Siirtotyöläinen – määritelmä, oikeudet ja tilapäiset ulkomaalaiset työntekijät

Tutustu siirtotyöläisen määritelmään, oikeuksiin ja tilapäisten ulkomaalaisten työntekijöiden asemaan – laki, suojelu ja työvoiman vaikutukset kansainvälisessä kontekstissa.

Siirtotyöläinen tarkoittaa henkilöä, joka työskentelee säännöllisesti poissa kotoa. Termi kattaa sekä kotimaassa alueelta toiselle liikkuvat työntekijät että kansainvälisesti muuttavat työntekijät — ja joskus myös henkilöt, joilla ei ole vakituista kotia.

Määritelmä ja tyypit

Siirtotyöläisiä voidaan luokitella usealla tavalla sen mukaan, kuinka pitkäaikaista ja säännöllistä työnteko on sekä liikkuuko henkilö kansallisten vai rajat ylittävien alueiden välillä. Tyypillisiä muotoja ovat muun muassa:

• kausityöntekijät (esim. maatalous, matkailu),
• tilapäiset ulkomaalaiset työntekijät (lyhytaikaiset kausityöt, palvelualat),
• pitkän matkan työmatkailijat ja rajatyöläiset, jotka palaavat kotimaahan säännöllisesti,
• pysyvästi muuttaneet kansainväliset siirtotyöläiset, jotka hakeutuvat pysyvämmälle oleskelulle ja työhön.

Yhdistyneiden Kansakuntien käyttämä termi on päällekkäinen "ulkomaisen työntekijän" kanssa. Yhdysvalloissa termiä käytetään usein laajasti kuvaamaan ihmisiä, jotka muuttavat usein työn perässä, ja suppeammassa merkityksessä myös niitä, jotka ansaitsevat pientä palkkaa maataloustyössä.

Oikeudet ja suojelu

Siirtotyöläisten oikeudet ja suojelu perustuvat kansainvälisiin sopimuksiin sekä kansalliseen lainsäädäntöön. Merkittäviä toimijoita ja sopimuksia ovat muun muassa Kansainvälinen työjärjestö (ILO) ja Yhdistyneet Kansakunnat, joka hyväksyi vuonna 1990 yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten oikeuksista heidän suojelemisekseen. Näiden periaatteiden mukaan siirtotyöläisillä on oikeus muun muassa:

• sama työ ja palkka yhtä pätevälle kotimaiselle työntekijälle,
• suojaan hyväksikäyttöä sekä pakkotyötä vastaan,
• pääsyyn oikeudellisiin ja sosiaaliturvaetuuksiin siinä määrin kuin kansallinen lainsäädäntö sen mahdollistaa,
• vapaaan yhdistymiseen ja ammattiliittoihin kuulumiseen,
• turvallisiin työ- ja asuinoloihin.

Haasteet ja riskit

Siirtotyöläiset kohtaavat usein haasteita ja riskejä. He voivat joutua huonoihin asuin- ja työoloihin, saada matalampaa palkkaa, tai työskennellä ilman riittäviä turva- ja vakuutusoikeuksia. Jotkut ovat myös laittomia maahanmuuttajia, jolloin heillä on lisää juridisia riskejä kuten karkotusuhka. Lisäksi erot kielitaidossa, tietämättömyys oikeuksista ja työnantajiin sidotut oleskeluluvat voivat altistaa hyväksikäytölle ja ihmiskaupalle.

Taloudelliset vaikutukset

Siirtotyöläiset voivat tuoda merkittävää taloudellista hyötyä sekä lähettävässä että vastaanottavassa maassa. Vastaanottajamaassa he työllistävät usein aloilla, joilla on pulaa työvoimasta, ja kuluttavat ansaitsemansa tulot paikallisessa taloudessa. Lähettävässä maassa siirtotyöläiset lähettävät usein rahalähetyksiä (remittanceja), jotka voivat olla tärkeä tulonlähde perheille ja alueen taloudelle. Toisaalta pitkäaikainen muuttoliike voi aiheuttaa myös aivovuotoa tai työvoiman supistumista joissain sektoreissa.

Euroopan konteksti ja vapaa liikkuvuus

Avoimet rajat ja alueelliset sopimukset helpottavat siirtotyöläisten liikkumista. Esimerkiksi, kun ihmisiä on liikkunut maasta toiseen Euroopan unioniin liittymisen myötä, työntekijöitä on siirtynyt maihin, joissa on korkeammat palkat ja paremmat työmahdollisuudet. Joitakin ulkomailla työskenteleviä ihmisiä kutsutaan "ulkosuomalaisiksi", kun he asuvat tilapäisesti ulkomailla mutta säilyttävät yhteydet Suomeen.

