Mirza Ghulam Ahmad

Elämäkerta

Varhainen elämä

Ghulam syntyi Qadianissa, Punjabissa Intiassa vuonna 1835 rikkaaseen perheeseen syntyneiden kaksosten eloonjääneenä lapsena. Hänen kerrotaan viettäneen paljon aikaa moskeijassa sekä Koraanin ja uskontonsa, islamin, opiskelun parissa. Tämä ei johtanut siihen, että hän olisi voinut toteuttaa isänsä toiveita poikansa ryhtymisestä lakimieheksi tai virkamieheksi. Hän yritti kyllä ryhtyä asianajajaksi, mutta reputti kokeen. Opiskellessaan uskonnollisia aiheita hän oli usein tekemisissä monien muslimien, ei-muslimien ja kristittyjen lähetyssaarnaajien kanssa, joiden kanssa hän kävi keskusteluja.

Ennen hänen vaatimustaan

Kun Ghulam oli kolmekymmentäviisi vuotta vanha, hänen isänsä kuoli. Tuolloin Ghulam väitti, että Jumala oli alkanut kommunikoida hänen kanssaan, usein suoran ilmoituksen kautta. Aluksi Ghulamin tämän ajan kirjoitusten tarkoituksena oli vastustaa eri kristillisten lähetyssaarnaajaryhmien islaminvastaisia kirjoituksia, joita hän piti islamin vastaisina. Hän keskittyi myös torjumaan eri ryhmien, kuten Brahmo Samajin, vaikutuksia. Tänä elämänvaiheena islamilaiset papit ottivat hänet hyvin vastaan.

Posti vaatimus

Ajan myötä hänen kirjoituksissaan alkoi näkyä hänen väitteensä siitä, että hän oli aikakautensa mujaddid eli uudistaja. Nämä kirjoitukset koottiin yhteen hänen tunnetuimmista teoksistaan: Barahin Ahmadiyya, joka koostuu viidestä niteestä, vaikka alun perin suunniteltiin 50:tä nidettä. Hän selitti, että koska 50:n ja 5:n välillä on vain pisteen ero, siksi hänen lupauksensa täyttyi. Myöhemmissä niteissä hän väitti olevansa islamin messias. Tämä osoittautui ja on edelleen hyvin kiistanalaista, sillä perinteisen islamilaisen ajattelun mukaan Jeesus on Messias, joka itse palaa lihassa aikojen lopussa. Ghulam vastusti tätä väittämällä, että Jeesus oli kuollut ja että hän oli itse asiassa paennut ristiinnaulitsemista ja kuollut Intiassa. Ghulamin mukaan luvattu Mahdi oli hengellinen eikä sotilaallinen johtaja, kuten useimmat muslimit uskovat. Tämän julistuksen myötä hän alkoi myös irtautua perinteisestä ajatuksesta sotilaallisesta jihadista ja määritteli sen uudelleen pikemminkin "henkiseksi" kuin fyysiseksi taisteluksi. Näiden kiistanalaisten väitteiden lisäksi hän väitti myöhemmin, että Guru Nanak, ensimmäinen sikhien guru, oli itse asiassa muslimi.

Nämä kirjoitukset alkoivat kääntää muslimien ulemat (uskonnolliset papit) häntä vastaan, ja hänet leimattiin usein harhaoppiseksi. Jotkut syyttivät Ghulamia siitä, että hän työskenteli briteille, jotka yrittivät hänen avullaan poistaa jihadin käsitteen Intian muslimeilta.

Ghulam perusti Ahmadiyya-liikkeen vuonna 1889. Hän väitti, että Ahmadiyya-liike oli samassa suhteessa islamiin kuin kristinusko oli juutalaisuuteen Jeesuksen aikaan. Ghulamin mukaan liikkeen tehtävänä oli julistaa se, mitä hän piti islamina sen alkuperäisessä muodossa. Mirza Ghulamin opetukset, jotka poikkesivat muista aikansa muslimeista, voidaan tiivistää seuraavasti:

• Että Muhammed on viimeinen profeetta, joka toi uuden lain/uskonnon, mutta ei viimeinen profeetta ylipäätään... ja että profeettaus islamilaisessa dispensassa jatkuu hänen jälkeensä, ja että hän itse oli profeetta sen lisäksi, että hän oli imaami mehdi ja messias.

• Koraanissa ei ole ristiriitaisuuksia (tai kumoamisia), ja se on etusijalla Hadithiin tai traditioihin nähden; eli yksi Koraanin jae ei kumoa toista ja yksikään Hadith ei voi olla ristiriidassa Koraanin jakeen kanssa. Ahmadi-muslimit eivät hyväksy haditheja, jotka näyttävät olevan ristiriidassa Koraanin kanssa.

• Jeesus (nimeltään Yuz Asaf) ristiinnaulittiin ja hän selvisi neljä tuntia ristillä, minkä jälkeen hänet herätettiin haudassa pyörtymisestä. Hän kuoli Kashmirissa vanhuuteen etsiessään "Israelin kadonneita heimoja".

• Jihadia voidaan käyttää vain äärimmäistä uskonnollista vainoa vastaan, ei poliittisena aseena tai tekosyynä, jonka avulla hallitsijat voivat hyökätä naapurialueille.

• "Messias" ja "Imam Mahdi" ovat sama henkilö, ja että islam kukistaa antikristuksen tai Dajjalin samankaltaisessa ajassa kuin kristinuskon syntymiseltä kesti (300 vuotta). Päävirran muslimit uskovat, että Jeesusta ei ristiinnaulittu, vaan hänet lavastettiin näyttämään siltä kuin hänet olisi ristiinnaulittu, ja että hän nousi taivaaseen, josta hän palaa henkilökohtaisesti lihassaan elvyttämään islamin.

Mirza Ghulamin tunnustetaan yleisesti omistaneen elämänsä liikkeensä aatteen edistämiselle ja henkilöönsä kohdistuvien harhaoppisyytösten torjumiselle kuolemaansa saakka Lahoressa vuonna 1908.

Nimen alkuperä

Ahmadiyya-liike perustettiin vuonna 1889, mutta Ahmadiyya-nimi otettiin käyttöön vasta noin kymmenen vuotta myöhemmin. Marraskuun 4. päivänä 1900 päivätyssä manifestissa perustaja selitti, että nimi viittasi Ahmadiin, joka on profeetta Mohammedin vaihtoehtoinen nimi. Hänen mukaansa "Mohammed", joka tarkoittaa "ylistettyä", viittaa profeetan kunniakkaaseen kohtaloon, ja hän otti nimen käyttöönsä suunnilleen Hegira-ajalta lähtien; mutta "Ahmad" tarkoittaa hänen saarnojensa kauneutta ja rauhaa, jonka hänen oli määrä luoda maailmaan opetuksillaan. Mirza Ghulam Ahmadin mukaan nämä nimet viittaavat siis islamin kahteen osa-alueeseen, ja myöhempinä aikoina jälkimmäinen osa-alue sai enemmän huomiota. Tämän mukaisesti hän uskoi, että hänen tavoitteenaan oli luoda maailmaan rauha islamin henkisten opetusten avulla. Hän uskoi, että hänen sanomallaan oli erityistä merkitystä länsimaiselle maailmalle, joka hänen mukaansa oli vajonnut materialismiin.

Mirza Ghulam Ahmadin perintö

Yksi tärkeimmistä kiistanaiheista hänen elinaikanaan ja sen jälkeen on se, että Mirza Ghulam Ahmad käytti itsestään termejä "Nabi" (profeetta) ja "Rasool" (sanansaattaja). Muslimit pitävät profeetta Muhammadia viimeisenä profeettana ja katsovat, että Mirza Ghulam Ahmadin käyttämät termit rikkovat käsitystä "profeetan hahmon lopullisuudesta". Hänen seuraajansa jakautuvat tässä suhteessa kahteen leiriin: Ahmadiyya-muslimiyhteisöön, joka uskoo Mirza Ghulam Ahmadin profeetallisuuden kirjaimelliseen tulkintaan (tietyin varauksin), ja Lahoren Ahmadiyya-liikkeeseen, joka uskoo näiden kahden termin symboliseen tulkintaan. Muun muassa tämä aiheutti liikkeen jakautumisen pian Ahmadin kuoleman jälkeen.

Mirza Ghulam Ahmadin seuraajat ovat vuosien mittaan joutuneet armottoman vainon kohteeksi. Vuonna 1974 Pakistanin parlamentti muutti Pakistanin perustuslakia siten, että Ahmadi-muslimit julistettiin islamilaisen tasavallan perustuslain kannalta ei-muslimeiksi. Vuonna 1984 Pakistanin rikoslain jumalanpilkkaa koskeviin pykäliin tehtiin useita muutoksia, jotka tekivät ahmadien laittomaksi saarnata uskontoaan avoimesti islaminuskona, mikä johti tuhansiin pidätyksiin ja syytteeseenpanoihin.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Ahmadi
• Islam
• Lahoren Ahmadiyya-liike
• Ahmadiyya-muslimiyhteisö