Jumala – määritelmä ja uskontojen näkemykset (teismi, ateismi, panteismi)

Tutustu Jumalan määritelmään ja uskontojen näkemyksiin — teismi, ateismi, panteismi, monoteismi ja polyteismi selitetty selkeästi ja puolueettomasti.

Tekijä: Leandro Alegsa

12-12-2025 23:47

Jumala on olento tai henki, jota palvotaan jumaluutena. Joissakin uskonnoissa häntä pidetään maailmankaikkeuden luojana. Teistit uskovat, että Jumala loi kaiken olemassa olevan ja koskaan olleen. Jotkut teistit uskovat, että Jumala on kuolematon (ei voi kuolla) ja että hänellä on rajaton valta. Deismi on uskomus, jonka mukaan Jumala on olemassa, mutta Jumala ei kovin usein muuta tai ei koskaan muuta asioita maailmankaikkeudessa. Panteismi on uskomus, jonka mukaan maailmankaikkeus on Jumala, kun taas ateismi on uskomus, jonka mukaan jumaluuksia ei ole olemassa. Agnostikot ajattelevat, ettemme voi tietää varmasti, onko Jumala tai jumalia olemassa, mutta saattavat silti uskoa (tai olla uskomatta), että ainakin yksi jumaluus on olemassa. Ihmiset, jotka uskovat, että sana "Jumala" pitäisi määritellä ennen teologisen kannan ottamista, ovat ignostisteja.

Uskomusmuodot ja käsitykset Jumalasta

Uskontojen ja filosofisten suuntausten sisällä Jumalasta on monia erilaisia käsityksiä. Tässä yleisimpiä:

Teismi: usko persoonalliseen Jumalaan tai jumaliin, jotka ovat maailman ja ihmiselämän suhteessa aktiivisia (esim. rukoilu, ilmestykset, ihmeet).
Deismi: näkee Jumalan luojana, mutta korostaa, että Jumala ei yleensä puutu luonnonlakeihin tai ihmisten asioihin sen jälkeen kun maailma on luotu.
Panteismi: samaistaa Jumalan ja maailmankaikkeuden — kaikki on Jumalaa tai jumalallista.
Panenteismi: ajatus, jonka mukaan Jumala sisällyttää koko maailmankaikkeuden itseensä, mutta myös ylittää sen (ei pelkkä identiteetti maailmankaikkeuden kanssa).
Ateismi: kieltää jumalien tai jumaluuden olemassaolon.
Agnostismi: väittää, että Jumalan olemassaoloa ei voida varmuudella tietää tai todistaa.
Ignosticismi: pitää jumalan-käsitettä epäselvänä tai merkityksettömänä ennen kuin määritelmä on selvä.

Monoteismi, polyteismi ja muut muodot

Joissakin uskonnoissa on vain yksi jumaluus, Jumala. Tätä kutsutaan monoteismiksi. Monoteistisia uskontoja ovat abrahamilaiset uskonnot (kristinusko, juutalaisuus ja islam), Bahá'í-uskonto ja sikhismi. Muissa uskonnoissa on monia jumalia. Tämä on polyteismiä. Joitakin polyteistisiä uskontoja ovat hindulaisuus, shintolaisuus, taolaisuus, pakanuus, wicca ja jotkut buddhalaisuuden muunnelmat. Jotkut sanovat, että on olemassa yksi jumala, joka voi tulla monessa muodossa, tai että on olemassa yksi jumala, joka on voimakkaampi kuin muut jumalat.

Uskonnollisessa kirjallisuudessa esiintyy myös välimuotoja, kuten henoteismi (yksi jumala on ylivertainen muiden joukossa) ja monolatria (yhtä jumalaa palvotaan, vaikka muiden olemassaoloa ei kielletä). Näiden käsitteiden avulla voidaan kuvata monipuolisempia uskonnollisia käytäntöjä ja uskonmuotoja.

