Nathaniel Hawthorne oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän syntyi 4. heinäkuuta 1804 Salemissa, Massachusettsissa. Hänen esikoisromaaninsa Fanshawe julkaistiin nimettömänä vuonna 1828. Joitakin novelleja julkaistiin vuonna 1837 nimellä Twice-Told Tales. Hän avioitui Sophia Peabodyn kanssa vuonna 1842. Heillä oli kolme lasta. Perhe muutti Massachusettsissa muutaman vuoden ajan, mutta asettui lopulta asumaan Concordiin, Massachusettsiin. The Scarlet Letter julkaistiin vuonna 1850. The House of the Seven Gables julkaistiin vuonna 1851. Poliittinen nimitys lähetti Hawthornen perheineen Eurooppaan. He palasivat Massachusettsiin vuonna 1860. Hawthorne kuoli 19. toukokuuta 1864.
Hawthornen teokset kuuluvat romanttiseksi kutsuttuun kulttuurisuuntaukseen. Hänen romaaninsa ja novellinsa ovat varoittavia tarinoita. Niissä esitetään, että syyllisyys, synti ja pahuus ovat ihmisyyden luontaisimpia luonnollisia ominaisuuksia. Monet hänen teoksistaan ovat saaneet vaikutteita puritaanisesta Uudesta Englannista. Niissä yhdistyvät symboliikalla ladattu historiallinen romantiikka ja syvät psykologiset teemat. Ne lähentelevät surrealismia. Hänen menneisyyden kuvauksensa ovat eräänlainen versio historiallisesta fiktiosta, jota käytetään vain välineenä ilmaisemaan yhteisiä teemoja esi-isien synnistä, syyllisyydestä ja kostosta.
Elämä lyhyesti
Syntyperältään Hawthorne oli New Englandin vanhojen asukasperheiden jälkeläinen. Hänen isänsä oli merikapteeni, joka kuoli varhain, ja nuori Hawthorne kasvoi vaikeuksien keskellä. Hän opiskeli Bowdoin Collegessa, missä hän loi yhteyksiä, jotka myöhemmin vaikuttivat hänen kirjalliseen uraansa. Ennen kirjailijan uraa Hawthorne vietti vuosia vetäytyneenä kirjoittaen ja julkaisten novelleja sekä kokeillen erilaisia töitä.
Vuonna 1842 hän meni naimisiin taiteilija-älymystöstä tulleen Sophia Peabodyn kanssa; heillä oli kolme lasta. Perhe eli välillä vaatimattomasti, ja Hawthorne työskenteli muun muassa Salemissa tullitoimistossa (Custom House), jonka kokemukset hän myöhemmin sisällytti The Scarlet Letterin esipuheeseen. Hänet nimettiin myöhemmin poliittiseen tehtävään Yhdysvaltain konsulina Liverpooliin, minkä vuoksi perhe vietti osan 1850-luvusta Euroopassa ennen paluutaan Concordiin. Hawthorne kuoli vuonna 1864 ja on haudattu Concordin Sleepy Hollow -hautuumaille, lähelle monia aikansa kirjallisia tuttavia.
Kirjallinen tyyli ja teemat
Hawthornen proosa yhdistää romanttisen mielikuvituksen ja tiukan moraalisen analyysin. Keskeisiä teemoja ovat synti, syyllisyys, salaisuus, moraalinen ristiriita ja kostoon liittyvät seuraukset. Hänen kertomuksissaan menneisyyden haamut ja esi-isien synnit peilaavat yksilön sisäistä kamppailua. Hawthorne käyttää runsaasti symbolismia: esineet, paikannimet ja toistuvat motiivit kantavat usein monikerroksista merkitystä.
Tyylillisesti hän kuvaillaan usein pimeämmän romantismin (dark romanticism) edustajaksi — hänen kerrontansa on tunnelmallista, psykologisesti tarkkaa ja joskus allegorista. Hawthorne ei tarjoa yksinkertaisia ratkaisuja; hänen hahmonsa ovat inhimillisiä, ristiriitaisia ja helposti samaistuttavia, mikä tekee hänen teemoistaan ajattomia.
Keskeiset teokset ja niiden merkitys
The Scarlet Letter (1850) on Hawthornen tunnetuin romaani. Se käsittelee Hester Prynnen tarinaa puritaanisessa yhteisössä, jossa Hester joutuu kantamaan häpäisevää merkkiä – punaista kirjainta. Teos tutkii julkisen nöyryytyksen, yksityisen syyllisyyden ja anteeksiannon teemoja sekä kritisoi yhteisön hypokrisiaa. Romaanin keskeisiä hahmoja ovat Hesterin lisäksi arkkipastori Arthur Dimmesdale ja Hesterin aviomies Roger Chillingworth; heidän välinsä muodostavat kertomuksen moraalisen ytimen.
The House of the Seven Gables (1851) on historiallisesti sävyttynyt romaani, joka käsittelee suvun perintöä, rikkomuksia ja niiden pitkittyviä seurauksia. Muita huomionarvoisia teoksia ovat novellikokoelma Twice-Told Tales, esseemäinen Mosses from an Old Manse sekä romaani The Blithedale Romance (1852), jossa Hawthorne käsittelee utopioiden ja ihanteiden murtumista.
Hawthornen teokset ovat vaikuttaneet vahvasti amerikkalaiseen kirjallisuuteen. Hänen tapansa käsitellä moraalisia kysymyksiä ja ihmismielen varjoisia puolia on innoittanut myöhempiä kirjailijoita ja antanut perusteet monille tulkinnoille Yhdysvaltain historiasta ja identiteetistä.
Perintö
Nathaniel Hawthorne muistetaan yhtenä 1800-luvun merkittävimmistä amerikkalaisista kirjailijoista. Hänen tarkkanäköinen analyysinsä ihmisluonnosta, symboliikan käyttö ja kyky yhdistää historiallista taustaa yleisiin inhimillisiin teemoihin tekevät hänen tuotannostaan ajattoman. Monet hänen teoksistaan ovat olleet jatkuvasti luettavina ja tutkittuina; niitä on sovitettu lukemattomiin draama- ja elokuvaesityksiin sekä opetuskäyttöön kouluissa ja yliopistoissa.