Minitel on Videotex-tyyppinen verkkopalvelu, jonka käyttäjät liittyivät puhelinlinjojen kautta. Se oli menestyksekäs World Wide Webiä edeltävä verkkopalvelu, ja Ranskan PTT (Poste, Téléphone et Télécommunication) käynnisti Minitelin Ranskassa vuonna 1982. Alusta lähtien käyttäjät pystyivät ostamaan verkosta palveluja ja tuotteita — toimintoja, joita nykyään tehdään laajalti Internetissä. Minitelillä saatettiin tehdä junavarauksia, tarkistaa pörssikursseja, hakea numeroita puhelinluettelosta, käyttää sähköistä postilaatikkoa ja käydä keskusteluja reaaliajassa.

Tausta ja käyttöönotto

Minitelin käynnistämisen taustalla oli PTT:n halu digitalisoida puhelinluettelojakelua ja tarjota kansalaisille helppo pääsy julkisiin tietoihin. PTT jakoi aluksi Minitel-terminaaleja ilmaiseksi tai vähäpalkkiona kotiin, mikä nopeutti laajaa levinneisyyttä. Palvelun käyttöönotto oli suunniteltu niin, että mahdollisimman monet käyttäjät saisivat suoran yhteyden erilaisiin tietokantoihin ja kaupallisiin palveluihin ilman tietokonetta tai modeemia.

Tekniikka

Minitel perustui videotex-tekniikkaan ja käytännössä Ranskassa muokattuun Teletel-standardin toteutukseen. Yleisin tiedonsiirtotapa oli V.23-modulaatio, jonka tyypillinen nopeus oli 1200 bit/s vastaanottosuuntaan ja 75 bit/s lähetyssuuntaan — riittävä tekstipohjaisille näytöille ja näppäimistösyötteelle. Terminaalit tarjosivat yleensä yksinkertaisen CRT-näytön ja näppäimistön, näyttäen tekstiä ja yksinkertaista grafiikkaa riveinä ja sarakkeina.

Tarjotut palvelut

Minitelissä oli laaja kirjo kaupallisia ja julkisia palveluja. Tyypillisiä ominaisuuksia olivat:

  • hakupalvelut ja puhelinluettelot (usein ilmainen yhteys tai pieni aikaperusteinen maksu),
  • junien ja muiden lippujen varaus,
  • pörssitiedot ja talouspalvelut,
  • postilaatikot ja henkilökohtaiset viestipalvelut,
  • keskusteluryhmät ja chat-palvelut (mukaan lukien aikansa sosiaaliset palvelut),
  • kaupalliset palvelut ja etäostokset, joissa käytettiin maksullisia lyhytkoodivetoisia yhteyksiä.

Talous ja käyttö

Minitelistä muodostui merkittävä liiketoimintaympäristö: palveluntarjoajat ja operaattorit laskuttivat usein yhteyden keston tai erityispalvelujen mukaan, mikä synnytti uudenlaisen mikromaksamisen kulttuurin ennen Internetin aikakautta. Palveluilla oli myös aikansa väärinkäytöksiä, kuten maksullisia aikuisviihde- ja huijauspalveluita, mutta toisaalta Minitel tarjosi monille pienyrityksille ja yksityisille ihmisille mahdollisuuden kaupankäyntiin ilman suuria aloituskustannuksia.

Käytön laajuus ja lopetus

Minitelin suosio kasvoi nopeasti 1980–1990-luvuilla, ja järjestelmä oli laajasti käytössä Ranskassa vuosikymmeniä. Helmikuussa 2009 France Telecom ilmoitti, että Minitel-verkossa oli edelleen noin 10 miljoonaa kuukausittaista yhteyttä, joista miljoona kohdistui puhelinluetteloon. Internetin yleistyminen, laajakaistan leviäminen ja web-pohjaisten palvelujen monipuolistuminen kuitenkin vähensivät Minitelin merkitystä. France Telecom (myöhemmin Orange) lopetti Minitel-palvelun virallisesti 30. kesäkuuta 2012.

Perintö ja vaikutus

Minitelilla oli merkittävä vaikutus siihen, miten ihmiset näkivät sähköisen tiedonvälityksen ja verkkoasioinnin mahdollisuudet. Se edisti ranskalaisten tottumusta etäpalveluihin, etäostoksiin ja reaaliaikaiseen viestintään, ja sitä pidetään usein yhtenä Internetin esiasteista. Minitelin tekniikka ja liiketoimintamallit ovat olleet tutkimuksen kohteina, ja laitteita sekä palvelujen historiaa säilytetään museoissa ja harrastajayhteisöissä.

Tänä päivänä Minitel nähdään sekä teknisenä saavutuksena että muistutuksena aikakaudesta, jolloin verkkopalvelut olivat sidottuja puhelinverkkoon — mutta jo ennen World Wide Webin läpimurtoa tarjoten monia samoja toimintoja ja palvelumalleja.