snRNP
Pieni ydin-RNA (snRNP, tai "snurps"), yhdistyy proteiinien kanssa muodostaen spliceosomeja. Spliceosomit säätelevät vaihtoehtoista pilkkomista.
Taustalla on se, että eukaryooteissa useimmat geenit koodaavat proteiinia erillisissä DNA-jaksoissa. Tämä johtuu siitä, että koko geenissä koodaavat osat (eksonit) on erotettu toisistaan ei-koodaavilla osilla (intronit). Vaihtoehtoiseksi liittämiseksi kutsuttu prosessi voi tuottaa geenin osista monia mahdollisia proteiineja, koska proteiinit kootaan yhteen eri tavoin. Vaihtoehtoinen liittäminen tuottaa vaihtoehtoisia lähetti- RNA:ita, ja nämä tuottavat erilaisia proteiineja. Spliksosomit kontrolloivat pilkkomisen yksityiskohtia.
SnRNP:n kaksi keskeistä komponenttia ovat proteiinimolekyylit ja RNA. Jokaisen snRNP-hiukkasen sisältämä RNA tunnetaan nimellä pieni ydin-RNA eli snRNA, ja se on yleensä noin 150 nukleotidin pituinen. SnRNP:n snRNA-komponentti on spesifinen yksittäisille introneille, koska se "tunnistaa" kriittisten signaalien sekvenssit intronien päissä ja haarautumiskohdissa. Snurpien snRNA muistuttaa ribosomaalista RNA:ta: se toimii sekä entsyyminä (katalysaattorina) että rakenteen rakentajana.
SnRNP:t löysivät Michael Lerner ja Joan Steitz. Myös Thomas Cech ja Sidney Altman osallistuivat löytöön, ja he saivat Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1989 itsenäisistä havainnoistaan, joiden mukaan RNA voi toimia katalysaattorina solujen kehityksessä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on snRNP?
A: SnRNP (tai 'snurp') on pieni ydin-RNA-molekyyli, joka yhdistyy proteiinien kanssa muodostaakseen spliceosomeja.
K: Mitä vaihtoehtoinen liittäminen sisältää?
V: Vaihtoehtoiseen splikointiin kuuluu geenin osien uudelleenjärjestäminen, jotta samasta geenistä voidaan tuottaa erilaisia proteiineja. Tämä prosessi tuottaa vaihtoehtoisia sanansaattaja-RNA:ita, jotka sitten luovat erilaisia proteiineja.
K: Kuinka pitkä snRNA-osa on tyypillisesti?
V: Snurpin snRNA-komponentin pituus on yleensä noin 150 nukleotidia.
K: Mikä rooli snRNP:illä on solun kehityksessä?
V: SnRNP:t toimivat sekä entsyyminä (katalysaattorina) että rakentavat rakennetta, ja niillä on tärkeä rooli solun kehityksessä.
K: Kuka löysi snRNP:t?
V: Michael Lerner ja Joan Steitz löysivät snRNP:t ensimmäisinä, vaikka myös Thomas Cech ja Sidney Altman osallistuivat niiden löytämiseen, ja he saivat Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1989 itsenäisistä havainnoistaan, joiden mukaan RNA voi toimia katalysaattorina solun kehityksessä.
K: Mitä ovat eksonit ja intronit?
V: Eksonit ovat geeneissä esiintyviä koodaavia osia, jotka koodaavat proteiineja, kun taas intronit ovat geeneissä eksonien välissä olevia ei-koodaavia osia.
K: Miten spliceosomit ohjaavat vaihtoehtoista splikointia?
V: Spliceosomit valvovat vaihtoehtoisen splikoinnin yksityiskohtia tunnistamalla intronien päissä ja haarautumiskohdissa olevia sekvenssejä käyttämällä erityisiä pieniä ydin-RNA:ita (snRNA).
