Mongolian script oli ensimmäinen mongolian kielen kirjoittamiseen käytetty kirjoitusjärjestelmä. Se muistuttaa arabialaisia aakkosia siinä, että se on kursiivinen kirjoitusjärjestelmä: kirjaimet liittyvät toisiinsa, ja niiden muoto vaihtelee sen mukaan, ovatko ne sanan alussa, keskellä vai lopussa. Mongolialainen kirjoitus on pystysuora eli kirjaimet asetetaan pystysuoriin sarakkeisiin, jotka luetaan ylhäältä alas. Pystysuuntaisista järjestelmistä mongolialainen on poikkeuksellinen siinä, että sarakkeet etenevät vasemmalta oikealle — useimmissa itäaasialaisissa pystysuunnassa kirjoitetuissa järjestelmissä, kuten perinteisessä kiinassa ja japanissa, sarakkeet etenevät oikealta vasemmalle.
Perinteinen mongolian kirjoitusmuoto on toiseksi käytetyin Mongoliassa kyrillisten aakkosten ohella: nykyisessä itsenäisessä Mongoliassa käytetään pääosin kyrillistä, mutta perinteisellä mongolian kirjoituksella on kulttuurinen ja virallinen asema, ja sitä opetetaan ja elvytetään. Sisä-Mongolian kiinalaisella autonomisella alueella perinteinen mongolian kirjoitus on edelleen käytössä ja se on siellä yleisin tapa kirjoittaa mongolia. Perinteistä kirjaimistoa on käytetty myös useiden muiden mongolisten ja tungustilaisten kielten kirjoittamiseen, esimerkiksi burjatin, kalmykin, oiratin sekä joidenkin mantsun ja xiben‑yhteisöjen yhteyksissä; eri kielille on olemassa paikallisia muunnelmia ja ortografioita.
Alkuperä ja kehitys
Perinteinen mongolian kirjoitus juontaa juurensa vanhaan uiguurin aakkostoon, joka puolestaan oli peräisin keskiaasialaisista kirjoitusperinteistä (esim. sogdian). Yksi yleisesti kerrottu taustatarina on se, että vuonna 1208 Tšingis-kaani vangitsi uiguurin kirjurin nimeltä Tatar-Tonga ja pakotti hänet sopeuttamaan äidinkielensä, eli vanhan uiguurin aakkoston, mongolian kirjoittamiseen. Uiguurin järjestelmä oli alkujaan horisontaalinen ja oikealta vasemmalle luettava; kun se otettiin käyttöön mongolian kirjoittamiseen, sitä kierrätettiin ja mukautettiin niin, että teksti asetettiin pystysuoriin sarakkeisiin, minkä seurauksena sarakkeet etenevät vasemmalta oikealle — tämä selittää perinteisen mongolian pystysuoran, mutta vasemmalta oikealle etenevän luentajärjestyksen.
Kielen äännerakenteet eroavat uiguurista, joten vanha aakkosto ei istunut täydellisesti mongolian foneettiseen rakenteeseen. Siksi kirjoitus on historiallisesti sisältänyt useita adaptaatioita ja paikallisia muunnelmia, ja kirjainten muotokanta muuttui ajan myötä. Oirateilla esimerkiksi kehitettiin 1600-luvulla oma varianttinsa, ns. ”Clear Script” (todo bichig), joka pyrki tekemään kirjoitusasun foneettisemmaksi.
Rakenne ja erityispiirteet
Perinteinen mongolian kirjaimisto on liittyvä eli kursiivinen: merkkejä liitetään toisiinsa sanan sisällä ja yksittäinen kirjain voi saada eri muodon riippuen asemapaikastaan (erillinen, alku-, väli- tai loppumuoto). Järjestelmä erottaa konsonantit ja vokaalit ja heijastaa mongolin vokaaliharmoniaa siten, että vokaaliluokka vaikuttaa taivutukseen ja ääntämiseen. Lisäksi kirjoituksessa käytetään joitakin diakriittisia merkkejä ja erityisiä tapoja ilmaista diftongeja ja pitkityksiä.
Historiallinen muutos: kyrilliset aakkoset
Vuonna 1941 Mongoliassa otettiin laajamittaisesti käyttöön kyrillinen aakkosto, mikä liittyi maan poliittiseen ja kulttuuriseen läheisyyteen sen aikaisen liittolaisen, Neuvostoliiton, kanssa. Kyrillinen järjestelmä nopeutti luku- ja kirjoitustaidon leviämistä ja helpotti hallinnollista yhtenäistämistä, mutta samalla perinteinen mongolian kirjoitusajasta ja -perinteistä tuli harvinaisempi.
Neuvostoliiton hajoamisen ja Mongolian poliittisten muutosten jälkeen perinteistä mongolian kirjoitusta on pyritty elvyttämään. 1990-luvulta lähtien sen opetusta on lisätty ja käytön poliittista ja kulttuurista näkyvyyttä on lisätty; kuitenkin kyrillinen kirjoitus on edelleen laajemmin käytössä, koska se oli pitkään koulujärjestelmän pääasiallinen kirjoitusmuoto. Myös resurssit perinteisen kirjaimiston laajamittaiseen uudelleenintegrointiin ovat rajalliset, ja tietotekninen tuki sekä fontit ja syöttömenetelmät ovat aluksi rajoittaneet käyttöä.
Nykytila ja digitaalinen tuki
Perinteisen mongolian kirjoitusjärjestelmän digituki on parantunut viime vuosina: Unicode‑standardi sisältää mongolian merkkialueen (U+1800–U+18AF), ja useat fontit ja OpenType‑muotoilu tukevat kirjainten kontekstisidonnaista muotoilua. Kuitenkin kirjoituksen vaatimukset — kuten eri muotojen valinta sanojen sisällä ja pystysuoran asettelun hallinta — tekevät sen tuesta monimutkaisempaa kuin latinalaisen tai kyrillisen kirjaimiston. Selainten, tekstinkäsittelyohjelmien ja käyttöjärjestelmien tuki on kehittynyt, mutta täydellinen ja sujuva käyttökokemus edellyttää edelleen erityisiä fontteja ja syöttötapoja.
Sisä-Mongoliassa perinteinen kirjoitus näkyy koulutuksessa, julkisessa viestinnässä ja median tietyissä muodoissa. Kansainvälisesti ja diasporassa taas kyrillinen ja latinalaistettu transkriptio ovat yleisempiä arkikäytössä, kun taas perinteinen kirjoitus on tärkeä osa kulttuuriperintöä, kirjallisuutta, kalligrafiaa ja seremoniallista käyttöä.
Yhteenvetona: perinteinen mongolian kirjoitusjärjestelmä on ainutlaatuinen sekä muodoltaan että historialta, ja se on edelleen tärkeä osa mongolilaista identiteettiä ja kulttuuria, vaikka sen asema arkipäiväisenä kirjoitusmuotona on vaihdellut aikakausien ja poliittisten muutosten mukaan.