Fonografisylinterit – äänisylinterien historia ja merkitys (1896–1915)

Fonografisylinterit 1896–1915: tutustu varhaisiin äänisylintereihin, niiden historiaan, soittotapaan ja kulttuuriseen merkitykseen — harvinaiset tallenteet ja museokappaleet.

Äänilevysylinterit olivat varhaisin kaupallinen tapa tallentaa ja toistaa ääntä.

Suurimman suosionsa aikakaudella (noin 1896–1915) ne tunnettiin yksinkertaisesti nimellä "levyt". Ne olivat onttoja sylinterimäisiä esineitä, joiden ulkopintaan oli kaiverrettu äänitallenne. Ääni voidaan toistaa, kun niitä soitetaan mekaanisella sylinterifonografilla. 1910‑luvulla kilpailevasta levykejärjestelmästä tuli suositumpi kaupallinen ääniväline.

Lyhyt historia

Fonografisylinterin perustoiminnot kehitti Thomas A. Edison jo 1877, mutta käytännössä kaupalliseen käyttöön ja laajempaan levinneisyyteen sylinterit saavuttivat potentiaalinsa vasta viimeistään 1890‑luvun loppupuolella. 1896–1915 oli sylinterien kultakautta: niitä valmistettiin sekä musiikki‑ että diktointikäyttöön. Merkittäviä valmistajia olivat muun muassa Edison ja Columbia, jotka kehittivät sekä erilaisia materiaaleja että kaupallisia levykokoja.

Tekniikka ja materiaalit

Muoto ja tallennus: sylintereissä ääniaallot tallennettiin spiraalimaiseksi uraksi sylinterin ulkopintaan. Toisto tapahtuu neulan kulkiessa urassa ja värähtelyjen välityksellä mekaaniseen aaltolähteeseen (horniin tai kaiuttimeen).

Modulaatio: tyypillisesti sylintereissä käytettiin niin sanottua "hill-and-dale" -modulaatiota (vertikaalinen uran muutos), mikä erotti ne varhaisista levyjärjestelmistä, joissa käytettiin usein lateraalista modulaatiota.

Materiaalit: varhaisimmat kokeilut tehtiin tinalevyllä tai -foliolla, mutta kaupalliseen tuotantoon siirryttiin vaskin ja vahan eri seoksiin (ns. brown wax). Myöhemmin kehitettiin kovempia ja kestävämpiä aineita sekä celluloid‑pintakäsittelyjä, jotka paransivat säilyvyyttä. