Paradigma – määritelmä, merkitys ja historia tieteenfilosofiassa
Paradigma – selkeä määritelmä, merkityksen selvitys ja historia tieteenfilosofiassa: miten ajatusmallit muovaavat tiedettä ja ajattelun muutoksia.
Tieteenfilosofiassa paradigma on tapa jäsentää ja ajatella tieteellistä ongelmaa: se sisältää käsitykset siitä, mitä kysymyksiä pidetään merkityksellisinä, millaisia teorioita ja menetelmiä käytetään sekä millaisia havaintoja ja tulkintoja hyväksytään. Sana tulee kreikan kielen παράδειγμα (paradeigma), "malli, esimerkki, näyte" verbistä παραδείκνυμι (paradeiknumi), "näyttää, edustaa, paljastaa", ja edelleen sanoista παρά (para), "vieressä, sen ulkopuolella" ja δείκνυμι (deiknumi), "näyttää, osoittaa". Paradigma voi viitata myös tiettyä aihetta koskevien ajatusten kokonaisuuteen: esimerkkejä ovat käsitykset siitä, että maapallo on maailmankaikkeuden keskus (geosentrinen malli) tai että maapallo ja muut planeetat liikkuvat auringon ympäri (heliosentrinen malli). Yksi varhaisista modernin ajan sanan käyttäjistä oli Georg Christoph Lichtenberg (1742–1799), 1700‑luvun matemaatikko ja tiedemies.
Paradigma retoriikassa ja antiikin perinteessä
Retoriikassa paradeigma tunnetaan eräänlaisena todisteena tai havainnollistuksena. Paradeigman tarkoituksena on antaa yleisölle esimerkki samankaltaisista tapahtumista, joiden perusteella kuulijaa johdatetaan kohti tiettyä johtopäätöstä. Tällainen vertaus ei ole ehdoton todistus mutta se toimii esimerkkinä siitä, miten jokin käytäntö tai seuraus voi ilmetä. Arkinen vertaus on kirjanpitäjä, jonka tehtävänä ei ole määrätä asiakkaalle tarkasti, mihin tämän pitää käyttää rahaa, vaan auttaa asiakasta tekemään taloudellisia valintoja tämän omien tavoitteiden perusteella.
Antiikin kirjallisuudessa ja retoriikassa paradeigma esiintyy myös filosofisissa ja loogisissa teksteissä. Antiikin retoriikassa ja logicissa ajatusta käsittelevät tekstit, kuten Aristoteles, käyttävät vastaavia periaatteita induktiivisessa päättelyssä: yksittäisistä tapauksista tehdään yleistyksiä. Annettu esimerkki toimii mallina, jonka pohjalta voidaan arvioida uuden tapauksen samankaltaisuutta tai eroavaisuutta aiemmin tunnetuista tapauksista.
Sana, historia ja kielitieteellinen käyttö
Alkuperäistä kreikankielistä termiä παράδειγμα (paradeigma) käytettiin antiikin teksteissä, kuten Platonin Timaioksessa (28A), mallina, jota Demiurg (luoja) käytti kosmoksen muodostamisessa. Termillä oli myös tekninen merkitys kieliopin alalla: Merriam‑Websterin sanakirja (1900) määrittelee sen teknisen käytön kieliopin tai retoriikan yhteydessä havainnollistavalle vertaukselle tai tarinalle. Kielitieteessä Ferdinand de Saussure käytti paradigmaa viittaamaan samankaltaisten elementtien luokkaan, eli joukoon sanoja tai muotoja, jotka voivat täyttää saman kieliopillisen paikan (esimerkiksi sanaluokat tai taivutusparadigmat). Tämä erottelu paradigmatisten (vaihdettavien elementtien) ja syntagmaattisten (järjestyksellisten suhteiden) välillä on keskeinen kielitieteessä.
Paradigma tieteenfilosofiassa: Kuhn ja paradigman vaihtuminen
Nykyisessä tieteenfilosofiassa termi sai suuren yleisön läpimurron Thomas Kuhnin teoksessa The Structure of Scientific Revolutions (1962). Kuhn esitti, että tiede etenee pitkien jaksojen "normaalitiedettä", jossa tutkijayhteisö työskentelee saman paradigman puitteissa ratkaisten sen määrittelemiä ongelmia, ja ajoittain tapahtuvien kriisien kautta, jotka johtavat paradigman vaihdoksiin eli tieteellisiin vallankumouksiin. Paradigman vaihtuessa muuttuvat teoreettiset perusoletukset, menetelmät, merkitykselliset tutkimuskysymykset ja hyväksyttävät todisteet.
