Papua-Uusi-Guinea on saarivaltio Tyynellämerellä. Se koostuu Uuden-Guinean saaren itäpuoliskosta sekä lukuisista läheisistä pienemmistä saarista ja atolleista. Papua-Uuden-Guinean pääkaupunki on Port Moresby, joka on maan suurin kaupunki ja tärkein yhteys kansainväliseen liikenteeseen. Väestö on enimmäkseen saaren alkuperäiskansoja.

Maantieteellisesti saari luokitellaan sekä Australaasiaan että Oseaniaan, jotka molemmat ovat nimityksiä Tyynenmeren alueen saariston muodostamalle laajalle mantereelle. Papua-Uusi-Guinea rajoittuu lännessä Indonesiaan (Länsi-Uusi-Guinea) ja etelässä sijaitsee lähellä Australiaa.

Alueeltaan maa on laaja ja monimuotoinen; sen pinta-ala on noin 462 000 km². Väestöä on arviolta noin 9 miljoonaa (tilanne vaihtelee arvioiden mukaan). Papua-Uusi-Guineassa puhutaan poikkeuksellisen paljon kieliä – yli 800 paikallista kieltä – ja virallisina kielinä ovat englanti, Tok Pisin ja Hiri Motu. Suuri osa väestöstä elää maaseudulla pienviljelyllä ja perinteiset yhteisöt, heimot sekä paikalliset kulttuurit ovat edelleen vahvoja.

Luonto on rehevää ja biologisesti monipuolista: Trooppisia sademetsiä, vuoristoalueita ja rannikkojen koralliriuttoja. Maan sisäosissa kohoavat korkeimmat huiput, kuten Mount Wilhelm (noin 4 509 m), ja lajeja sekä ekosysteemejä esiintyy runsaasti, myös monia endeemisiä lajeja. Vesivarannot, kalastus ja metsät ovat tärkeitä luonnonvaroja, mutta ne ovat myös alttiita ylikäytölle ja ympäristöpaineille.

Historiallisesti alueella oli pitkään eurooppalaisten tutkijoiden ja siirtomaavaltojen vaikutusta; Papua-Uusi-Guinea itsenäistyi vuonna 1975 Australiasta. Maan hallintojärjestelmä on parlamentaarinen demokratia, ja se on jakautunut useisiin provinssiin sekä erillisalueisiin. Monet maa-alueet ovat perustuslain mukaan perinteisten yhteisöjen omistuksessa – käytännössä suuri osa maasta on yhteisömetsää ja -maata.

Talous perustuu pääasiassa maatalouteen (trooppiset viljelykasvit, kahvi, kuuma, taro), luonnonvaroihin (kulta, kupari, maakaasu) sekä metsätalouteen ja kalastukseen. Suuret kaivos- ja LNG-hankkeet ovat merkittäviä vientitulojen lähteitä. Infrastruktuuri on kuitenkin heikosti kehittynyt: tieverkko on rajoittunut, erityisesti vuoristo- ja sademetsäalueilla, ja liikkuminen tapahtuu usein lentäen tai meritse.

Välttämättömät haasteet liittyvät terveystoimeen, koulutukseen, köyhyyteen, oikeus- ja järjestysasioihin sekä ympäristöongelmiin. Myös ilmastonmuutoksen vaikutukset merialueilla ja lisääntyvä luonnonvarojen käyttö vaikuttavat yhteisöjen toimeentuloon. Toisaalta Papua-Uusi-Guinealla on rikas kulttuuriperintö, monimuotoinen luonto ja kasvava merkitys alueellisessa taloudessa ja luonnonvarapolitiikassa.