Pohjois-Saksan liitto (Norddeutscher Bund): perustaminen, hallinto ja merkitys

Tutustu Pohjois-Saksan liittoon (Norddeutscher Bund): sen perustamiseen, hallintoon ja merkitykseen Saksan yhdentymisessä — Bismarckin ja Preussin ratkaiseva rooli.

Pohjois-Saksan liitto (saksaksi Norddeutscher Bund) syntyi asteittain taloudellisen ja sotilaallisen integraation pohjalta ja toimi siirtymävaiheena kohti Saksan yhdistymistä. Sitä edelsi Zollverein, tulliliitto, joka mahdollisti vapaakaupan useimpien Saksan osavaltioiden välillä ja loi jo valmiin taloudellisen perustan tiiviimmälle poliittiselle yhteistyölle. Liitto alkoi elokuussa 1866 Preussin johtamana, jolloin siihen liittyi aluksi noin 22 Pohjois-Saksan osavaltiota. Pohjois-Saksan perustuslaki teki 1. heinäkuuta 1867 liitosta varsinainen liittovaltio, jolla oli omat liittovaltion lait ja valtiolliset instituutiot.

Perustaminen ja tausta

Itävallan ja Preussin välinen kilpailu, joka oli kehittynyt 1700-luvulta lähtien, kärjistyi avoimeksi vastakkainasetteluksi 1800-luvulla ja johti Itävallan ja Preussin sotaan kesällä 1866. Sodan merkitsevimpiä välittömiä syitä olivat Slesvig‑Holsteinin kysymys (jonka Preussi pyrki liittämään itseensä) sekä tarve uudistaa vanhaa Saksan liittovaltion rakenteita. Kesällä 1866 saavutetun voiton jälkeen Preussi pystyi aseman vahvistuttua muokkaamaan Pohjois-Saksan poliittista maisemaa Ranskan ja Itävallan kanssa tehdyn neuvottelun turvin. Johtavaa roolia sodan jälkeen ja liiton synnyttämisessä edusti Preussin kuningas ja hänen hallituksensa, erityisesti ministeri-presidentti Otto von Bismarck, joka toimi kuningas Vilhelm I:n alaisuudessa ja oli liikkeellepaneva voima liittoneuvotteluissa.

Sopimus elokuussa 1866 ja siirtyminen liittovaltioon

Elokuun 18. päivänä 1866 Preussi ja useimmat Pohjois-Saksan valtiot allekirjoittivat elokuun sopimuksen. Niissä sovittiin sotilasliitosta ja päätettiin pyrkiä perustamaan pysyvämpi liittovaltion muoto. Sopimus loi pohjan liiton rakennukselle, jonka muotoilu huipentui vuoden 1867 perustuslakiin. (Liittovaltio eroaa liittoutumasta siten, että liittovaltioilla on yhteinen hallinto ja lainsäädäntö, mutta ne poikkeavat yhtenäisvaltiosta siinä, että liittovaltion alapuolella on edelleen suhteellisen itsenäisiä osavaltioita. Eri ehdotuksia Saksan yhtenäistämisestä ja liittovaltiomallista oli pohdittu jo vuoden 1848 revoluution jälkeen.)

Hallinto ja instituutiot

Uuden liittovaltiorakenteen keskeisiä piirteitä olivat:

