Ei-koodaava RNA (ncRNA): määritelmä, tyypit ja merkitys
Tutustu ei-koodaavaan RNA:han (ncRNA): sen määritelmä, tärkeimmät tyypit (miRNA, siRNA, lncRNA, tRNA, rRNA) ja merkitys geenien säätelyssä ja sairauksissa.
Ei-koodaava RNA (ncRNA) on toiminnallinen RNA-molekyyli, jota ei käännetä proteiiniksi. Termistöön kuuluu myös vähemmän käytettyjä nimityksiä, kuten ei-proteiinikoodaava RNA (npcRNA), ei-messenger RNA (nmRNA) ja funktionaalinen RNA (fRNA). Lyhyistä bakteerien ncRNA:ista käytetään usein termiä pieni RNA (sRNA). DNA-jaksoa, josta ei-koodaava RNA transkriboituu, kutsutaan usein "RNA-geeniksi".
Yleiskuva ja merkitys
Ei-koodaavat RNA:t eivät koodaa proteiineja, mutta niillä on keskeisiä tehtäviä solussa. Ne osallistuvat muun muassa proteiinisynteesin säätelyyn, ribosomien rakenteeseen, lähetti-RNA:n silmukointiin ja muokkaukseen, geenien ilmentymisen säätelyyn ja kromatiinin muotoiluun. Monilla ncRNA:illa on myös rooli puolustuksessa, esimerkiksi transposonien ja virusten vastaisessa toiminnassa.
Keskeiset tyypit
- tRNA (siirtorNA): toimii aminohappojen kuljettajana transloinnin aikana. (linkki termiin: siirtorNA:ta)
- rRNA (ribosomaalinen RNA): ribosomin rakennusosa ja katalyyttinen komponentti proteiinisynteesissä.
- snRNA (small nuclear RNA): osallistuu pre-mRNA:n silmukointiin ja spliceosomin toimintaan. (snRNA:ita)
- snoRNA (small nucleolar RNA): ohjaa rRNA:n ja muiden RNA:iden kemiallisia muokkauksia (metylaatio, pseudouridinylaatio).
- miRNA (mikroRNA): säätelee geenin ilmentymistä post-transkriptionaalisesti mRNA:n hajoituksen tai transloinnin eston kautta.
- siRNA (small interfering RNA): osallistuu RNA-interferenssiin ja geenien hiljentämiseen (siRNA:ita).
- piRNA: toimivat erityisesti sukusoluissa ja suojaavat genomia transposoneilta.
- exRNA (ekstrasellulaarinen RNA): vapautuu solusta ja voi välittää viestejä solujen välillä.
- lncRNA (pitkät ei-koodaavat RNA:t): yli ~200 nukleotidin mittaisia, moninaisia toimintoja kuten transkription säätely, kromatiinin muokkaus ja alustan tarjoaminen proteiini-RNA -komplekseille.
- bakteerit: lyhyistä bakteerien ncRNA:ista käytetään usein nimitystä sRNA (bakteerien).
Biogeneesi ja prosessointi
ncRNA:t syntetisoidaan DNA:sta RNA-polymeraasien toimesta. Eri luokat voivat syntyä RNA-polymeraasi II:n tai III:n toimesta riippuen tyypistä. Monia pieniä RNA:ita prosessoidaan suuremmista esiasteista: esimerkiksi mikroRNA:t syntyvät esimuodossa, joka leikataan Drosha- ja Dicer-entsyymien avulla kypsäksi miRNA:ksi. Pitkät ncRNA:t voivat sisältää splicing- ja polyadenylyoimismerkkejä samanlaisin mekanismein kuin proteiinia koodaavat transkriptit.
