Naula – metallikiinnike: historia, tyypit ja käyttö

Naulan historia, tyypit ja käyttö — kattava opas esihistoriasta nykypäivään, työkalavinkkejä, materiaalit ja parhaat käyttötavat rakennus- ja korjaustöihin.

Naula on metallinen kiinnike, jolla on tavallisesti litteä tai hieman kupera pää, pitkä vartalo ja terävä kärki. Naulaa lyödään vasaralla tai tavallisesti myös naulapyssyllä työnteon nopeuttamiseksi; tarkoituksena on läpäistä toinen materiaali ja upota vartalo toiseen niin, että pää estää naulan tunkeutumisen kokonaan läpi. Nauloja käytetään yleisesti kahden tai useamman esineen tai kappaleen liittämiseen toisiinsa, mutta niiden muodot, materiaalit ja pintakäsittelyt vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan.

Rakenne ja materiaalit

Perusrakenne koostuu:

• pää – litteä tai upotettava (esim. viimeistelynaulassa pieni pyöreä tai upotettava pää),
• vartalo – suora tai kierretty (esim. rengaskierretty tai spiraalivartalo),
• kärki – terävä tai teroitettu helpottamaan puihin uppoamista.

Yleisimmät materiaalit ovat hiiliteräs, ruostumaton teräs ja erikoisteräkset. Ulkokäyttöön tarkoitetut naulat ovat usein galvanoituja (sinkityt) tai valmistettu ruostumattomasta teräksestä korroosiota vastaan. Myös messinkiä, kuparia ja pronssia käytetään koriste- tai erityissovelluksissa.

Naulojen tyypit ja ominaisuudet

Nauloja on monenlaisia, tässä yleisimmät tyypit ja niiden käyttötarkoitukset:

• Yleisnaula (common nail) – rungonrakennuksessa ja runkorakenteissa; paksumpi ja vahva.
• Viimeistelynaula (finishing nail) – pienellä päällä, jota voi upottaa ja peittää puutäytteellä tai kitillä; käytetään listoituksessa ja viimeistelyssä.
• Brad / ohut naula – ohut ja pitkä, tarkoitettu koriste- ja huonekalutöihin, jättää pienet reiät.
• Kattopelti- ja tiilinaula – leveämmällä tai erikoispäälllä; suunniteltu pitämään pellit tai katekiinnikkeet paikoillaan.
• Betoni- ja kivinaulat – erittäin kova terä, joskus pään tai vartalon erikoismuoto; käytetään kiveen ja betoniin naulattaviin kiinnityksiin (yleensä iskunaulapyssyllä tai kovalla vasaralla).
• Rengas- ja spiraalivartaiset naulat – paremmin pitävät, kun niitä käytetään pehmeissä tai kutistuvissa materiaaleissa.
• Leikattu naula (cut nail) – suippo kantti, perinteisesti käytetty laudoituksessa; liittyy historiallisesti teolliseen tuotantoon 1800-luvulla.
• Käsintaottu naula – vanhemmissa rakennuksissa ja restauroinneissa käytetty; valmistettu sepällä yksitellen.

Historia lyhyesti

Naulojen historia jakautuu kolmeen päävaiheeseen:

1. Käsin taottu naula (esihistoriasta 1800-luvulle asti).
2. Leikattu naula (noin 1800-1914)
3. Lankanaula (noin vuodesta 1860 nykypäivään)

Naulat ovat tunnettuja hyvin varhaisista sivilisaatioista: niitä on löydetty ainakin muinaisesta Egyptistä — Egyptistä löydetyt pronssinaulat on ajoitettu vuoteen 3400 eKr. asti. Raamatussa on myös viittauksia nauloihin; esimerkiksi mainitaan, että Kuningas Daavid antoi rautaa naulojen valmistamiseen Salomonin temppeliä varten. Roomalaiset käyttivät nauloja laajalti niin rakentamisessa kuin sotilaallisissa rakennelmissa; eräs tunnettu historiallinen tapahtuma on se, että Rooman armeija jätti jälkeensä seitsemän tonnia nauloja, kun se evakuoi Inchtuthilin linnoituksen Perthshiressä Skotlannissa vuonna 86 tai 87 jKr.

Käyttö, asennus ja vinkit

Perusohjeita asianmukaiseen naulaamiseen:

• Valitse naulan tyyppi ja materiaali käyttökohteen mukaan (ulkokäyttöön ruostesuojattu tai ruostumaton).
• Naulan pituus: yleissääntönä naulan tulisi olla noin 2,5–3 kertaa kiinnitettävän ohuemman kappaleen paksuus, jotta saadaan riittävä pito.
• Esiporaus eli pilot-hole on suositeltava koville tai halkeileville materiaaleille ja suuriin nauloihin; se ehkäisee halkeilua ja helpottaa oikeaa suuntausta.
• Käytä naulasepeliä tai naulansyöttöä viimeistelynauloissa, jotta pää voidaan upottaa ja peittää siististi.
• Naulapyssyä käytettäessä noudata turvaohjeita: suojalasit, asianmukainen ajoitus ja oikean tyyppinen naula laitteeseen.
• Runkorakenteissa ja kantavissa liitoksissa ruuvit voivat olla parempi valinta, koska ne antavat suuremman vedonkeston ja pidemmän kestävyyden liikkeelle altistuvissa kohdissa.

Ympäristö ja huolto

Naulat valmistetaan pääosin kierrätettävästä teräksestä, ja rautaromun keräys on tavallinen kierrätysmenetelmä. Ulkokäyttöön tarkoitettujen naulojen hyvin tehty pintakäsittely (sinkitys, ruostumaton teräs) pidentää käyttöikää ja estää kosteusvaurioita. Jos naulat ruostuvat, ne voivat heikentyä ja vaurioittaa ympäröivää materiaalia, joten korjaus tai vaihto on suositeltavaa ennen rakenteen pettämistä.

Yhteenvetona: naula on yksinkertainen mutta monipuolinen kiinnike, jonka valintaan vaikuttavat materiaali, muoto, pituus ja käyttötarkoitus. Oikean naulan ja oikean asennustavan valinta parantaa rakennetta ja pidentää kiinnityksen kestoa.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on naula?

K: Miten naula liitetään toiseen esineeseen?

K: Mitkä ovat naulan historian kolme ajanjaksoa?

Kysymys: Mikä on varhaisin tunnettu dokumentti nauloista?

K: Onko Raamatussa mainintoja nauloista?

K: Kuinka laajasti roomalaiset käyttivät nauloja?

K: Kuinka vanhoja käsin taotut (taotut) naulat ovat?

Hae kirjaimella