- Normaalitiede: tutkijat ratkaisevat arkisia "mysteerejä" paradigman puitteissa.
- Anomaliat: odottamattomat havainnot, joita nykyinen paradigma ei tyydyttävästi selitä.
- Tieteellinen vallankumous: kun anomalioita kertyy ja uusi malli selittää ne paremmin, voi tapahtua paradigmaattinen muutos.
- Inkommensurabiliteetti: Kuhnin mukaan eri paradigmojen käsitteet ja standardit eivät ole täysin vertailukelpoisia, mikä vaikeuttaa suoraa "totuusvertailua".
Esimerkkejä paradigman muutoksista ovat mainitut geosentrisyys vs. heliosentrisyys, Newtonilaisen mekaniikan korvautuminen relativistisen fysiikan käsitteillä tietyssä mittakaavassa, phlogiston-teorian syrjäytyminen oksiditeoriasta, miasma-oppi vs. mikrobiteoria taudeista ja mannerlaattojen teorian hyväksyminen geologiassa. Paradigman vaihtuminen usein muuttaa myös sen, mitä pidetään todisteena ja miten havaintoja tulkitaan.
Kritiikki ja termin nykyaikainen käyttö
Kuhnin käsitys on ollut vaikuttava mutta myös kiistanalainen. Kritiikkiä on esittänyt muun muassa Karl Popper, joka korosti falsifikaatioperiaatetta ja näki tieteellisen edistyksen jatkuvana hypoteesien kriittisenä testauksena. Myöhemmin Imre Lakatos, Paul Feyerabend ja monet muut kehittivät tai kyseenalaistivat Kuhnin ajatuksia tarjoamalla vaihtoehtoisia malleja tieteellisestä muutoksesta. Nykyään termiä paradigma käytetään usein laajemmin viittaamaan vallitseviin ajattelutapoihin ja käytäntöihin myös tieteiden ulkopuolella, mistä johtuen sen merkitys voi olla vähemmän tarkka kuin Kuhnin analyyseissä.
Yhteenvetona: paradigma on historiallisesti rikas käsite, jolla on merkityksiä retoriikassa, kielitieteessä ja erityisesti tieteenfilosofiassa. Se kuvaa mallia tai ajattelutapaa, joka määrittelee, mitä pidetään merkityksellisenä tutkimuksena, millä menetelmillä työskennellään ja miten tuloksia tulkitaan. Paradigman vaihdokset kuvaavat syviä muutoksia näissä perusoletuksissa ja käytännöissä.
Lichtenbergin patsas Göttingenissä, jossa hän opetti.
Toinen sivu
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä sana "paradigma" tarkoittaa?
V: Paradigma on tapa ajatella ongelmaa tai joukko ajatuksia tietystä aiheesta.
K: Kuka oli yksi ensimmäisistä ihmisistä, jotka käyttivät termiä "paradigma"?
V: Georg Christoph Lichtenberg oli yksi ensimmäisistä nykyaikaisista ihmisistä, jotka käyttivät termiä "paradigma".
K: Miten paradigmaa käytetään retoriikassa?
V: Retoriikassa paradeigmaa käytetään eräänlaisena todisteena tarjoamalla yleisölle samankaltaisten tapahtumien havainnollistaminen, joka auttaa heitä ohjaamaan johtopäätökseen.
K: Miten Anaximenes määritteli paradeigman?
V: Anaximenes määritteli paradeigman "aiemmin tapahtuneiksi teoiksi, jotka ovat samankaltaisia tai päinvastaisia kuin ne, joista nyt keskustelemme".
K: Miten Aristoteles käytti paradigmaa induktiivisessa logiikassa?
V: Aristoteles käytti paradigmaa induktiivisessa logiikassa siirtyäkseen erikoistapauksesta toiseen sen sijaan, että hän olisi siirtynyt useista erikoistapauksista yleiseen tapaukseen.
K: Mikä oli alkuperäinen kreikkalainen termi paradigmalle?
V: Alkuperäinen kreikkalainen termi paradigmalle oli παράδειγμα (paradeigma).
K: Missä yhteydessä Merriam-Websterin sanakirja määritteli paradigman teknisen käytön?
V: Merriam-Websterin sanakirja vuodelta 1900 määritteli paradigman teknisen käytön vain kieliopin yhteydessä tai retoriikassa havainnollistavan vertauksen tai tarinan terminä.
Etsiä