Mir Sultan Khan intialainen shakkimestari joka voitti Britannian mestaruudet

Malik Mir Sultan Khan (1905 - 25. huhtikuuta 1966) oli aikansa vahvin shakkimestari Aasiasta. Hän oli brittiläisen Intian palvelija, joka matkusti mestarinsa, eversti Nawab Sir Umar Hayat Khanin, mukana Britanniaan ja valloitti nopeasti eurooppalaisen shakkipiirien huomion. Sultan Khan jäi lyhyen mutta vaikuttavan kansainvälisen uransa ansiosta yhdeksi shakin historian mielenkiintoisimmista ja monien mielestä lahjakkaimmista "luonnonlahjakkuuksista".

Urakehitys ja kotimainen tausta

Sultan Khan oppi intialaista shakkia isältään noin yhdeksänvuotiaana. Tämä pelimuoto muistutti moderneja shakkisääntöjä, mutta siinä oli edelleen piirteitä vanhemmista muodoista, kuten arabialaisesta shakin esiasteesta (arabialainen shakki). Merkittävin ero oli se, että sotilaat eivät saaneet siirtyä kaksi ruutua ensimmäisellä siirrollaan. Tällainen sääntö vähensi avausteorian merkitystä, hidasti pelien avautumista ja korosti pelissä yleistä asemapeliä ja suunnitelmallisuutta.

Kun Sultan Khan oli noin 21-vuotias, hän oli Punjabin vahvin pelaaja. Tuolloin Sir Umar otti hänet henkilökohtaiseen palvelukseensa ja päätti opettaa hänelle modernin eli eurooppalaisen shakin säännöt sekä esitellä hänet Euroopan mestareille. Vuonna 1928 Sultan Khan voitti koko Intian mestaruuden kahdeksalla voitolla ja yhdellä tasapelillä ilman tappioita, mikä vahvisti mainetta hänen kotoisissa oloissaan.

Kansainvälinen menestys (1929–1933)

Vajaan viiden vuoden kansainvälisen shakkiuransa aikana (1929–1933) Sultan Khan saavutti poikkeuksellisia tuloksia. Hän voitti Britannian shakkimestaruuden kolmesti neljästä yrityksestä (1929, 1932, 1933) ja sijoittui useissa arvostetuissa turnauksissa maailman kärkitoimijoiden joukkoon. Sultan Khanin saavutuksiin kuuluu muun muassa:

• toinen sija Savielly Tartakowerin jälkeen Liègessä 1930;
• kolmas sija Hastingsin kansainvälisessä shakkikongressissa 1930–31, jossa edellä olivat tuleva maailmanmestari Max Euwe ja entinen mestari José Raúl Capablanca;
• neljäs sija Hastingsissa 1931–32 ja neljäs Bernissä 1932;
• tasapisteissä kolmas Lontoossa 1932, yhdessä maailmanmestari Aleksandr Aljechinin ja Salo Flohrin kanssa.

Otteluissa Sultan Khan voitti Tartakowerin vuonna 1931 (4 voittoa, 5 tasapeliä, 3 tappiota) ja hävisi niukasti Flohrille vuonna 1932 (1–2 voitoissa, tasapelejä 3). Nämä tulokset osoittivat, että hän pystyi haastamaan ja usein päihittämään aikansa parhaat pelaajat, vaikka hänen teoreettinen tietämyksensä oli rajallinen verrattuna eurooppalaisiin mestareihin.

Shakkiolympialaiset ja kansainvälinen kilpailutoiminta

Sultan Khan pelasi kolme kertaa Englannin ensimmäisellä laudalla shakkiolympialaisissa. Hampurissa 1930 hän saavutti lukuisia voittoja ja teki vaikutuksen (9 voittoa, 4 tasapeliä, 4 tappiota, 64,7 %). Prahan olympialaisissa 1931 hän pelasi erityisen vahvasti: 8 voittoa, 7 tasapeliä ja 2 tappiota (67,6 %). Siihen sisältyi voittoja mm. Flohrista ja Akiba Rubinsteinista, sekä arvokkaita tasapelejä mm. Aljechinin, Kashdanin, Ernst Grünfeldin, Gideon Ståhlbergin ja Efim Bogoljubovin kanssa. Folkestonessa 1933 hänellä oli vaikeampi turnaus (4 voittoa, 6 tasapeliä, 4 tappiota), mutta vastustajat olivat jälleen maailman kärkinimiä.

