Salomon temppeli — Jerusalemin ensimmäinen temppeli: historia ja merkitys
Heprealaisen Raamatun mukaan Salomon temppeli oli ensimmäinen temppeli, jonka israelilaiset rakensivat Jumalalle. Sitä kutsuttiin myös ensimmäiseksi temppeliksi, ja Salomo rakensi sen ensimmäisenä. Se sijaitsi kuninkaan palatsin vieressä, ja se oli sekä Jumalan kuninkaallinen palatsi että Israelin palvontakeskus. Raamattu kertoo, että Herra sanoi Salomolle: "Minä olen pyhittänyt (tehnyt erityiseksi tai puhtaaksi) tämän temppelin... laittamalla nimeni sinne ikuisesti. Silmäni ja sydämeni tulevat aina olemaan siellä" (1. Kun. 9:3). Pyhyyden ja kuninkaallisuuden symbolina se muistutti israelilaisia siitä, että Jumala oli Israelin erityinen pää. Se mukaili tabernaakkelia ja yleensä muita tuon ajan temppeleitä, ja se oli jaettu kolmeen tärkeään alueeseen: kaikkein pyhimpään, pyhimpään ja ulkopihaan. Se rakennettiin Jerusalemiin, jebusilaisen Araunan puimatilalle, jonka Salomon isä Daavid oli ostanut rakentaakseen alttarin Jumalalle.
Historia ja rakentaminen
Salomon temppelin rakentamisen ajan perinteinen ajoitus on 10. vuosisadan eaa. (noin 970–930 eaa.). Raamatun mukaan kuningas Salomo aloitti rakennustyöt ja sai merkittävää apua kanaanilaisten rannikkokaupunkien, erityisesti Tyron kuninkaan Hiramilta, joka toimitti seetri- ja muut puutavarat sekä ammattitaitoisia seppämestareita. Rakennusprojekti käytti sekä palkattuja että pakkotyöhön määrättuja työntekijöitä; työstä mainitaan useissa raamatunkohdissa (ks. 1. Kun. 5–7; 2. Aik. 2–4).
Rakenne ja mitat
Raamatun kuvausten perusteella temppeli noudatti tabernaakkelin pohjaratkaisua mutta oli paljon suurempi ja pysyvä rakennus. Sen pääosat olivat:
- Kaikkein pyhin (Holy of Holies) – sisäisin huone, jossa arkki sijaitsi ja jossa Jumalan läsnäolo symbolisesti asui. Kaikkein pyhin oli kirjan mukaan kuution muotoinen.
- Pyhä paikka (Holy Place) – ulompi pyhä huone, jossa olivat mm. suitsutusastia ja muut pyhät esineet.
- Ulkopiha – alue, jossa uhrialttaat ja kansanjärjestelyt sijaitsivat; täällä palveilivat papit ja leeviläiset sekä tehtiin uhreja.
1. Kun. 6 sisältää mittoja: temppelin sisähuoneen pituus 60 kyynärää, leveys 20 kyynärää ja korkeus 30 kyynärää; kaikkein pyhimmän koko noin 20 kyynärää kuutio. (Antiikin kyynärän pituudesta riippuen nämä vastaukset ovat suunnilleen: 60 kyynärää ≈ 26–28 m, 20 kyynärää ≈ 9 m, 30 kyynärää ≈ 13–14 m.)
Temppeli oli runsaasti koristeltu: sisätilat kullattiin, seinissä oli koristeellista ohennekuviointia ja puuosissa käytettiin erityisesti seetri- ja seitapuuta. Etupihalla oli kaksi pronssipilaria, nimeltään Jakin ja Boaz, sekä suuri pronssinen altaan kaltainen "meri" (The Bronze Sea) pappeja ja uhrityötä varten.
Palvelus, esineet ja papisto
Temppelin palvelus oli papiston vastuulla. Pääpapin tehtävät olivat keskeisiä: hän toi yleiset uhrit, suoritti rituaalit ja astui kaikkein pyhimpään vain tiettyinä ajankohtina, tärkeimpänä Yom Kippurina (sovituspäivänä), jolloin vain ylipappi saattoi astua kaikkein pyhimpään arkin luo. Temppelin tärkeimpiin pyhiin esineisiin kuuluivat:
- Arkin säiliö (Ark of the Covenant) – perimätiedon mukaan kaikkein pyhimmässä.