Filosofiset ominaisuudet ja teologinen kuva

Filosofiassa ja teologiassa Jumalasta kirjoitetaan usein ominaisuuksin, jotka korostavat hänen erityisyyttään:

persoonallisuus, vaikka ei olisikaan ruumista — Jumalassa nähdään tahdon, ymmärryksen ja moraalisen responsiivisuuden piirteitä;
kaikkialla läsnäolo (jumala voi olla läsnä kaikissa paikoissa samaan aikaan) ja ajattomuus tai ikuisuus;
luoja-asema: Jumala on maailman ja ajan syy tai lähde;
tunnetun klassisen teologian attribuutit: kaikkitietävyys (omniscience), kaikkivaltius (omnipotenssi) ja täydellinen hyvyys (omnibenevolenssi); näitä attribuutteja käsitellään laajasti filosofisesti ja teologisesti;
että kukaan ei ole luonut Jumalaa — Jumalaa pidetään usein itsesyntyisenä tai välttämättömänä olentona;
Jumala nähtynä moraalin lähteenä ja päämääränä: Jumala on monissa perinteissä kaiken moraalin alku ja perusta.

Näitä ominaisuuksia seurataan ja kyseenalaistetaan eri tavoin filosofisissa keskusteluissa: esimerkiksi onko kaikkivaltius yhteensopiva kaikkitietävyyden ja hyvyyden kanssa, tai kuinka kärsimys ja paha maailmassa sopivat yhteen kaikkivaltaisen ja hyvän Jumalan kanssa (ns. ongelma pahan ongelma).

Jumalan nimet ja kulttuuriset näkemykset

Eri uskonnoissa Jumalalla on erilaisia nimiä. Esimerkkejä ovat Jahve, Elohim juutalaisuudessa ja kristinuskossa, Allah islamissa, Baha Bahá'í-uskossa ja Ahura Mazda zarathustralaisuudessa. Lisäksi monissa perinteissä on useita kuvaavia nimiä ja titteleitä, jotka korostavat erilaisia jumalallisia puolia, kuten luojaa, tuomaria, rakastavaa isää, elämää ylläpitävää voimaa tai kaikkeuden henkeä.

Esimerkiksi hindulaisuudessa käytetään myös nimityksiä kuten Brahman (abbr. käsitys maailmankaikkeuden kaikkeudesta/jumalallisesta todellisuudesta) ja monissa perinteissä pyhät nimet ja rukoukset ovat keskeisiä hartaustavoissa.

Kielenkäyttö ja kirjoitustavat

Englanniksi ihmiset kirjoittavat sanat "god" ja "gods" pienillä kirjaimilla. Ihmiset, jotka uskovat vain yhteen jumalaan (monoteistit), haluavat kirjoittaa Jumalan isolla kirjaimella. Jotkut ihmiset, jotka uskovat useampaan kuin yhteen jumalaan (polytheistit), haluavat myös käyttää isoja kirjaimia kirjoittaessaan jumalistaan. Useimmat ihmiset, jotka uskovat Jumalaan tai jumaliin, eivät usko muiden uskontojen jumaliin.

Suomen kielessä erisnimet ja jumalan nimitykset kirjoitetaan isolla alkukirjaimella samaan tapaan kuin muissakin kielissä: esimerkiksi tiettyä henkilökohtaista jumalaa tarkoittava nimi kirjoitetaan yleensä isolla. Kielenkäyttö kuitenkin vaihtelee yhteisöittäin ja käännöksissä riippuen teologisesta näkemyksestä.

Keskusteluja, argumentteja ja kritiikki

Ajatukset Jumalasta eivät ole pelkästään uskonnollisia, vaan myös filosofisia ja tieteellisiä keskustelun kohteita. Keskeisiä teemoja ovat:

argumentit Jumalan olemassaolon puolesta (esim. kosmologiset ja teleologiset eli suunnittelun argumentit, ontologinen argumentti);
argumentit Jumalan olemattomuuden puolesta (esim. luonnollistavat selitykset uskonnollisille kokemuksille, ongelma pahan olemassaolosta);
uskonnollisten kokemusten ja ilmestysten arviointi — miten erottaa subjektiivinen kokemus objektiivisesta totuudesta;
teologinen keskustelu Jumalan luonteesta, kuten klassinen teismi versus prosessiteologia, jossa Jumalaa ei nähdä täysin muuttumattomana vaan osittain prosessien kanssa kytkeytyneenä.

