Juutalaisuudessa Jumala tunnetaan monilla nimillä ja titteleillä, jotka kuvaavat eri puolia jumaluudesta ja ilmaisevat kunnioitusta. Merkittävin ja samalla pyhin nimi on Tetragrammaton (hepr. יהוה), yleensä latinisoituna muodossa YHWH tai YHVH. Tetragrammatonia ei juutalaisessa käytännössä lausuta sellaisenaan: kun Raamattua luetaan tai rukoillaan, sen sijaan sanotaan yleensä Adonai ("Herra"). Arkipuheessa ja kirjoitetussa aineistossa moni juutalainen käyttää sanaa Hashem ("Nimi") viitatakseen Jumalaan ilman suoraa nimenomaista ilmaisua.

Nimet ja niiden merkitykset

Useilla Jumalan nimillä on omanlaisensa merkitys tai teologinen painotus. Tärkeimpiä ovat muun muassa:

  • Elohim (אֱלֹהִים) – yleinen termi Jumalasta, monikkomuodon muoto joka korostaa voimaa ja majesteettisuutta;
  • El (אֵל) – lyhyt muoto, tarkoittaa "Jumala" tai "Voima";
  • El Shaddai (אֵל שַׁדַּי) – usein käännetään "Kaikkivaltias" tai "Jumala Kaikkivaltiaan";
  • Tzevaot (צְבָאוֹת) – "taivaan armeijat" tai "joukot", yhdistettynä usein muotoon Adonai Tzevaot eli "Herrat, sotajoukkojen Herra";
  • 'Elyon (עֶלְיֹון) – "Korkein" / "Ylin";
  • Ehyeh-Asher-Ehyeh (אֶהְיֶה אֲשֶׁר אֶהְיֶה) – yleensä käännetään "Minä olen se, joka olen" tai "Minä olen se, mikä olen", ja se on Moosekselle ilmoitettu Jumalan vastaus muutamissa kohtauksissa.

Nämä nimet esiintyvät eri yhteyksissä: esimerkiksi Adonai on liturginen tapa puhua Jumalasta, kun taas Hashem on yleinen korvaava ilmaus arkikielessä. Kabbalistisessa ja mystisessä perinteessä esiintyy lisäksi monia muita nimimuotoja ja yhdistelmiä, jotka liittyvät pyhiin teksteihin ja rukouskäytäntöihin.

Käytännöt, lausumattomuus ja kirjoittaminen

Perinteinen juutalainen käytäntö korostaa pelkoa ja kunnioitusta Jumalan nimeä kohtaan. Tetragrammatonin alkuperäinen ääntämys on pitkälti kadonnut, ja rabbiinisissa perinteissä sen lausuminen on rajoitettu historiallisesti temppelin papistolle ja tietyille rituaaleille. Nykyisin nimeä ei tavallisissa oloissa lausuta, vaan käytetään korvaavia sanoja kuten Adonai tai Hashem.

Kirjoittamisessa on omat käytäntönsä: monet juutalaiset pitävät tärkeänä, etteivät kirjoita Jumalan pyhiä nimiä arkisiin asiakirjoihin tai sellaisiin paikkoihin, joissa niitä saatetaan hävittää. Pyhiä nimiä sisältävät tekstit eivät yleensä päädy roskiin, vaan ne säilytetään ja hävitetään kunnioittavasti – esimerkiksi genizahissa (erityisessä säilytystilassa) tai hautausmenetelmin soveltuen. Englanninkielisessä arkikirjoittelussa tavallinen tapa on kirjoittaa "G‑d" välttääkseen Jumalan nimen täyden kirjoittamisen. Joissain tapauksissa ihmiset myös jättävät nimen osittain kirjoittamatta tai käyttävät lyhennettä, jotta nimen hävittäminen ei aiheuttaisi huolta.

Lisäksi juutalaisessa lainsäädännössä (halakha) on hienovaraisia eroja sen suhteen, mitkä nimimuodot katsotaan niin pyhiksi, etteivät ne saa tulla hävitetyiksi tai pyyhittyä pois. Yleisesti ottaen Tetragrammaton ja tietyt muut heprealaiset Jumalan nimet nauttivat erityistä suojelua.

Yhteenvetona: juutalaisuudessa Jumalan nimet ovat moninaisia ja niitä käytetään eri yhteyksissä eri tavoilla — rukouksissa, teologisissa selityksissä ja arkipuheessa. Kunnioitus ilmenee sekä puheen että kirjoituksen tavoissa, ja käytännöt vaihtelevat yhteisöittäin ja lähestymistavan mukaan.