Nautilus on Nautilidae-heimon pääjalkaisten yhteinen nimi. Ne ovat Nautiloidea-alaluokan ainoat elävät jäsenet, ja ulkonäöltään ne eivät ole juurikaan muuttuneet miljoonien vuosien aikana. Termiä kammioinen nautilus käytetään usein kaikista Nautilidae-heimon lajeista. Monet biologit pitävät niitä "elävinä fossiileina", koska ne ovat ainoat elävät jälkeläiset ryhmästä, joka synnytti ammoniitit paleotsooisella kaudella.

Nykyään elossa on kuusi lajia kahdessa suvussa (suurin osa kuuluu sukuun Nautilus, toiset sukuun Allonautilus). Länsi-Australiasta kotoisin oleva Nautilus pompilius on suurin ja tunnetuin laji; sen kuoren halkaisija voi olla jopa noin 27 cm. Useimmat muut nautilukset jäävät pienemmiksi, ja esimerkiksi nappanuppi-nautilus, Nautilus macromphalus, on yksi pienimmistä, tyypillisesti noin 16 cm:n luokkaa.

Ulkonäkö ja rakenne

Nautiluksen tunnusomainen piirre on kammioitu, spiraalimaisesti kasvava kuori, joka on ohutkerroksinen ja sisältää kiiltävän, ääripäin helmiäismaisen (nacre) sisäpinnan. Kuori muodostaa useita kammioita; nuori yksilö rakentaa uusia, suurempia kammioita kasvaessaan, ja vanhemmat kammioista tyhjenevät osittain muodostaen kuoren sisäisiä ilmatäytteisiä tiloja. Tämän avulla nautilus säätelee kelluvuuttaan — kuorta yhdistävä putkimainen rakenne, siphuncle, toimii kaasun ja nesteen hallinnassa kammioissa.

Useita muita anatomisia erityispiirteitä:

  • Monet sormenkaltaiset ja imuttomia tentaklit – tentakkeleita voi olla useita kymmeniä, ja ne toimivat tarttumiseen ja aistimiseen.
  • Radula on leveä, ja siinä on tasan yhdeksän hammasta; radula auttaa ravinnon käsittelyssä.
  • Silmät ovat suhteellisen alkeelliset verrattuna muiden pääjalkaisten silmiin (usein kuvataan aukkomaisiksi tai 'pinhole'-tyyppisiksi), eivätkä ne yleensä muodosta kehittynyttä linssiä kuten mustekaloilla.
  • Kiduksia on kaksi paria, mikä on erottuva piirre verrattuna moniin muihin pääjalkaisiin.
  • Liikkuminen tapahtuu paineilmaiseen ruiskutusliikkeeseen perustuvalla kehon lihaksistolla (hyponome/jet-propulsio).

Levinneisyys ja elinympäristö

Nautilukset esiintyvät pääasiassa Indo-Tyynenmeren alueella: Etelä- ja Kaakkois-Aasian sekä Tyynenmeren trooppisilla vesillä lähellä koralliriuttoja ja jyrkkiä merenrinteitä. Ne viihtyvät yleensä syvissä vesissä päivän ajan (usein sadan ja useiden satojen metrien välillä) ja nousevat hämärän aikaan tai yöllä matalammille alueille etsimään ravintoa. Eräät lajit ja populaatiot ovat hyvin paikallisia ja sidoksissa tiettyihin saaristoihin tai riuttoihin.

Ravitsemus ja käyttäytyminen

Nautilukset ovat pääosin yöaktiivisia ja kuluttavat ravinnokseen kuolleita kaloja, äyriäisiä, muita selkärangattomia ja satunnaisesti eläviä saaliita. Ne käyttävät tentakkeleita saaliin tunnistamiseen ja siirtämiseen suuhun, ja radula rikkoo ravintoa. Nautilukset ovat varsin opportunistisia syöjiä ja hyödyntävät usein vieraslajeja tai kuollutta materiaalia merenpohjalla.

Lisääntyminen ja elinkaari

Nautilukset lisääntyvät munimalla; naaras munii muutaman kookkaan munan, jotka kantavat pitkää kehitysjaksoa. Poikkeuksellisen pitkä kehitysaika ja hidas lisääntymisnopeus tekevät niistä herkkiä populaation laskulle. Nuoret nautilukset kuoriutuvat täysin muodostuneina pieninä yksilöinä, eivät larvaalisessa vaiheessa.

Suojelu ja uhat

Nautilukset kohtaavat useita uhkia: erityisesti niiden kauniit ja koristeelliset kuoret tekevät niistä kohteita keräilylle ja kaupalle, ja verkko- tai ansasaalis voi johtaa paikallisiin populaation hupenemisiin. Koska nautilukset lisääntyvät hitaasti ja ovat pitkäikäisiä, liikakalastus voi olla vakava ongelma. Monet populaatiot ovat paikallisesti uhanalaisia tai herkkiä muutoksille.

Viime vuosina nautilusten kansainvälinen kauppa on herättänyt huolta, ja niiden suojelu perustuu paitsi kansallisiin säädöksiin myös kansainvälisiin sopimuksiin ja tutkittuun seurantaan. Paikalliset suojelu- ja kalastuskäytännöt, sekä kansainvälinen valvonta ovat tärkeitä lajituhon estämiseksi.

Merkitys ihmiselle

Nautiluksen kuoret ovat perinteisesti olleet koriste-esineiden ja korujen materiaalia, ja ne kiinnostavat myös tutkijoita evoluution, paleontologian ja morfologian näkökulmista. Nautilukset tarjoavat arvokasta tietoa pääjalkaisten varhaisista ominaisuuksista ja evolutiivisesta historiasta.

Yhteenvetona: kammioiset nautilukset ovat ainutlaatuisia, hitaasti eläviä pääjalkaisia, joiden elintavat, anatomia ja pitkä evolutiivinen historia tekevät niistä merkittäviä sekä tieteellisesti että suojelun kannalta.