Sigurd (Sigurðr/Siegfried) – Nibelungenin sankari ja lohikäärmeen tappaja

Teot ja myytit

Sigdurin kuuluisin teko on lohikäärmeen tappaminen: hän surmasi lohikäärme Fafnirin ja otti haltuunsa tämän aarteen, jota saksankielisessä perinteessä usein kutsutaan Nibelungenschatziksi (Nibelungenin aarteeksi). Norjalaisessa/islantilaisessa kertomuksessa Sigurd paistaa lohikäärmeen sydämen, maistaa verta ja saa sen kautta kyvyn ymmärtää lintujen puhetta; hän myös tappaa veljensä Reginin tai koston kohteeksi joutuneen neuvonantajansa.

Tarinaan liittyvä tunnettu motiivi on lohikäärmeen veressä kylpeminen: sen veressä kylpemällä sankari saa osittaisen haavoittumattomuuden. Mytologian mukaan Sigurdista tuli lähes kuolematon, kun hän kylpi Fafnirin veressä, mutta lehmuspuusta putoava lehti jäi selälleen ja peitti pienen ihoalueen, joka jäi haavoittuvaksi — tästä johtuu myöhempi kohtalokas haavoittuminen.

Suhteet, petos ja kuolema

Siegfried/Sigurd haluaa naida Burgundin heimoon kuuluvan Wormsin Guntherin sisaren Kriemhildin. Nibelungenlaulussa Siegfried avustaa kuningas Guntheria Brünhildin voittamisessa käyttämällä taikaviittaa (ns. tarnkappe), joka tekee hänet näkymättömäksi ja antaa ylivoimaa. Tässä Nibelungenin ja pohjoismaisten versioiden välillä on eroja: pohjoismaisessa perinteessä korostuvat mm. miekan (esim. Gram) käyttö ja lintujen ennustukset.

Avioliiton jälkeen pari asuu Siegfriedin valtakunnassa jonkin aikaa, mutta palatessaan Wormsiin syntyy vallasta ja kunnianarvosta riita Brünhildin ja Kriemhildin välille. Kun Kriemhild paljastaa, että Brünhild hävisi taistelussa käytännössä Siegfriedin avun ansiosta, Brünhild vaatii kostoa. Guntherin uskollinen mies Hagen valmistaa juonen: metsästyksellä Odenwaldin seudulla Siegfried juodaan alas lähteellä ja Hagen iskee miehen selkään haavoittuvaan kohtaan. Tämä tapahtuu kuvaavasti juuri siellä, mihin lehti oli jäänyt, ja Siegfried kuolee traagisesti. Hagen ryöstää Kriemhildiltä Siegfriedin aarteen ja heittää sen Reiniin, mikä käynnistää sarjan kostotoimia ja traagisen seurannan Nibelungenin tarustossa.

Alkuperä, lähteet ja aatteellinen perintö

Sigurdin/Siegfriedin tarina yhdistää eri perinteitä: saksalainen Nibelungenlaulu ja pohjoismaiset saagat ovat kehittyneet osittain eri polkuja, mutta jakavat monia peruselementtejä. Varhaisimmat pysyvät kuvalliset esitykset kertomuksesta löytyvät useista Ruotsissa sijaitsevista riimukivistä ja veistoksista (riimukivestä mainitaan mm. Ramsundin veistos, noin 1000-luku, ja Gökin riimukivi, 1100-luku), jotka kuvaavat lohikäärmeen, sankarin ja usein myös aarteiden kohtaloa.

Nimi Siegfried tulee saksan kielestä ja voidaan kääntää suunnilleen "voitonrauha" tai "voiton suojelus" — se yhdistää elementit sig ("voitto") ja frid/frith ("rauha, turva").

Wagner ja modernit tulkinnat

Siegfried esiintyy keskeisenä hahmona myös Richard Wagnerin oopperasävellyksissä, erityisesti hänen neliosaisessa Ring-sarjassaan. Sarjan kolmas ooppera on nimeltään Siegfried ja neljäs Götterdämmerung (Wagnerin työssä alun perin nimellä "Siegfriedin kuolema"). Wagner muokkasi ja yhdisteli perinteisiä aineksia voimakkaasti: hän ammensi sekä norjalaisesta että saksalaisesta perinteestä, lisäsi filosofisia ja draamallisia ulottuvuuksia ja loi oman, yhtenäisen mytologiansa.

Merkitys ja vaikutus

Siegfriedin/Sigurdin tarina on vaikuttanut laajasti länsimaiseen kulttuuriin: keskiaikaiset eepokset, romanttinen kirjallisuus, ooppera, elokuvat ja nykyaikainen populaarikulttuuri ammentavat tästä sankarimyytistä. Tarinan motiivit — sankarin voima, petos, katoavaisuus ja aarteiden kirous — ovat toistuvia teemoja, jotka tekevät kertomuksesta helposti sovellettavan eri aikakausien ja taidemuotojen tulkintoihin.