Nämä keskustelut vaikuttavat siihen, miten eri ihmiset ja yhteisöt määrittelevät Jumalan ja millaista roolia jumaluus saa yksilön elämässä ja yhteiskunnassa.

Jumalan esittäminen (taiteen tai palvonnan tarkoituksiin) (ylävasemmalta) kristinuskossa, islamissa, atenismissa, monadissa, balilaisessa hindulaisuudessa ja zarathustralaisuudessa.

Onko Jumala olemassa?

Monet ihmiset ovat kysyneet itseltään, onko Jumala olemassa. Filosofit, teologit ja muut ovat yrittäneet todistaa, että Jumala on olemassa. Toiset ovat yrittäneet kumota hypoteesin. Filosofisessa terminologiassa tällaiset väitteet koskevat Jumalan ontologian epistemologiaa. Keskustelu on olemassa lähinnä filosofiassa, koska tiede ei käsittele sitä, onko yliluonnollisia asioita olemassa vai ei.

Jumalan olemassaoloon liittyy monia filosofisia kysymyksiä. Jotkin Jumalan määritelmät eivät ole tarkkoja. Jumalan olemassaolon puolesta esitetyt argumentit ovat tyypillisesti metafyysisiä, empiirisiä, induktiivisia ja subjektiivisia. Jotkut teoriat yrittävät selittää maailman järjestystä ja monimutkaisuutta ilman evoluutiota tai tieteellistä menetelmää. Jumalan olemassaoloa vastaan esitettyihin argumentteihin kuuluvat tyypillisesti empiiriset, deduktiiviset ja induktiiviset argumentit. Johtopäätöksiä ovat joskus mm: "Jumalaa ei ole olemassa" (vahva ateismi); "Jumalaa ei lähes varmasti ole olemassa" (de facto ateismi); "kukaan ei tiedä, onko Jumala olemassa" (agnostisismi); "Jumala on olemassa, mutta tätä ei voida todistaa tai kumota" (deismi tai teismi); ja "Jumala on olemassa ja tämä voidaan todistaa" (teismi). Näistä kannoista on monia variaatioita, ja joillakin niistä on toisinaan eri nimiä. Esimerkiksi kantaa "Jumala on olemassa ja tämä voidaan todistaa" kutsutaan joskus "gnostiseksi teismiksi" tai "vahvaksi teismiksi".

Usko Jumalaan

Vuonna 2000 noin 53 prosenttia maailman väestöstä kuului johonkin kolmesta abrahamilaisesta uskonnosta (33 prosenttia kristinuskoon, 20 prosenttia islamiin ja alle 1 prosentti juutalaisuuteen), 6 prosenttia buddhalaisuuteen, 13 prosenttia hindulaisuuteen, 6 prosenttia perinteiseen kiinalaiseen uskontoon, 7 prosenttia muihin uskontoihin ja alle 15 prosenttia uskonnottomiin. Useimpiin näistä uskonnollisista uskomuksista liittyy Jumala tai jumalia. Joissakin uskonnoissa ei uskota jumalaan tai niihin ei sisälly jumalan käsitettä.

Niiden ihmisten prosenttiosuus Euroopan maissa, jotka vuonna 2005 sanoivat "uskovansa, että Jumala on olemassa". Maat, joissa on itäortodoksinen (esim. Kreikka, Romania jne.) tai muslimien (Turkki) enemmistö, ovat yleensä korkeimmalla tasolla.

Jumala Abrahamin uskonnoissa

Abrahamilaiset uskonnot ovat hyvin suosittuja monoteistisia uskontoja. Tunnettuja abrahamilaisia uskontoja ovat juutalaisuus, kristinusko ja islam. Monoteistinen tarkoittaa, että näiden uskontojen ihmiset uskovat, että on olemassa vain yksi Jumala. Juutalaisuudessa Jumalan nimeä ei yleensä saa sanoa, mutta jotkut juutalaiset kutsuvat häntä nykyään JHWH:ksi (Jahve) tai Jehovaksi. Muslimit käyttävät sanaa Allah, joka on arabian kielen sana "Jumala".