Toiminnallisuuden osoittaminen ja haasteet
Viimeaikaiset laajamittaiset transkriptomitutkimukset ovat paljastaneet tuhansia mahdollisia ncRNA-transkriptteja, mutta kaikkien näiden toiminnallisuus ei ole automaattisesti selvää. Koska äskettäin tunnistettujen ncRNA:iden toimintaa ei ole osoitettu, on mahdollista, että osa niistä edustaa transkriptioääntä (transcriptional noise) tai lyhytaikaisia, ei-funktionaalisia transkripteja. Toiminnallisuuden arvioinnissa käytetään tyypillisesti seuraavia kriteereitä:
- evolutiivinen säilyneisyys (konservaatio)
- spesifinen ilmaisu joko kudoksessa, kehitysvaiheessa tai solutyypissä
- kohtaisten in vitro- tai in vivo -häirintäkokeiden (knockdown/knockout) vaikutus fenotyyppiin tai geenin ilmentymiseen
- fysikaalinen vuorovaikutus proteiinien tai muiden RNA:iden kanssa (esim. CLIP-, RIP- tai pulldown-analyysit)
Tutkimusmenetelmät
ncRNA:iden löytämiseen ja karakterisointiin käytetään mm. seuraavia menetelmiä: RNA-sekvensointi (RNA-seq), pien-RNA-seq, RT-qPCR, Northern blot, in situ -hybridisaatio, CRISPR-pohjaiset funktionaaliset screenit sekä proteiini-RNA -vuorovaikutuskokeet (esim. CLIP). Bioinformatiikka auttaa ennustamaan rakenteita, kohde-mRNA:ita ja konservoituneita elementtejä.
Biologinen ja lääketieteellinen merkitys
ncRNA:t osallistuvat solujen perustapahtumiin ja säätelyverkostoihin. Niiden häiriöt liittyvät moniin sairauksiin, kuten syöpiin, sydän- ja verisuonitauteihin sekä neurologisiin häiriöihin. Esimerkiksi tietyt miRNA:t toimivat onkogeenisesti tai tumorinvastaisina ja voivat olla diagnostiikan tai hoidon kohteita. Lisäksi eksosomaalinen exRNA voi toimia biomarkkerina ja matkaparina soluista toiseen välitettävälle informaatiolle.
Esimerkki ja historiallinen huomio
Ensimmäinen analysoitu ei-koodaava RNA oli leivontahiivasta löytynyt alaniini-tRNA. Sen kolmiulotteinen rakenne julkaistiin vuonna 1965, ja se toimi varhaisena mallina RNA:n rakenteen ja toiminnan tutkimukselle.
Kaiken kaikkiaan ei-koodaavat RNA:t muodostavat monimuotoisen ja biologisesti merkittävän osan genomin ilmentymistä. Tutkimuksen edetessä niiden tarkat roolit ja sovellukset lääketieteessä selkiytyvät edelleen.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on ei-koodaava RNA (ncRNA)?
A: Koodaamaton RNA (ncRNA) on toiminnallinen RNA-molekyyli, jota ei käännetä proteiiniksi.
K: Mitä vähemmän käytettyjä synonyymejä ei-koodaavalle RNA:lle (ncRNA) on?
V: Joitakin vähemmän käytettyjä synonyymejä ei-koodaavalle RNA:lle (ncRNA) ovat ei-proteiinikoodaava RNA (npcRNA), ei-messenger RNA (nmRNA) ja funktionaalinen RNA (fRNA).
K: Mitä termiä käytetään usein lyhyistä bakteerien ncRNA:ista?
V: Lyhyistä bakteerien ncRNA:ista käytetään usein termiä small RNA (sRNA).
K: Mikä on usein nimitys sille DNA-sekvenssille, josta ei-koodaava RNA transkriboituu?
V: DNA-sekvenssiä, josta ei-koodaava RNA transkriboituu, kutsutaan usein "RNA-geeniksi".
K: Mitkä ovat esimerkkejä ei-koodaavista RNA-geeneistä?
V: Esimerkkejä ei-koodaavista RNA-geeneistä ovat siirtorNA (tRNA), ribosomaalinen RNA (rRNA), snoRNA:t, mikroRNA:t, siRNA:t, snRNA:t, exRNA:t, piRNA:t ja pitkät ei-koodaavat RNA:t (long ncRNA).
Kysymys: Kuinka monta ncRNA:ta ihmisen genomissa on?
V: Ihmisen genomissa olevien ncRNA:iden määrää ei tunneta, mutta viimeaikaiset tutkimukset viittaavat tuhansien ncRNA:iden olemassaoloon.
K: Mikä on ensimmäinen analysoitu ei-koodaava RNA ja milloin sen rakenne julkaistiin?
V: Ensimmäinen analysoitu ei-koodaava RNA oli leivontahiivasta löydetty alaniini-tRNA, ja sen rakenne julkaistiin vuonna 1965.
Etsiä