Nirbhaya: Delhin bussiraiskaus 2012 ja seuraukset

Nirbhaya — Delhin bussiraiskaus 2012 ja sen seuraukset: tapaus, joka muutti Intian rikoslainsäädäntöä, käynnisti kansalaisliikkeet ja vaikutti naisten oikeuksiin.

"Nirbhaya" (hindiksi "peloton") oli 23-vuotias fysioterapiaopiskelija. Hänet raiskattiin 16. joulukuuta 2012 bussissa Delhissä Intiassa. Koska Intian raiskauslait eivät salli uhrin nimen käyttämistä, hänet tunnettiin vain nimellä "Nirbhaya". Se on yksi monista nimistä, joita intialainen media oli antanut hänelle. Vuonna 2013 "Nirbhaya" sai postuumisti Yhdysvaltain ulkoministeriön myöntämän International Women of Courage Award -palkinnon.

Tapahtumat

Tapauksen ydin oli väkivaltainen hyökkäys ja joukko-uhkaus, jossa useat miehet hyökkäsivät opiskelijan ja hänen seurassaan olleen miehen kimppuun bussissa. Hyökkäykseen liittyi väkivaltaa ja fyysisiä vammoja, ja uhrilla oli vakavia vammoja. Mies, joka oli mukana matkalla, selvisi hengissä mutta loukkaantui vakavasti. Tapauksen julkisuus ja kuvat siitä herättivät laajaa paheksuntaa.

Vammat ja kuolema

Uhrille aiheutui vakavia sisäisiä vammoja ja muita vammoja, jotka vaativat välitöntä sairaanhoitoa. Hänet siirrettiin myöhemmin hoitoon Singaporeen, mutta menehtyi siellä 29. joulukuuta 2012. Hänen kuolemansa oli laajalti uutisoitu ja se nosti esiin keskustelun naisten turvallisuudesta Intiassa ja muualla.

Tutkinta ja oikeusprosessi

Tapauksen tutkinta johti useiden epäiltyjen pidätykseen. Oikeusprosessit kestäivät vuosia: osa epäillyistä tuomittiin ankarasti, ja Juvenile Justice -järjestelmän nojalla alaikäinen epäilty käsiteltiin erikseen. Yksi epäillyistä kuoli vankeudessa ennen oikeuden päätöstä. Muutamat aikuistutkituista tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ja kuolemanrangaistukseen, ja heidän valituksensa ja vetoomuksensa käsiteltiin eri oikeusasteissa. Tapauksen oikeudenkäynnit ja niiden lopputulokset herättivät laajaa huomiota ja keskustelua oikeusjärjestelmän toimivuudesta.

Julkinen reaktio ja seuraukset

Tapaus aiheutti mittavia mielenosoituksia, katu- ja some-kampanjoita sekä julkista paheksuntaa Intiassa ja kansainvälisesti. Monet vaativat parempaa turvallisuutta, nopeampia oikeusprosesseja ja tiukempia rangaistuksia seksuaalirikoksista. Tapauksen jälkeen keskustelu kohdistui myös syvällisempiin kysymyksiin, kuten sukupuolten välisiin valtasuhteisiin, uhrien syyllistämiseen ja kaupunkien turvallisuusratkaisuihin.

Lainsäädäntö- ja poliittiset muutokset

Tapauksen seurauksena Intian hallitus käynnisti lainsäädännöllisiä toimenpiteitä ja lupauksia naisten turvallisuuden parantamisesta. Vuoden 2013 kriminalilain muutoksissa lisättiin rikosnimikkeitä ja kovennettiin rangaistuksia muun muassa raiskauksista, ahdistelusta ja muista sukupuoleen liittyvistä rikoksista. Lisäksi viranomaiset lupasivat perustaa nopeutettuja oikeusprosesseja, parantaa poliisin toimintatapoja ja lisätä julkista valvontaa esimerkiksi joukkoliikenteessä. Hallitus perusti myös rahaston ja muita aloitteita naisten turvallisuuden edistämiseksi, mutta niiden toteutus ja vaikuttavuus ovat olleet julkisessa keskustelussa kriittisen arvioinnin kohteena.

Muistaminen ja uhrin perheen toiminta

Uhrin perhe ja kannattajat ovat jatkaneet toimintaa oikeudenmukaisuuden ja naisten hyvinvoinnin puolesta. Perheen jäsenten ja aktivistien toiminta on sisältänyt vaatimuksia paremmasta suojelusta, uhrien tukipalveluista sekä koulutuksesta ja tietoisuuden lisäämisestä väkivaltaa ehkäisevissä toimenpiteissä. Tapaus on jäänyt Intian ja kansainvälisen kansalaisyhteiskunnan muistiin symbolina tarpeesta laajemmille yhteiskunnallisille muutoksille.

Kansainvälinen vaikutus

Tapaus sai suurta kansainvälistä huomiota ja nosti esiin keskusteluja naisten turvallisuudesta maailmanlaajuisesti. Uhrille myönnettiin useita kunnianosoituksia postuumisti, ja tapausta on käytetty esimerkkinä siitä, miten yksittäinen rikos voi käynnistää laajoja yhteiskunnallisia keskusteluja ja poliittisia toimenpiteitä.

Huomioitavaa on myös, että Intian lainsäädäntö rajoittaa raiskauksen uhrin nimen käyttöä, minkä vuoksi media ja yhteiskunta käyttivät hänestä nimeä "Nirbhaya" suojellakseen hänen yksityisyyttään ja kunnioittaakseen lakia.

Hyökkäys

Joulukuun 16. päivänä 2012 Nirbhayan kimppuun hyökättiin bussissa. Kuusi miestä hakkasi hänet ja hänen miespuolisen ystävänsä bussissa. Hänet raahattiin bussin takaosaan ja hänet raiskattiin toistuvasti joukkoraiskauksella yli tunnin ajan. Bussinkuljettaja ajoi koko Delhissä, kun tämä tapahtui. Hänet ja hänen ystävänsä jätettiin kuolleina tien varteen. Poliisi löysi heidät, mutta ambulanssi ei tullut paikalle. Poliisi vei hänet sairaalaan. Hänet vietiin leikkaukseen.

Intian hallitus, mukaan lukien pääministeri Manmohan Singh, päätti siirtää hänet Singaporen sairaalaan. Nirbhaya oli kriittisessä tilassa ja hengityskoneessa. Lääkärit sanoivat, ettei hänen siirtämiseensä ollut lääketieteellistä syytä. Hänet lennätettiin Mount Elizabethin sairaalaan Singaporeen.

Kaksi viikkoa hyökkäyksen jälkeen, 29. joulukuuta 2012, hän kuoli. Ennen kuolemaansa hän antoi sairaalassa kaksi poliisilausuntoa. Hän sanoi haluavansa oikeutta kuutta hyökkääjää vastaan.

Hiljainen protesti Intian portilla.

Hae kirjaimella