takavarikoilta ei saa loukata..."."
Hallituksella ei ole oikeutta tutkia ihmisiä tai heidän omaisuuttaan ilman pätevää syytä, eikä sillä ole oikeutta ottaa ihmisten omaisuutta ilman pätevää syytä.
"...eikä etsintälupia saa antaa kuin todennäköisin perustein, valaehtoisesti tai valaehtoisella vakuutuksella vahvistettuna, ja kuvaamalla erityisesti etsittävän paikan ja takavarikoitavat henkilöt tai esineet."
Kotietsintälupa, joka antaa poliisille luvan tutkia henkilön omaisuutta, voidaan antaa vain, jos on perusteltua syytä olettaa, että henkilö piilottelee jotain, joka voi osoittaa, että rikos on tehty.
4. lisäystä on tulkittu niin, että viranomaisten on osoitettava todennäköinen syy (probable cause) ja usein haettava oikeudelta etsintälupa. Rajoituksia on myös poliisin toimille esimerkiksi pysäytystilanteissa ja teknisessä valvonnassa (kuten puhelinjäljitys, sähköposti). Edustava oikeuskäytäntö on kehittänyt poikkeuksia, kuten kiireelliset tilanteet, joissa lupa voidaan antaa jälkikäteen. Lisäksi 14. lisäys on vaikuttanut siihen, että 4. lisäys suojaa yksilöitä myös osavaltioiden toimilta.
5. lisäys
"Ketään ei saa pidättää vastaamaan mistään kuolemantuottamuksesta tai muusta pahamaineisesta rikoksesta, paitsi suuren valamiehistön esityksestä tai syytteestä, lukuun ottamatta tapauksia, jotka ilmenevät maa- tai merivoimissa tai miliisissä, kun ne ovat tosiasiallisessa palveluksessa sodan tai yleisen vaaran aikana..."."
Jos jotakuta syytetään erittäin vakavasta rikoksesta, mukaan lukien rikoksista, joista voidaan langettaa kuolemanrangaistus, hänellä on oikeus saada suuri valamiehistö päättämään, onko todisteet riittävät henkilön asettamiseksi syytteeseen. Tämä ei kuitenkaan koske henkilöä, jota syytetään rikoksesta armeijan palveluksen aikana.
"...eikä ketään saa saman rikoksen vuoksi asettaa kahdesti hengen tai ruumiin vaaraan..."."
Jos jotakuta syytetään rikoksesta ja hänet todetaan syyttömäksi oikeudenkäynnissä, häntä ei voida pakottaa toiseen oikeudenkäyntiin. Sitä, että sama henkilö joutuu toiseen oikeudenkäyntiin sen jälkeen, kun hänet on ensimmäisellä kerralla todettu syyttömäksi, kutsutaan kaksoisrangaistukseksi.
"...eikä häntä saa pakottaa missään rikosasiassa todistamaan itseään vastaan...".
Ketään ei voida pakottaa todistamaan itseään vastaan oikeudessa. Tämä tarkoittaa, ettei häntä voida pakottaa sanomaan asioita, jotka vahingoittavat hänen asiaansa oikeudenkäynnissä.
"eikä keneltäkään saa riistää elämää, vapautta tai omaisuutta ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä; eikä yksityisomaisuutta saa ottaa julkiseen käyttöön ilman oikeudenmukaista korvausta."
Ketään ei voi rangaista teloittamalla, joutumalla vankilaan tai vankilaan tai ottamalla häneltä pois rahaa tai omaisuutta ilman, että hän on ensin käynyt läpi oikeusjärjestelmän. Tämä voi tarkoittaa kuulemista, tuomarin eteen menemistä tai valamiesoikeudenkäyntiä.
5. lisäys sisältää myös oikeuden olla rauhassa itseä vastaan todistamisesta, minkä pohjalta syntyivät tunnetut käytännöt kuten Miranda-varoitukset (oikeus olla hiljaa ja oikeus asianajajaan pidätyksen yhteydessä). Eminent domain -kohta (valtio ei saa ottaa yksityisomaisuutta ilman oikeudenmukaista korvausta) on johtanut merkittäviin kiistoihin korvauksista ja julkisten hankkeiden laajuudesta.
6. muutos
"Kaikissa rikosoikeudenkäynneissä syytetyllä on oikeus nopeaan ja julkiseen oikeudenkäyntiin, jonka suorittaa puolueeton valamiehistö siinä osavaltiossa ja siinä piirissä, jossa rikos on tehty, ja jonka piiri on etukäteen lailla määritetty...".