- Juotinkuppien, patsaiden ja muiden palvelukalujen sarja, mukaan lukien kultainen lampunjalka (menora), näyttöleipäpöytä ja suitsutusastia.
- Uhrialttari ulkopihalla, jossa eläinuhreja toimitettiin osana israelilaista palvontaa.
Tuho ja jälkeinen historia
Temppeli joutui raunioiksi Babyloniaan johtaneessa sotaretkiessä: historiallisen perimän mukaan Nebukadnessar II valloitti Jerusalemin ja poltti temppelin vuonna 586 eaa., minkä seurauksena osa asukkaista vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Temppelin esineistöstä ja erityisesti arkin kohtalosta ei ole varmaa tietoa; arkin sijainti on jäänyt arvoitukseksi ja siitä on syntynyt monia legendoja.
Babylonialaisesta tuhosta palautumisen jälkeen juutalaiset rakensivat myöhemmin toisen temppelin (Second Temple) palauttaessaan Jerusalemin jälkeen 6. vuosisadalla eaa.; tämä rakennus koki myöhemmin laajamittaisen uudistamisen ja laajentamisen Herodeksen aikana ennen lopullista tuhoaan roomalaisten toimesta vuonna 70 jaa.
Arkeologia ja tutkimus
Suoria arkeologisia jäännöksiä Salomon temppelistä on hyvin vähän tai ei lainkaan näkyvissä nykypäivänä. Syy on selkeä: temppelin sijaintina pidetty alue on nykyisin Temple Mount / Haram al-Sharif, jolla ovat muslimien pyhät rakennukset, kuten Dome of the Rock ja Al-Aqsa-moskeija. Alueen arkeologinen kaivaminen on poliittisesti ja uskonnollisesti herkkä kysymys, minkä vuoksi tutkijoiden mahdollisuudet suorittaa laajoja kenttätutkimuksia ovat rajoitetut.
Tutkimus perustuu lähinnä raamatullisiin teksteihin (erityisesti 1. Kuninkaiden kirja ja 2. Aikakirjat), muinaisiin historian kirjoittajiin kuten Josefukseen ja satunnaisiin arkeologisiin löytöihin Jerusalemin lähialueilta. Nykyarvioissa tutkijat jakautuvat: osa pitää raamatun kertomusta historiallisesti perusteltuna ainakin peruspiirteiltään, osa näkee kertomuksen enemmänkin mytologisoituna tai idealisoituna kuvauksena kuninkaallisesta temppelistä.
Merkitys nykypäivänä
Salomon temppelillä on ollut ja on edelleen suuri uskonnollinen, kulttuurinen ja poliittinen merkitys. Se on juutalaisessa perinteessä paikka, joka symboloi Jumalan liittoa, kuninkaallisuutta ja kansan keskuspalvontaa. Kristillisessä tulkinnassa temppeli liittyy vanhan testamentin historiaan ja Kristuksen vaikutukseen temppelikäsitykseen. Islamissa Jerusalemin vanha pyhien paikkojen kerros on myös tärkeä, sillä nykyinen temppelivuoren rakennusperintö on osa laajempaa pyhien tilojen historiaa.
Temppelin perintö näkyy edelleen uskonnollisessa elämässä, kirjallisuudessa ja arkeologiassa, ja aihe herättää vilkasta tutkimusta, keskustelua ja myös poliittista herkkyyttä niin Paavalin kuin nykypäivän kansainvälisessä kontekstissa.
Lisätietoihin viitaten keskeiset raamatulliset lähteet Salomon temppelistä löytyvät erityisesti 1. Kuninkaiden kirjan luvuilta 5–8 ja 2. Aikakirjojen luvuista 2–4, sekä myöhemmistä profeettojen ja historian kirjoitusten viittauksista.
Keskellä muinaista Jerusalemia sijaitsee kuuluisa Salomon temppeli.
Historialliset todisteet
Maallisten historioitsijoiden mukaan temppeli olisi valmistunut vuonna 957 eaa. Babylonialaiset tuhosivat sen vuonna 587 tai 586 eaa. Rabbiinikirjallisuuden mukaan temppeli oli pystyssä 410 vuotta. Toisella vuosisadalla jKr. kirjoitetun teoksen Seder Olam Rabbah mukaan temppeli rakennettiin vuonna 832 eKr. ja se tuhoutui vuonna 433 eKr. (3338 jKr.). Tämä on 165 myöhemmin kuin maalliset arviot.
