Nasir-ud-Din Mahmud — Delhi-mamlukien kahdeksas sulttaani (1246–1266)
Nasir-ud-Din Mahmud — Delhi-mamlukien kahdeksas sulttaani (1246–1266). 20 vuoden hallitus, Ghiyasuddin Balbanin taustavallassa; tiivis historiallinen katsaus vallan ja politiikan murrokseen.
Nasir ud din Mahmud oli mamlukien sulttaanikunnan (orjadynastian) kahdeksas sulttaani. Vuonna 1246 hänestä tuli sulttaani, ja hän hallitsi 20 vuotta.
Nasir ud din Mahmud toimi käytännössä seremoniallisena valtionpäänä: valta ja hallinnon käytännön toteutus olivat pitkälti hänen pääministerinsä ja valtakunnan todellisen johtajan, Ghiyasuddin Balbanin, käsissä. Balban oli noussut vaikutusvaltaiseen asemaan sotilas- ja hallintouransa kautta ja hoiti valtion päivittäistä hallintoa, turvallisuutta ja sotilaallista puolustusta.
Hallinto ja merkitys
Mahmudin kaudella Delhi-sulttaanikunta jatkoi Mamluk-dynastian (orjadynastian) hallintoperinteen mukaista valintakäytäntöä, jossa korkean-arvoiset sotilas- ja hoviherrat vaikuttivat suuren määrän päätöksiä ja valtasuhteita. Keskeisiä piirteitä hänen valtakaudestaan olivat muun muassa:
- valtion hallinnon keskittäminen käytännössä Balbanin johdolla;
- kuriin ja järjestykseen pyrkiminen sekä aatelisten ja sotilasjohtajien kurinalaisuuden korostaminen;
- ulkoisten uhkien, erityisesti maan rajojen turvaamisen ja mongoliuhkaan varautumisen, huomioon ottaminen;
- jatkuvuus Mamluk-suvun hallinnossa, joka loi pohjaa Balbanin jälkeen tapahtuneille uudistuksille.
Vaikka Nasir ud din Mahmud kantoi sulttaanin arvonimeä ja toimi valtakunnan symbolisena johtajana, todellinen poliittinen valta siirtyi vähitellen Balbanille. Tämä asetti pohjan sille, että Balban saattoi ottaa sulttaanikruunun itselleen heti Nasiruddin kuoleman jälkeen.
Nasiruddin Mahmudin kuoltua vuonna 1266 jKr. Balbanista tuli Nasir-ud-dinin sulttaani. Nasir ud din Mahmudin kausi muistetaan siten siirtymäaikana, jolloin Mamluk-dynastian valta ja hallintokäytännöt vakiintuivat ennen Balbanin aktiivisempaa yksinvaltaa.
Etsiä