Jos jotakuta syytetään rikoksesta, hänellä on oikeus oikeudenkäyntiin, jonka aloittaminen ei kestä liian kauan sen jälkeen, kun häntä on syytetty rikoksesta. Oikeudenkäynti on pidettävä julkisesti eikä se voi olla salainen. Henkilöllä on oikeus saada valamiehistö, joka ratkaisee tapauksen oikeudenmukaisesti. Valamiehistön jäsenet eivät voi päättää, kummalle puolelle he asettuvat ennen oikeudenkäynnin alkua. Heillä on myös oikeus saada oikeudenkäynti samassa paikassa, jossa rikos tehtiin.
"...ja saada tietää syytteen luonne ja syy, kohdata häntä vastaan olevat todistajat, saada pakollinen oikeudenkäynti todistajien hankkimiseksi hänen hyväkseen..."."
Rikoksesta syytetyllä on oikeus tietää, miksi häntä syytetään rikoksesta, ja hänellä on oikeus esittää kysymyksiä todistajille, jotka todistavat (esimerkiksi oikeudessa), että hän on syyllistynyt rikokseen. Oikeudenkäyntiin joutuvalla henkilöllä on oikeus saada oikeudenkäyntiin todistajia, jotka sanovat, että henkilö ei ole tehnyt rikosta.
"...ja saada asianajajan apua puolustukseensa."
Rikosoikeudenkäyntiä käyvällä henkilöllä on oikeus saada asianajaja puolustajakseen.
6. lisäys turvaa prosessuaaliset oikeudet: nopean ja julkisen oikeudenkäynnin, oikeuden kohdata syyttäjän todistajat ja hankkia puolustuksen todistajia sekä oikeuden pätevään asianajoon. Korkein oikeus on esimerkiksi määrännyt, että valtion on tarjottava maksuton asianajaja syytetyille, jotka eivät kykene palkkaamaan omaa puolustajaa (Gideon v. Wainwright, 1963).
7. muutos
"Tavanomaisen lain mukaisissa oikeudenkäynneissä, joissa riidan arvo ylittää kaksikymmentä dollaria, oikeus valamiehistöoikeudenkäyntiin säilyy, eikä mitään valamiehistön käsittelemää tosiseikkaa saa missään Yhdysvaltojen tuomioistuimessa tutkia uudelleen muulla tavoin kuin tavanomaisen lain sääntöjen mukaisesti."
Jos joku haastaa jonkun oikeuteen jostakin vähintään 20 dollarin arvoisesta asiasta, sitä kutsutaan siviilioikeudenkäynniksi. Hänellä on oikeus valamiesoikeudenkäyntiin. Valamiehistön päätös on lopullinen, mutta joissakin harvoissa tapauksissa tuomari voi hylätä valamiehistön päätöksen ja kutsua uuden valamiehistön, jos tuomari katsoo, että valamiehistön päätöksessä ei ole otettu huomioon oikeudenkäynnin aikana saatuja tietoja.
7. lisäys turvaa siviilioikeudenkäynneissä valamiehistön käytön. Nykyisessä oikeusjärjestelmässä siviiliriidat harvoin yltävät tähän vähimmäisarvoon samassa mittakaavassa kuin 1700-luvulla, mutta periaate säilyy: kansalaisilla on oikeus saada vertaisista koostuva tuomioistuin ratkaisemaan tosiseikkakysymykset tietyissä riita-asioissa.
8. muutos
"Liiallista takuuta ei saa vaatia..."
Jos joku pidätetään, hänelle ei voida antaa liian suurta takuusummaa. Pidätettyjen henkilöiden on maksettava takuusumma, jos he haluavat päästä vankilasta ennen oikeudenkäynnin alkamista. Jos he saapuvat oikeudenkäyntiin, he saavat rahansa takaisin.
"eikä kohtuuttomia sakkoja saa määrätä eikä julmia ja epätavallisia rangaistuksia määrätä."
Jos valamiehistö päättää oikeudenkäynnissä, että joku on syyllinen rikokseen, rangaistus ei voi olla liian ankara tai julma. Häntä ei myöskään voida pakottaa maksamaan liian suurta rahamäärää rangaistuksena rikoksesta.
8. lisäys kieltää kohtuuton ja julma rangaistuksen. Tämä kohta on keskeinen esimerkiksi kuolemanrangaistuksen, pitkittyneiden vankilaolosuhteiden ja omaisuudesta määrättyjen kohtuuttomien sakkojen oikeudellisessa tarkastelussa. Mitä pidetään "julmana tai epätavallisena" on riippunut ajan hengen ja tuomioistuinten tulkinnoista.
9. muutos
"Perustuslaissa lueteltuja tiettyjä oikeuksia ei saa tulkita siten, että ne kieltävät tai heikentävät muita kansan säilyttämiä oikeuksia."