Tähän mennessä ei ole löydetty varmoja arkeologisia todisteita Salomon temppelistä, ja ainoat tiedot Jerusalemin ensimmäisestä temppelistä ovat Joosuan, Tuomarien, 1-2 Samuelin ja 1-2 Kuninkaiden kirjoissa.
Raamatullinen kuvaus
Temppelin rakentamisen valmistelut
Aluksi kuningas Daavid halusi rakentaa Jumalalle temppelin, mutta Raamatun mukaan Jumala sanoi hänelle profeetta Naatanin kautta: "Et saa rakentaa temppeliä minun nimelleni, koska olet soturi ja olet vuodattanut verta." Hän valitsi kuitenkin Salomon rakentamaan temppelin. Ennen kuolemaansa Daavid antoi pojalleen Salomolle suunnitelmat temppelin rakentamisesta ja ohjeet papeista ja leeviläisistä sekä kaikista temppelissä palvelevista töistä. Hän antoi myös omat rahansa Salomolle temppelin rakentamista varten ja pyysi kansaa auttamaan antamalla rahalahjoja.
Kuningas Salomo lähetti viestin Hiramille, Tyyron kuninkaalle, joka oli ollut hänen isänsä Daavidin ystävä ja lähettänyt Daavidille paljon puuta palatsinsa rakentamista varten. Tässä viestissä Salomo sanoi, että hän halusi rakentaa Herralle temppelin, ja pyysi Hiramia lähettämään hänelle puuta. Hiram sanoi suostuvansa siihen, jos Salomo antaisi ruokaa puun hinnan ja ihmisten tekemän työn vastineeksi. Niinpä Hiram antoi Salomolle kaikki hänen haluamansa setri- ja mäntytukit, ja Salomo antoi Hiramille vehnää perheelleen ja kaksikymmentätuhatta kylpyä (noin 115 000 gallonaa eli 434 000 litraa) oliiviöljyä. Kuningas Hiram hakkasi puut ja lähetti ne lautoilla paikkaan nimeltä Joppa. Sieltä he saattoivat viedä puut ylös Jerusalemiin.
Temppelin rakentaminen
Raamatun mukaan "480. vuonna sen jälkeen, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptistä, Salomon neljäntenä Israelin hallitusvuotena, ... toisena kuukautena, hän alkoi rakentaa Herran temppeliä." (1. Kun. 6:1) Kuningas Salomo toi mukanaan Huram-Aabin, jonka äiti oli leski Naftalin suvusta (yksi Israelin sukukunnista) ja jonka isä oli mies Tyyrosta ja henkilö, joka oli pronssin käsityöläinen. Huram oli erittäin hyvä kaikenlaisissa töissä. Kirjassa 2. Aikakirja 2:7 sanotaan, että hän oli "...taitava työstämään kultaa ja hopeaa, pronssia ja rautaa sekä purppuraa, purppuranpunaista ja sinistä lankaa". Hän oli erityisen hyvä työstämään pronssia. Kun kaikki työt, jotka kuningas Salomo oli tehnyt temppeliä varten, olivat valmiit, hän toi sinne ne tavarat, jotka hänen isänsä Daavid oli antanut Jumalalle, ja pani ne temppelin aarrekammioihin. Niinpä "yhdentenätoista vuotena, kahdeksantena kuukautena, Bulin kuussa, temppeli oli valmistunut kaikilta yksityiskohdiltaan, kuten oli määrätty." (1. Kun. 6:38 NIV)
Temppelin vihkiminen
Kun temppeli oli valmis, kuningas Salomo toi Herran liitonarkin temppeliin ja sai koko Israelin kansan tulemaan sinne, ja he uhrasivat niin paljon lampaita ja karjaa, ettei niitä voitu kirjata eikä laskea." Sitten pilvi täytti temppelin - aivan kuten Jumala näyttäytyi majassa Siinain vuorella, hän näyttäytyi nyt temppelissä pilvessä. Sitten kuningas Salomo ylisti Jumalaa. Hän lausui vihkimysrukouksen (Jumalalle antaminen) Israelin kansan edessä. Hän pyysi Jumalaa pitämään kuningas Daavidille antamansa lupauksen siitä, että kuningas Daavidin pojat saisivat hallita