• Bundespräsidium (liittopresidentship): Pohjois-Saksan liiton virallisen yhdessäolon johtava asema annettiin Preussin kuninkaalle, joka edusti liittoa kansainvälisesti ja piti sotilaallista johtovastuutta.
• Bundeskanzler (liittokansleri): liittovaltion toimeenpanovallan johtoon astui liittokansleri; käytännössä Otto von Bismarck oli liiton vaikutusvaltaisin hallinnollinen johtaja.
• Bundesrat: osavaltioiden valtiollinen edustajaneuvosto, jossa jäsenvaltiot olivat edustettuina ja jolla oli merkittävä vaikutusvalta lainsäädäntöön ja liittovaltion politiikkaan.
• Reichstag: kansanedustuslaitos, jonka edustajat valittiin laajennetulla miesäänioikeudella. Vaikka äänioikeus oli rajoitettu vain miehiin, sen muoto — yleinen, yhtäläinen ja salainen äänestys — oli edistyksellinen verrattuna moniin muihin eurooppalaisiin järjestelmiin tuohon aikaan ja antoi liitolle demokratiaa koskevaa legitimiteettiä.
• Yhteinen armeija ja taloudellinen integraatio: puolustus ja sotilaallinen organisaatio yhdistettiin käytännössä preussilaisen komennon alle, ja taloudellinen yhdentyminen syveni Zollverein‑järjestelyn rinnalla. Yhteinen posti-, rautatie- ja tullipolitiikka sekä lainsäädännön lähentäminen olivat keskeisiä integraation osa-alueita.

Kokoonpano ja jäsenyys

Pohjois-Saksan liitto koostui aluksi noin 22:n Pohjois-Saksan alueen osavaltiosta, mikä sisälsi sekä kuningaskuntia, suurherttuakuntia, herttuakuntia että vapaakaupunkeja. Merkittävin jäsen oli Preussi, jonka poliittinen ja sotilaallinen ylivalta määritteli liiton toiminnan suunnan. Liiton jäsenyys koski alueita pääosin Main‑joen pohjoispuolella; Etelä-Saksan kuningaskunnat ja eräät muut alueet jäivät aluksi liiton ulkopuolelle.

Merkitys ja perintö

Pohjois-Saksan liitolla oli suuri merkitys Saksan yhdistymisessä ja Euroopan valtasuhteiden muotoutumisessa:

• Se loi käytännön poliittisen ja hallinnollisen mallin, joka myöhemmin siirtyi osittain Saksan keisarikuntaan (Deutsches Kaiserreich). Liiton perustuslaki ja instituutiot toimivat pohjana vuoden 1871 keisarikunnan järjestelyille.
• Liito vahvisti Preussin asemaa Saksan johtavana valtiona: Preussin kuninkaan rooli liiton johtajana ja preussilaisen armeijan keskeinen asema vahvistivat Preussin vaikutusvaltaa koko Saksojen kentällä.
• Taloudellisen integraation ja modernin hallinnon laajeneminen edisti kansallisten markkinoiden syntyä, oikeus- ja hallintokäytäntöjen yhtenäistymistä sekä myöhemmin sotilaallista yhteistoimintakykyä, jotka kaikki olivat olennaisia tekijöitä Saksan valtakunnan syntyessä.
• Franco‑Preussin sota 1870–1871 nopeutti eteläsaksalaisten valtioiden mukaantuloa; voiton ja sodanjälkeisten tapahtumien seurauksena Saksan keisarikunta julistettiin 18. tammikuuta 1871, ja Pohjois-Saksan liiton instituutiot sulautuivat osaksi uutta valtakunnallista järjestelmää.

Lisätietoja voi hakea tarkemmista lähdekuvauksista ja aikakauden asiakirjoista, jotka valottavat yksityiskohtaisemmin liiton jäsenmäärää, lainsäädäntöä, sotilaallista järjestelyä sekä siirtymää kohti vuonna 1871 syntynyttä Saksan keisarikuntaa.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä oli Pohjois-Saksan liitto?

K: Mikä edelsi Pohjois-Saksan liittovaltiota?

K: Milloin Pohjois-Saksan perustuslaki tuli voimaan?

Kysymys: Mikä johti Itävallan ja Preussin sotaan vuonna 1866?

Kysymys: Kuka johti Preussia tänä ajanjaksona?

K: Milloin Preussi ja useimmat Pohjois-Saksan valtiot allekirjoittivat sopimuksen?

K: Miten liittovaltio eroaa muista hallitusmuodoista?

Hae kirjaimella