Nibelungenlaulu (Nibelungenlied) on keskisaksankielinen eeppinen runo, joka syntyi todennäköisesti 1200-luvun alun tienoilla. Se kertoo tarinan lohikäärmeentappaja Siegfriedistä, tämän vaiheista burgundien hovissa ja erityisesti hänen vaimonsa Kriemhildin kostosta, joka lopulta johtaa kaikkien burgundien sankareiden ja myös Kriemhildin kuolemaan. Runo on jaettu selkeästi kahteen osaan: ensimmäinen kuvaa Siegfriedin sankaruutta ja avioliittoa, toinen Kriemhildin leskeksi jäämisen jälkeistä kostomatkaa ja tuhoa.

Sisältö ja keskeiset henkilöt

Keskeisiä henkilöitä ovat Siegfried, Kriemhild, Burgundin kuningasperheen jäsenet kuten Gunther ja hänen neuvonantajansa Hagen, sekä Kriemhildin myöhempi puoliso Etzel (historiallisessa perinteessä Attila). Kansantaruissa esiintyvä motiivi — sankarin tappaminen ja lesken kosto — yhdistyy runossa myös hovielämän arvoihin kuten kunniaan, uskollisuuteen ja petokseen. Runo käsittelee teemoja kuten kunniavelvollisuus, kostoon liittyvä oikeudenmukaisuus ja sankaruuden ristiriitaiset seuraukset.

Kielen ja runomitta

Teksti on kirjoitettu keskisaksaksi ja käyttää niin kutsuttua Nibelungenstrophe-runoa, joka koostuu nelisäkeisistä säkeistöistä ja erityisestä rytmisestä rakenteesta. Teos on sanallisesti tiivis, kuvausvoimainen ja usein ironinenkin, mikä teki siitä helposti muistettavan suulliselle esitykselle.

Tekstin synty, käsikirjoitukset ja versiot

Nibelungenin tarina perustuu pitkään suulliseen perinteeseen; se ei alun perin ollut pelkästään kirjallinen teos vaan osa kansanmuistia, jota laulettiin ja kerrottiin. Keskiajalla tarinoita alettiin yhä useammin kirjoittaa ylös, ja Nibelungenlaulusta tunnetaan useita eri kirjoitettuja versioita. Kaikkiaan on säilynyt noin 35 saksankielistä ja yksi hollantilainen lähde. Alkuperäinen käsikirjoitus on kadonnut, mutta kolme vanhinta säilynyttä käsikirjoitusta merkitään perinteisesti A-, B- ja C-merkinnöillä.

  • A - Hohenems-Münchenin käsikirjoitus (1200-luvun viimeinen neljännes, nykyisin Baijerin valtion kirjastossa Münchenissä).
  • B - St. Gallenin käsikirjoitus (1200-luvun puoliväli, St. Gallenin luostarin kirjastossa).
  • C - Donaueschlingenin käsikirjoitus (1300-luvun toinen neljännes, Karlsruhen Badische Landesbibliothekissä).

B näyttää olevan läheisin rekonstruoidulle alkuperäiselle tekstille, mutta kolmen käsikirjoituksen välinen täsmällinen suhde on edelleen tutkijoiden keskustelun kohteena. Nibelungenlaululla oli todennäköisesti laaja suullinen perinne, mikä on johtanut moniin versioihin ja paikallisiin muunnelmiin; tämän vuoksi on vaikea arvioida, kuinka paljon suulliset kertomukset ovat vaikuttaneet eri kirjallisiin versioihin.

Käsikirjoitukset A ja B päättyvät lauseeseen daz ist der Nibelunge not (suom. "Nibelungien kaatuminen"); näitä kutsutaan siksi usein Not-versioiksi. Käsikirjoitus C sen sijaan päättyy lauseeseen daz ist der Nibelunge liet (englanniksi: that is the song/epic of the Nibelungs), ja sitä kutsutaan Lied-versioksi. C-tekstiä on muokattu aikansa yleisön makuun sopivammaksi: se on dramatiikaltaan hillitympi ja ehkä siksi ajankohdan lukijoiden suosiossa. Esteettisesti taas B-teksti näyttää monien mielestä edustaneen suurinta taiteellista saavutusta.

Vaikutus ja myöhempi perintö

Nibelungenlaulu on vaikuttanut merkittävästi saksalaiseen kirjallisuuteen, kansanperinteeseen ja myöhempään kulttuuriin. Sen hahmot ja motiivit ovat innoittaneet kirjailijoita, säveltäjiä ja taiteilijoita vuosisatojen ajan. Tunnetuin vaikutus on ehkä se, että Richard Wagner hyödyntää Siegfriedin tarinaa osana oopperasarjaansa Der Ring des Nibelungen, vaikka Wagnerin lähteet ovat laajemmat ja sisältävät pohjoismaisia saagoja.

Myös 1900-luvun elokuva- ja kirjallisuustuotannossa on useita Nibelungen-mukaelmia; tunnettu esimerkki on Fritz Langin elokuva Die Nibelungen (1924), joka perustuu eeppiseen kertomukseen. 1800-luvulla Nibelungenlaulua tulkittiin usein kansallisena eepoksena, mikä vaikutti sen asemaan Saksan kulttuurihistoriassa.

Kirjalliset ja historialliset tulkinnat

Renessanssi- ja modernit tutkijat ovat keskustelleet teoksen historiallisesta taustasta, mahdollisesta kirjoittajasta (tekijä on nimetty harvoin; tekijyyttä pidetään yleisesti anonyyminä) sekä teoksen suhteen muinaiseen germaaniseen perinteeseen ja historiallisesti todettavissa oleviin tapahtumiin. Termi nibelung voi alkuperäisessä yhteydessä viitata "kääpiöihin" tai nibelungien aarteeseen, mutta teoksessa sana saa useita merkityksiä, mukaan lukien suvun tai perheen nimi ja myyttinen perintö.

Nykyisin Nibelungenlaulu on sekä tutkijoiden että laajemman yleisön arvostama historiallinen teos, jota pidetään keskeisenä lähteenä myöhäiskeskiajan saksalaisesta kulttuurista, runoudesta ja maailmankuvasta. Se tarjoaa myös rikkaan aineiston kansanperinteelle, vertailevalle kirjallisuustutkimukselle ja kielihistorialle.