Ihmisillä voi olla muitakin oikeuksia, vaikka perustuslaki ei niitä erikseen mainitsisikaan.
9. lisäys muistuttaa, ettei luetteloiduilla oikeuksilla pyritä sulkea pois muita oikeuksia. Tämä on tärkeä periaate erityisesti silloin, kun käsitellään yksityisyyden, perhe-elämän tai muun perustavanlaatuisen vapautta koskevia kysymyksiä. Kuitenkin muiden oikeuksien olemassaolo voi tulla esiin vasta, kun niitä sovitetaan yhteen perustuslain muiden määräysten kanssa.
10. lisäys
"Valtuudet, joita perustuslaki ei ole siirtänyt Yhdysvalloille eikä kieltänyt osavaltioilta, on varattu osavaltioille tai kansalle."
10. lisäys korostaa liittovaltion rajoituksia: kaikki sellaiset valtuudet, joita perustuslaki ei erikseen myönnä liittovaltiolle eikä kielto siirtää osavaltiolta, kuuluvat osavaltiolle tai suoraan kansalle. Tämä on osaltaan pohja osavaltioiden itsehallinnolle ja liittovaltiollisen järjestelmän toiminnalle.
Tulkinta ja merkitys
Bill of Rightsin tekstit ovat usein tiiviitä ja yleisluontoisia, joten niiden sisältö on muotoutunut käytännössä korkeimman oikeuden ratkaisujen, lainkäytännön ja lainsäädännön kautta. Monet lisäykset ovat olleet osin tai kokonaan sovellettavissa myös osavaltioiden toimintaan 14. lisäyksen kautta. Bill of Rights toimii edelleen keskeisenä suojana yksilönvapauksille ja samalla lähtökohtana yhteiskunnalliselle keskustelulle oikeuksien ja turvallisuuden tasapainosta.
Lisätietoja ja perusteellisia oikeustapauksia löytyy alan kirjallisuudesta ja oikeustapauksia käsittelevistä lähteistä. Bill of Rightsin periaatteet vaikuttavat paitsi Yhdysvaltojen lainsäädäntöön myös laajemmassa mielessä kansainvälisiin ihmisoikeusnäkökohtiin.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Bill of Rights?
A: Bill of Rights on nimi Yhdysvaltain perustuslain kymmenelle ensimmäiselle lisäykselle, jotka rajoittavat liittovaltion hallituksen valtaa ja takaavat Yhdysvaltain kansalaisille tiettyjä oikeuksia.
Q: Kuka kirjoitti nämä lisäykset?
V: Muutokset kirjoitti James Madison vuonna 1789.
K: Kuinka monta tarkistusta Bill of Rights sisälsi alun perin?
V: Alun perin Bill of Rights sisälsi 12 eri tarkistusta.
K: Mitä 1. lisäyksessä sanotaan uskonnosta?
V: 1. lisäyksessä sanotaan, että kongressi ei saa säätää lakia, joka koskee uskonnon perustamista tai kieltää sen vapaata harjoittamista. Tämä tarkoittaa, että hallitus ei voi tehdä mistään uskonnosta virallista uskontoa eikä se voi myöskään estää ihmisiä harjoittamasta mitään uskontoa.
Kysymys: Mitä 3. lisäys sanoo sotilaista?
V: Kolmannessa lisäyksessä sanotaan, että sotilaita ei saa rauhan aikana majoittaa mihinkään taloon ilman omistajan suostumusta eikä sodan aikana, vaan ainoastaan laissa säädetyllä tavalla. Tämä tarkoittaa, että ihmisiä ei voida pakottaa pitämään sotilaita taloissaan.
Kysymys: Mitä 5. lisäyksessä sanotaan kaksoisrangaistavuudesta?
V: Viidennessä lisäyksessä sanotaan, että ketään ei saa saman rikoksen vuoksi asettaa kahdesti hengen tai ruumiin vaaraan; tämä tarkoittaa, että jos jotakuta syytetään rikoksesta ja hänet todetaan syyttömäksi oikeudenkäynnissä, häntä ei voida pakottaa toiseen oikeudenkäyntiin.
Kysymys: Mitä 10. lisäyksessä sanotaan vallasta, jota perustuslaki ei ole siirtänyt Yhdysvalloille?
V: 10. lisäyksessä todetaan, että valtuudet, joita perustuslaki ei ole siirtänyt Yhdysvalloille eikä kieltänyt valtioilta, on varattu valtioille tai kansalle; tämä tarkoittaa sitä, että ihmisillä voi olla muita oikeuksia, vaikka perustuslaki ei niitä erikseen mainitsisikaan.
Etsiä