Abrahamilaisten uskontojen uskovat (lukuun ottamatta islaminuskoisia) uskovat, että Jumala on luonut ihmisen kuvakseen, mutta ihmiskunnan ei ole helppo ymmärtää tätä ajatusta. Yksi taiteellinen ajatus on renessanssista lähtien käytössä ollut viisaan vanhuksen ajatus.

Jumala kristinuskossa

Kristillinen Raamattu puhuu Jumalasta eri tavoin. Kristillisessä kaanonissa Vanhassa testamentissa puhutaan "Jumalasta Isästä", kun taas Uuden testamentin evankeliumit kertovat Jeesuksesta eli "Jumalasta Pojasta". Monet kristityt uskovat, että Jeesus oli Jumalan ruumiillistuma maan päällä. Kristityt pitävät myös Pyhää Henkeä Jumalana, Jumalan kolmantena persoonana.

Uudessa testamentissa on kolme olentoa, joiden sanotaan olevan Jumala eri muodoissaan: Isä, Poika ja Pyhä Henki (tunnetaan myös nimellä Pyhä Henki). Tätä kutsutaan kolminaisuudeksi. Vaikka sanaa "kolminaisuus" ei ole Raamatussa, Genesiksen ensimmäisessä luvussa Jumalasta käytetty sana on itse asiassa monikossa, ja sanontaa "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä" käytetään Uudessa testamentissa (esim. Matt. 28:19). Toinen sana, jolla kristittyjen mielestä on täsmälleen sama merkitys kuin sanalla "kolminaisuus", on sana "jumaluus", joka esiintyy Raamatussa.

Kristityt uskovat, että Jumala ruumiillistui ihmiskehoon normaalin syntymäprosessin kautta, normaalisti kasvaen mieheksi nimeltä Jeesus tai (Jeshua), joka tuli maan päälle nimenomaan antaakseen jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden pelastua omasta pahuudestaan, jota kutsutaan synniksi. Henkilökohtaisen pahan vaikutus ylittää reilusti ne seuraukset, joita ihmiset aiheuttavat toisilleen maailmassa, vaan se vaikuttaa ihmisen suhteeseen Isä Jumalaan, eikä tätä minuuden aspektia voida käsitellä omilla itsensä parantamispyrkimyksillä, vaan se vaatii Jumalan väliintuloa, jotta ihminen saataisiin kuntoon. Kun Jeesus rukoili ja puhui Jumalalle, hän kutsui häntä Isäksi ja opetti muita tekemään samoin.

Jeesus opetti myös, että ihmisen on synnyttävä uudestaan saadakseen Jumalan Hengen, sillä muuten ihminen pysyy erillään Jumalasta ja toimii vain oman mielensä mukaan, jolloin hän on altis ihmisten filosofioiden tai monien sellaisten hengellisten filosofioiden petokselle, jotka eivät tule Jumalalta vaan langenneilta enkeleiltä ja jotka ovat erilaisissa väärissä uskonnoissa. Kun ihminen tietoisesti hyväksyy iankaikkisen elämän ilmaisen lahjan, jonka Jeesuksen uhri tarjoaa, Jumala tulee asumaan ihmisessä, kuten Jumala asui ihmiskunnassa ennen syntiinlankeemusta.

Jumala itäisissä uskonnoissa

Hindulaisuudessa on vain yksi Jumala, Brahman, mutta Brahmanin sanotaan saaneen monia eri inkarnaatioita. Jotkut näistä ovat Rama, Krishna, Buddha, Shiva, Kali, Parvati ja Durga. Monien ulkopuolisten mielestä Jumalan eri inkarnaatioiden palvomista pidetään monien jumalien palvomisena. Todellisuudessa se on kuitenkin vain yhden Jumalan palvontaa eri tavoin.

Jotkut hindut uskovat myös, että Jumalan henki asuu jokaisessa ihmisessä. Tätä ajatusta kutsutaan Advaita Vedantaksi, joka on hindulainen termi monismille.

Buddhalaisuuden ja konfutselaisuuden kaltaisissa uskonnoissa palvotaan monia jumalia tai joskus ei lainkaan jumalia.