ikuisesti (joka kristinuskon mukaan toteutuu, kun Jeesus, Daavidin poika, kuolee ihmiskunnan puolesta); sitten hän lisäsi: "Mutta asuuko Jumala todella maan päällä?". Taivaat, edes korkein taivas, eivät voi sisältää sinua. Kuinka paljon vähemmän tämä temppeli, jonka olen rakentanut!" - muistuttaen kansaa siitä, että Jumala ei ollut sidottu temppeliin eikä häntä voitu pitää sisällä, vaikka hän oli päättänyt tulla ja asua Israelin kansan luona erityisellä tavalla. Sitten hän pyysi Jumalaa vastaamaan Israelin kansalle, kun se rukoili temppelin suuntaan tai temppelissä; kuulemaan taivaasta, kun joku teki syntiä tai kun Israeliin tuli vihollisia tai kun maassa oli kuivuutta tai nälänhätää, "...mitä tahansa onnettomuutta tai tautia tapahtuukin, ja kun joku kansastasi Israelista rukoilee tai anoo (pyytää jotakin, anoo jotakin)... niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi. Anna anteeksi ja toimi; kohtele jokaista sen mukaan, mitä hän tekee, sillä sinä tunnet hänen sydämensä (sillä sinä yksin tunnet kaikkien ihmisten sydämet), niin että he pelkäävät sinua koko sen ajan, jonka he asuvat maassa, jonka sinä annoit isillemme" (1. Kun. 8:38-40). Sitten Salom nousi seisomaan ja siunasi Israelin kansan ja antoi uhrilahjoja Jumalalle: "kaksikymmentätuhatta nautaa ja satakaksikymmentätuhatta lammasta ja vuohta. Niin kuningas ja kaikki israelilaiset pyhittivät Herran temppelin" (1. Kun. 8:63, NIV)." (1. Kun. 8:63, NIV).
Jumala tulee Salomon luo
Raamatun mukaan, kun Salomo oli saanut temppelin valmiiksi, Jumala ilmestyi hänelle ja sanoi: "Olen kuullut rukouksen ja anomuksen, jonka olet esittänyt minulle... Silmäni ja sydämeni tulevat aina olemaan siellä [rakentamassasi temppelissä]." Jumala kuitenkin varoitti Salomoa myös siitä, kuinka tärkeää on noudattaa Jumalan liittoa (lupausta), jotta voisimme nauttia sen siunauksista, ei sen kirouksista. Tätä tarvittiin, koska Jumala antoi Salomolle valtaa ja rikkauksia, jotka saivat ihmiset monesti unohtamaan Jumalan heidän kanssaan tekemän lupauksen.
Salomo antoi myös Hiramille, Tyyron kuninkaalle, 20 kaupunkia Galileassa, koska Hiram oli antanut hänelle kaiken tarvitsemansa setripuun, männyn ja kullan. Mutta Hiram ei pitänyt niistä kaupungeista, jotka Salomo oli antanut hänelle, ja hän sanoi: "Millaisia kaupunkeja sinä olet antanut minulle, veljeni?". (1. Kun. 9:13, NIV) Hän kutsui niitä Kabulin maaksi (joka kuulostaa hepreaksi "turhia"). Luultavasti Salomo oli jäänyt Hiramille enemmän velkaa kuin hän oli aluksi luullut, joten hän oli antanut kaupungit Hiramille, Tyyron kuninkaalle, merkiksi siitä, että hän maksaisi hänelle myöhemmin. 2. Aikakirja 8:1-2 kertoo, että myöhemmin, kun Salomo rikastui - ehkä Ophirin retken (1. Kun. 9:26-28;10-11) tai Saaban kuningattaren vierailun vuoksi.
Salomo ja Israelin vanhimmat suunnittelevat iloisesti temppelin rakentamista Herralle.
Salomo rukoili Jumalaa: "Herra, Israelin Jumala, ei ole sinun kaltaistasi Jumalaa ylhäällä taivaassa eikä alhaalla maan päällä - sinä, joka pidät rakkauden liittosi (lupauksesi) palvelijoidesi kanssa, jotka pysyvät koko sydämestään tielläsi... suullasi olet luvannut ja kädelläsi olet täyttänyt (tehnyt todeksi) sen - niin kuin se on tänään.""
