Rupikonna (Epidalea calamita, aiemmin Bufo calamita) on Euroopassa esiintyvä rupikonnalaji. Aikuiset yksilöt ovat yleensä noin 50–70 mm pitkiä, usein mitattuna 60–70 mm. Laji erottuu helpoimmin selässä kulkevasta keltaisesta tai vihertävästä juovasta sekä pienemmistä, koholla olevista ihokyhmyistä. Rupikonnalla on suhteellisen lyhyet takajalat, minkä vuoksi sen liikkuminen muistuttaa kävelyä tai loivaa loikkaa enemmän kuin monien muiden sammakoiden voimakkaita hyppyjä.
Tunnistus
Rupikonnan tuntomerkkejä:
- Keltainen selkäjuova: selän keskellä kulkeva kirkas juova on lajille tyypillinen ja usein helpoin erottaa.
- Ihokyhmyt ja väri: selkä on yleensä ruskean, harmaan tai vihertävän värinen, usein täplikkäänä. Ihokyhmyt (rupia) ovat selvästi havaittavissa.
- Lyhyet takajalat: antavat rauhallisemman, kävelevän liikkeen verrattuna hyppiviin lajeihin.
- Koko: aikuiset noin 50–70 mm pituudelta (noin 5–7 cm).
Elinympäristö ja levinneisyys
Rupikonna viihtyy lämpimillä, avoimilla alueilla, erityisesti hiekkaisissa ja karuissa ympäristöissä kuten dyynit, nummet, niityt ja kuivahkot pellonpientareet. Laji suosii paikkoja, joissa on löyhää maata kaivautumista varten ja vähäpuustoisia alueita, mutta myös tilapäiset lammikot ja kuivat kuralätäköt ovat tärkeitä lisääntymiselle.
Rupikonna esiintyy laajalti Euroopan länsi- ja keskiosissa. Sen esiintyminen on paikallista ja riippuvaista sopivista elinympäristöistä; monin paikoin laji on harvinaistunut elinympäristöjen vähenemisen takia.
Käyttäytyminen ja liikkuminen
Rupikonna on yöaktiivinen eli yöaikaan se etsii ravintoa hyönteisistä ja muista selkärangattomista. Päivisin se voi piiloutua kasvien alle, koloihin tai hiekkaan. Sen lyhyet jalat tekevät liikkeestä pitkäaskelisempaa ja "kävelevää" verrattuna hyppivään tyyliin, mikä näkyy selvästi maastossa kulkiessa.
Lisääntyminen ja soidinääni
Rupikonna lisääntyy keväällä ja alkukesästä avoimissa, matalissa ja lämpimissä vesikohteissa. Laji suosii tilapäisiä, aurinkoisia lammikoita, joissa ei ole kaloja — tällaiset vesistöt tarjoavat hyvät olosuhteet nopeasti kehittyville nuijajalkaisille (selkärangattomille).
Soidinääni: rupikonnan soidinääni on hyvin äänekäs ja erottuva: kimeä, toistuva ja räiskähtelevä ääni, jota kuulee usein kauempaakin. Koiraat kokoontuvat soidintamaan rantavesiin ja kutsuvat naaraita voimakkailla huudoilla. Lisääntyminen voi olla "räjähdysmäistä", eli suuri määrä yksilöitä voi kokoontua samalle paikalle lyhyessä ajassa.
Uhat ja suojelu
Rupikonnaa uhkaavat etenkin:
- elinympäristöjen pirstoutuminen ja häviäminen (kuivat, avoimet paikat muuttuvat metsiksi tai rakennetaan)
- kastelu- ja ojitustyöt, jotka poistavat tilapäisiä lammikoita
- maatalouden muutokset ja torjunta-aineiden käyttö
- tiellä tapahtuva liikenne, etenkin soidin- ja liikkumisaikoina
- vieraslajit ja petoeläimet sekä veden laadun heikkeneminen
Monissa maissa rupikonna on suojeltu tai sen elinympäristöjen hoito on huomioitu luonnonsuojelutoimissa. Suojelutoimet keskittyvät erityisesti lisääntymispaikkojen säilyttämiseen ja uusien matalien lammikoiden sekä hiekkapaikkojen luomiseen tai ennallistamiseen.
Miten voit auttaa rupikonnaa
- Suosi luonnon monimuotoisuutta omassa pihassa: pidä jonkin verran avoimia, hiekkapitoisia alueita ja luonnonmukaista kasvillisuutta.
- Suojele tilapäisiä lammikoita ja vältä niiden täyttämistä tai ojittamista, etenkin keväällä.
- Vältä torjunta-aineiden käyttöä ja pyri luonnonmukaiseen piha- ja pellonhoitoon.
- Jos asut tien läheisyydessä, huomioi eläinten ajankohdat ja laita tarvittaessa varoituksia/linnuntieesteitä suojellaksesi kahlajayhdyskuntia.
- Ilmoita havaintosi paikallisille luonnonsuojeluviranomaisille tai harrastajaryhmille — havainnot auttavat seurannassa ja suojelussa.
Rupikonna on mielenkiintoinen laji, jonka tunnistaa helposti keltaisesta selkäjuovasta ja tunnusomaisesta kävelevästä liikkeestä sekä erittäin voimakkaasta soidinäänestä. Sen suojelu edellyttää sopivien avoimien elinympäristöjen ja tilapäisten vesialtaiden säilyttämistä ja hoitoa.