Shintolaisuudessa ei ole yhtä tiettyä jumalaa, kuten useimmissa uskonnoissa, vaan sen sijaan monenlaisia jumaluuksia, joita kutsutaan nimellä kami, ne ovat kaikkien luonnon asioiden henki ja olemus, sekä elolliset että elottomat, jopa kivet, puut ja runous, esimerkiksi. Koska shintolaisuus on polyteistinen uskonto, uskotaan yleensä, että on olemassa kahdeksan miljoonaa kamia (八百万の神 yaoyorozu-no-kami), japanin kielessä lukua "kahdeksan miljoonaa" käytetään yleensä tarkoittamaan ääretöntä.

Jumala länsimaisessa filosofiassa

Filosofit voivat puhua Jumalasta tai jumalasta; joskus he puhuvat tietystä jumalasta, mutta toisinaan he puhuvat vain jumalan ideasta.

Yksi varhaisimmista länsimaisista filosofeista, jotka kirjoittivat Jumalasta monoteistisesti, oli kreikkalainen Aristoteles, joka kuvaa jumalaa korkeimmaksi syyksi. Aristoteles näki Jumalan olentona, joka saa kaiken tapahtumaan, mutta johon mikään muu ei vaikuta.

Ajatus "kaikkivoipaisesta" Jumalasta herättää joitakin mielenkiintoisia kysymyksiä. Yhtä niistä kutsutaan Jumalan paradoksiksi. Siinä kysytään, voiko Jumala luoda vuoren (tai kallion), joka on niin raskas, ettei hän pysty nostamaan sitä. Kysymyksessä pohditaan, voisiko jumala, "joka voi tehdä mitä tahansa", tehdä kaksi asiaa, jotka ovat keskenään ristiriitaisia.

Jumalan olemassaoloa on yritetty todistaa useaan otteeseen logiikan avulla. Blaise Pascal sanoi, että on parempi uskoa, että Jumala on olemassa, kuin uskoa, että sitä ei ole. Tämä argumentti tunnetaan nykyään Pascalin vedonlyöntinä. Huomaa, että Blaise Pascal oli matemaatikko, ja hän käytti tätä väitettä havainnollistamaan odotusarvon käsitettä tilastotieteessä. Muut yritykset tunnetaan nykyään nimillä ontologinen argumentti, kosmologinen argumentti ja teleologinen argumentti. Kurt Gödel muotoili 1970-luvulla modaalilogiikan avulla argumentin Jumalan olemassaolosta.

Aiheeseen liittyvät sivut

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä on Jumala?

V: Jumala on olento tai henki, jota palvotaan jumaluutena. Joissakin uskonnoissa häntä pidetään maailmankaikkeuden luojana, ja hänellä uskotaan olevan rajaton valta.

K: Mitä on deismi?

V: Deismi on uskomus, jonka mukaan Jumala on olemassa, mutta hän ei useinkaan muuta tai ei koskaan muuta asioita maailmankaikkeudessa.

K: Mitä on panteismi?

V: Pantheismi on uskomus, jonka mukaan maailmankaikkeus itsessään on Jumala.

K: Mitä on ateismi?

V: Ateismi on uskomus, jonka mukaan jumaluuksia ei ole olemassa.

K: Mihin agnostikot uskovat?

V: Agnostikot uskovat, ettemme voi tietää varmasti, onko Jumala tai jumalia olemassa, mutta saattavat silti uskoa (tai olla uskomatta), että ainakin yksi jumaluus on olemassa.

K: Kuinka monta jumalaa monoteistisissa uskonnoissa on?

V: Monoteistisissa uskonnoissa on vain yksi jumala - Jahve, Elohim, Allah, Baha ja Ahura Mazda ovat esimerkkejä nimistä, joita tälle jumalalle annetaan eri uskonnoissa.

K: Kuinka monta jumalaa on moniuskonnollisissa uskonnoissa? V: Monijumalaisissa uskonnoissa on useita jumalia - hindulaisuus, shintolaisuus, taolaisuus, pakanuus, wicca ja jotkin buddhalaisuuden muunnelmat sisältävät kaikki useita jumalia osana uskomuksiaan.

Etsiä