Suunnittelu
Salomon temppeli sijaitsi kuninkaan palatsin vieressä. Pohjapiirustus oli samanlainen kuin useimmissa länsiseemiläisissä pohjapiirustuksissa. Varhainen esimerkki lattiasta, joka on jaettu ulamiin, hekaliin ja debiriin (pylväikkö, päähalli ja sisäpyhäkkö), on löydetty Syyrian Eblasta (noin 2300 eaa.) ja paljon myöhemmin, mutta enemmän Salomon aikoihin, Tell Tainatista Orontesin altaasta (noin 900 eaa.). Kuten Salomonin temppelissä, myöhemmässä temppelissä on kolme osastoa, siinä on kaksi pylvästä sisäänkäynnin kohdalla (Salomonin palatsissa niitä kutsutaan nimillä Jakin ja Boaz), ja se sijaitsee kuninkaallisen palatsin vieressä.
Jumalan liitonarkki asetettiin sisimpään pyhäkköön - kaikkeinpyhimpään - joka oli noin 9 metriä pitkä, leveä ja korkea ja päällystetty puhtaalla kullalla. Salomo käytti temppelissä paljon kultaa: tämä johtui luultavasti siitä, että kirkas kulta symboloi Jumalan kirkkautta ja hänen taivaallista temppeliään (Ilm. 21:10-11,18,21). Temppelin sisälle oli veistetty kerubeja, palmuja ja kukkia. Tämä on muistutus Eedenin puutarhasta, jossa ihmiset eivät enää voineet elää syntinsä vuoksi. Temppeli oli symboli siitä, että israelilaiset voisivat palata paratiisiin temppelin kautta.
Tämä on Pronssimeri, suuri metallista tehty allas, jota papit käyttivät itsensä puhdistamiseen. Se seisoi 12 härän päällä.
Asiat temppelin sisällä
Jotkin nykypäivän löydöt toistavat 1. Kuninkaiden kirjan 6-7 sanoja.
Liikuteltava pronssiallas
Kyproksen arkeologisista kaivauksista on löytynyt jotain hyvin paljon temppelin pihalla käytetyn pyörillä varustetun siirrettävän altaan kaltaista.
Läsnäolon leivän pöytä
Megiddosta löydettiin kivialttari, jonka kulmissa oli neljä sarvea. Se antaa hyvän kuvan siitä, miltä temppelissä oleva kultainen alttari näytti. Myös läsnäolon leivän pöytä oli tehty kullasta. Läsnäolon leipä (kaksitoista leipäpalaa, yksi kutakin Israelin sukukuntaa kohti) symboloi jatkuvaa uhria Jumalalle, jolla Israel osoitti antavansa Jumalalle sen, mitä se oli työllään ansainnut, ja että kaikki, mitä Israel oli saanut, oli Jumalan siunausta.
Lampun jalusta
Temppelissä oli kymmenen lampunjalkaa, viisi kummallakin puolella pyhäkköä (1. Kun. 7:49). Tällaisia lamppuja on löydetty monista paikoista Palestiinassa, kuten Hazorista ja Dothanista.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli ensimmäinen israelilaisten rakentama temppeli?
V: Heprealaisen Raamatun mukaan Salomon temppeli oli ensimmäinen temppeli, jonka israelilaiset rakensivat Jumalalle. Sitä kutsuttiin myös ensimmäiseksi temppeliksi, ja sen rakensi ensimmäisenä Salomo.
K: Missä se sijaitsi?
V: Temppeli seisoi kuningas Salomon palatsin vieressä ja toimi sekä Jumalan kuninkaallisena palatsina että Israelin palvontakeskuksena.
K: Mitä Jumala sanoi siitä?
V: Herra sanoi Salomolle: "Minä olen pyhittänyt (tehnyt erityiseksi tai puhtaaksi) tämän temppelin... asettamalla nimeni sinne ikuisesti. Silmäni ja sydämeni tulevat aina olemaan siellä" (1. Kun. 9:3).
K: Mitä se symboloi?
V: Temppeli on pyhyyden ja kuninkaallisuuden symboli, joka muistuttaa israelilaisia siitä, että Jumala on Israelin erityinen pää.
K: Millä tavoin se mukaili muita tuon ajan temppeleitä?
V: Ensimmäisen temppelin mallina käytettiin muita tuon ajan temppeleitä, kuten tabernaakkelia, joka oli jaettu kolmeen tärkeään alueeseen - kaikkeinpyhimpään, pyhimpään ja ulkopihaan.
K: Mihin päin Jerusalemia se rakennettiin?
V: He rakensivat sen Araunan puimatilalle Jerusalemissa, josta kuningas Daavid oli ostanut maata rakentaakseen alttarin Jumalalle.