Pelityyli ja ominaispiirteet

Sultan Khan tunnettiin intuitiivisesta ja käytännöllisestä pelityylistään. Koska hän oli oppinut pelin kulttuurissaan, jossa avausteoria ei ollut keskeinen, hän ei systemaattisesti opiskellut monimutkaisia teoreettisia linjoja. Sen sijaan hän luotti erinomaiseen asemapeli- ja loppupelitajuunsa, hyväntahtoiseen taktiseen vaistoonsa ja kykyyn löytää luonnollisia siirtoja asemien vaatimusten mukaan. Hänen pelinsä ilmensi usein yksinkertaista, mutta määrätietoista suunnitelmallisuutta – piirteitä, joita monet eurooppalaiset mestaritkin arvostivat.

Paluu Intiaan ja myöhäisvuodet

Joulukuussa 1933 Sir Umar vei Sultan Khanin takaisin Intiaan. Vuonna 1935 hän pelasi vielä ottelun V.K. Khadilkaria vastaan ja voitti selvästi (kymmenessä pelissä vain yksi tasapeli). Tämän jälkeen Sultan Khan vetäytyi julkisesta kilpailutoiminnasta ja palasi vaatimattomaan elämään kotiseuduillaan. Vaikka hänet yleisesti tunnustettiin suurmestaritasoiseksi pelaajaksi aikakaudellaan, kun FIDE vuonna 1948 alkoi muodollisesti jakaa tittelinimikkeitä ja myönsi takautuvia arvoja monille entisille pelaajille, Sultan Khan jätettiin tuolloin huomiotta – osittain siksi, että hän oli jo pitkään poissa turnauskiertueelta ja ei ollut FIDE:n piireissä aktiivinen.

Perintö ja muistelu

Sultan Khanin tarina on koskettava esimerkki lahjakkuudesta, joka kukoisti poikkeuksellisissa oloissa. Häntä on kutsuttu "kenties nykyajan suurimmaksi luonnolliseksi pelaajaksi". Vaikka muodollista FIDE-titteliä hänelle ei koskaan myönnetty, shakkihistoriankirjoitus ja monet tutkijat pitävät hänen saavutuksiaan merkittävinä. Hänen voittonsa ja tasapelinsä maailman huippuja vastaan osoittavat, että hänen pelinsä taso vastasi parhaita pelaajia tuohon aikaan.

Sultan Khanin elämä muistuttaa siitä, että rajoitteista huolimatta yksilön lahjakkuus voi nousta kansainväliseen huomioon — ja että arkipäiväinen elämä ja henkilökohtaiset olosuhteet voivat vaikuttaa siihen, miten hyvin tällainen lahjakkuus pysyy historian valokeilassa. Hän kuoli 25. huhtikuuta 1966, mutta hänen uransa ja tarinansa elävät edelleen shakkiharrastajien ja historian tutkijoiden kiinnostuksen kohteena.

Keskeisiä saavutuksia kerrattuna: Britannian mestaruudet 1929, 1932 ja 1933; merkittäviä sijoituksia Liègen, Hastingsin, Bernin ja Lontoon turnauksissa; vahvat esitykset shakkiolympialaisissa 1930–1933; historiallinen asema yhtenä Aasian ensimmäisistä kansainvälisesti menestyneistä suurista shakkilupauksista.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Kuka oli Malik Mir Sultan Khan?

K: Minkä shakkilajin hän oppi lapsena?

K: Kuinka menestyksekäs hän oli kansainvälisissä turnauksissa?

K: Miten hän pärjäsi muita johtavia pelaajia vastaan?

K: Miksi FIDE ei pystynyt tunnustamaan häntä jälkikäteen?

Hae kirjaimella