Jumala on olento tai henki, jota palvotaan jumaluutena. Joissakin uskonnoissa häntä pidetään maailmankaikkeuden luojana. Teistit uskovat, että Jumala loi kaiken olemassa olevan ja koskaan olleen. Jotkut teistit uskovat, että Jumala on kuolematon (ei voi kuolla) ja että hänellä on rajaton valta. Deismi on uskomus, jonka mukaan Jumala on olemassa, mutta Jumala ei kovin usein muuta tai ei koskaan muuta asioita maailmankaikkeudessa. Panteismi on uskomus, jonka mukaan maailmankaikkeus on Jumala, kun taas ateismi on uskomus, jonka mukaan jumaluuksia ei ole olemassa. Agnostikot ajattelevat, ettemme voi tietää varmasti, onko Jumala tai jumalia olemassa, mutta saattavat silti uskoa (tai olla uskomatta), että ainakin yksi jumaluus on olemassa. Ihmiset, jotka uskovat, että sana "Jumala" pitäisi määritellä ennen teologisen kannan ottamista, ovat ignostisteja.
Uskomusmuodot ja käsitykset Jumalasta
Uskontojen ja filosofisten suuntausten sisällä Jumalasta on monia erilaisia käsityksiä. Tässä yleisimpiä:
- Teismi: usko persoonalliseen Jumalaan tai jumaliin, jotka ovat maailman ja ihmiselämän suhteessa aktiivisia (esim. rukoilu, ilmestykset, ihmeet).
- Deismi: näkee Jumalan luojana, mutta korostaa, että Jumala ei yleensä puutu luonnonlakeihin tai ihmisten asioihin sen jälkeen kun maailma on luotu.
- Panteismi: samaistaa Jumalan ja maailmankaikkeuden — kaikki on Jumalaa tai jumalallista.
- Panenteismi: ajatus, jonka mukaan Jumala sisällyttää koko maailmankaikkeuden itseensä, mutta myös ylittää sen (ei pelkkä identiteetti maailmankaikkeuden kanssa).
- Ateismi: kieltää jumalien tai jumaluuden olemassaolon.
- Agnostismi: väittää, että Jumalan olemassaoloa ei voida varmuudella tietää tai todistaa.
- Ignosticismi: pitää jumalan-käsitettä epäselvänä tai merkityksettömänä ennen kuin määritelmä on selvä.
Monoteismi, polyteismi ja muut muodot
Joissakin uskonnoissa on vain yksi jumaluus, Jumala. Tätä kutsutaan monoteismiksi. Monoteistisia uskontoja ovat abrahamilaiset uskonnot (kristinusko, juutalaisuus ja islam), Bahá'í-uskonto ja sikhismi. Muissa uskonnoissa on monia jumalia. Tämä on polyteismiä. Joitakin polyteistisiä uskontoja ovat hindulaisuus, shintolaisuus, taolaisuus, pakanuus, wicca ja jotkut buddhalaisuuden muunnelmat. Jotkut sanovat, että on olemassa yksi jumala, joka voi tulla monessa muodossa, tai että on olemassa yksi jumala, joka on voimakkaampi kuin muut jumalat.
Uskonnollisessa kirjallisuudessa esiintyy myös välimuotoja, kuten henoteismi (yksi jumala on ylivertainen muiden joukossa) ja monolatria (yhtä jumalaa palvotaan, vaikka muiden olemassaoloa ei kielletä). Näiden käsitteiden avulla voidaan kuvata monipuolisempia uskonnollisia käytäntöjä ja uskonmuotoja.