Kanada: tilapäiset ulkomaiset työntekijät ja siirtymä pysyvään oleskeluun

Kanadassa siirtotyöläisiä kutsutaan yleisesti ulkomaalaisiksi työntekijöiksi ja erityisesti tilapäisiksi ulkomaalaisiksi työntekijöiksi. Kanadan hallitus tarjoaa työnantajille mahdollisuuden palkata työntekijöitä tilapäisen ulkomaisen työntekijäohjelman (Temporary Foreign Worker Program, TFWP) kautta, jotta maassa voidaan täyttää lyhytaikaisia ammattitaito- ja työvoimapulmia. Kanadalaiset työnantajat voivat palkata tilapäisiä ulkomaisia työntekijöitä pääsääntöisesti vain silloin, kun päteviä Kanadan kansalaisia tai pysyvästi Kanadassa asuvia henkilöitä ei ole saatavilla täyttämään samaa avointa työpaikkaa [1].

Kanadassa on tällä hetkellä merkittävä työvoimavaje. Syntyvyyden lasku ja ikääntyvä väestö, joka jää eläkkeelle, vaikeuttavat työvoiman saantia. Maahanmuutto on keskeinen keino työvoimapulan lievittämisessä. TFWP:n avulla kanadalaiset työnantajat voivat rekrytoida kansainvälisiä työntekijöitä suhteellisen nopeasti; joskus hakijat ovat jo maassa, esimerkiksi toisen työnantajan palveluksessa tai avoimen työluvan haltijoina, jotka voivat siirtyä uusiin tehtäviin ilman ulkomailla oleskelua.

Monet tilapäisesti Kanadaan tulleet työntekijät voivat myöhemmin hakea pysyvää oleskelulupaa, jos he täyttävät vaaditut ehdot. Kanadan maahanmuutto-ohjelmat, kuten Canadian Experience Class (CEC) ja Provincial Nominee Program (PNP), tarjoavat reittejä kohti pysyvää oleskeluoikeutta (PR). Kanadan hallituksen mukaan nämä reitit auttavat työntekijöitä, joiden ammattitaidolle on jatkuvaa kysyntää ja jotka ovat jo sopeutuneet elämään Kanadassa, rakentamaan tulevaisuutta maassa.

COVID‑19-pandemian aikana Kanada käytti Express Entry -järjestelmän kautta ohjelmakohtaisia arvontoja. Viimeisin mainittu arvonta — Express Entry -arvonta nro 148 — kohdistui erityisesti hakijoihin, joilla oli Kanadan työkokemusta ja jotka siten täyttivät Canadian Experience Class (CEC) -vaatimukset [2].

Vuonna 2011 Kanadaan saapui yli 192 000 tilapäistä ulkomaalaista työntekijää, mutta noin 29 000 heistä sai lopulta pysyvän oleskeluluvan Kanadassa [3][4]. Nämä luvut korostavat sitä, että tilapäinen maahanmuutto voi toimia polkuna pysyvään asuin- ja työelämään.

Mitä voidaan tehdä suojelun parantamiseksi?

• Vahvistaa kansallista lainsäädäntöä ja sen toimeenpanoa, jotta siirtotyöläisten työ- ja asuinolot ovat turvalliset ja ihmisarvoiset.
• Tarjota tiedotusta siirtotyöläisille heidän oikeuksistaan ja tavoista hakea apua esimerkiksi ammattiliitoilta ja kansalaisjärjestöiltä.
• Edistää reiluja rekrytointikäytäntöjä ja valvontaa, jotta välikäsien hyväksikäyttö vähenee.
• Lisätä kansainvälistä yhteistyötä ja sopimuksia, joissa tunnustetaan siirtotyöläisten perusoikeudet.

Yhteenveto

Siirtotyöläiset ovat moninaisessa asemassa: he tarjoavat tärkeää työpanosta ja taloudellista hyötyä, mutta kohtaavat myös riskejä ja oikeuksien puutetta. Kansainväliset sopimukset, kansallinen lainsäädäntö ja käytännöt kuten Kanadan TFWP sekä siirtymämahdollisuudet pysyvään oleskeluun (CEC, PNP, Express Entry) ovat esimerkkejä keinoista, joilla pyritään tasapainottamaan työvoiman tarvetta ja suojella työntekijöiden oikeuksia. Käytännön työ on kuitenkin jatkuvaa — sekä politiikassa että kentällä — jotta siirtotyöläisten ihmisoikeudet ja työehdot turvataan.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on siirtotyöläinen?

Kysymys: Miten siirtotyöläisiä tuetaan?

K: Miten siirtotyöläiset voivat hyödyttää alueellisia talouksia?

Kysymys: Ovatko kaikki maahanmuuttajat laittomia maahanmuuttajia?

K: Keitä ovat ulkosuomalaiset?

K: Mikä on kaikkien siirtotyöläisten oikeuksia koskeva yleissopimus?

Hae kirjaimella