Filosofiset ominaisuudet ja teologinen kuva
Filosofiassa ja teologiassa Jumalasta kirjoitetaan usein ominaisuuksin, jotka korostavat hänen erityisyyttään:
- persoonallisuus, vaikka ei olisikaan ruumista — Jumalassa nähdään tahdon, ymmärryksen ja moraalisen responsiivisuuden piirteitä;
- kaikkialla läsnäolo (jumala voi olla läsnä kaikissa paikoissa samaan aikaan) ja ajattomuus tai ikuisuus;
- luoja-asema: Jumala on maailman ja ajan syy tai lähde;
- tunnetun klassisen teologian attribuutit: kaikkitietävyys (omniscience), kaikkivaltius (omnipotenssi) ja täydellinen hyvyys (omnibenevolenssi); näitä attribuutteja käsitellään laajasti filosofisesti ja teologisesti;
- että kukaan ei ole luonut Jumalaa — Jumalaa pidetään usein itsesyntyisenä tai välttämättömänä olentona;
- Jumala nähtynä moraalin lähteenä ja päämääränä: Jumala on monissa perinteissä kaiken moraalin alku ja perusta.
Näitä ominaisuuksia seurataan ja kyseenalaistetaan eri tavoin filosofisissa keskusteluissa: esimerkiksi onko kaikkivaltius yhteensopiva kaikkitietävyyden ja hyvyyden kanssa, tai kuinka kärsimys ja paha maailmassa sopivat yhteen kaikkivaltaisen ja hyvän Jumalan kanssa (ns. ongelma pahan ongelma).
Jumalan nimet ja kulttuuriset näkemykset
Eri uskonnoissa Jumalalla on erilaisia nimiä. Esimerkkejä ovat Jahve, Elohim juutalaisuudessa ja kristinuskossa, Allah islamissa, Baha Bahá'í-uskossa ja Ahura Mazda zarathustralaisuudessa. Lisäksi monissa perinteissä on useita kuvaavia nimiä ja titteleitä, jotka korostavat erilaisia jumalallisia puolia, kuten luojaa, tuomaria, rakastavaa isää, elämää ylläpitävää voimaa tai kaikkeuden henkeä.
Esimerkiksi hindulaisuudessa käytetään myös nimityksiä kuten Brahman (abbr. käsitys maailmankaikkeuden kaikkeudesta/jumalallisesta todellisuudesta) ja monissa perinteissä pyhät nimet ja rukoukset ovat keskeisiä hartaustavoissa.
Kielenkäyttö ja kirjoitustavat
Englanniksi ihmiset kirjoittavat sanat "god" ja "gods" pienillä kirjaimilla. Ihmiset, jotka uskovat vain yhteen jumalaan (monoteistit), haluavat kirjoittaa Jumalan isolla kirjaimella. Jotkut ihmiset, jotka uskovat useampaan kuin yhteen jumalaan (polytheistit), haluavat myös käyttää isoja kirjaimia kirjoittaessaan jumalistaan. Useimmat ihmiset, jotka uskovat Jumalaan tai jumaliin, eivät usko muiden uskontojen jumaliin.
Suomen kielessä erisnimet ja jumalan nimitykset kirjoitetaan isolla alkukirjaimella samaan tapaan kuin muissakin kielissä: esimerkiksi tiettyä henkilökohtaista jumalaa tarkoittava nimi kirjoitetaan yleensä isolla. Kielenkäyttö kuitenkin vaihtelee yhteisöittäin ja käännöksissä riippuen teologisesta näkemyksestä.
Keskusteluja, argumentteja ja kritiikki
Ajatukset Jumalasta eivät ole pelkästään uskonnollisia, vaan myös filosofisia ja tieteellisiä keskustelun kohteita. Keskeisiä teemoja ovat:
- argumentit Jumalan olemassaolon puolesta (esim. kosmologiset ja teleologiset eli suunnittelun argumentit, ontologinen argumentti);
- argumentit Jumalan olemattomuuden puolesta (esim. luonnollistavat selitykset uskonnollisille kokemuksille, ongelma pahan olemassaolosta);
- uskonnollisten kokemusten ja ilmestysten arviointi — miten erottaa subjektiivinen kokemus objektiivisesta totuudesta;
- teologinen keskustelu Jumalan luonteesta, kuten klassinen teismi versus prosessiteologia, jossa Jumalaa ei nähdä täysin muuttumattomana vaan osittain prosessien kanssa kytkeytyneenä.
Nämä keskustelut vaikuttavat siihen, miten eri ihmiset ja yhteisöt määrittelevät Jumalan ja millaista roolia jumaluus saa yksilön elämässä ja yhteiskunnassa.
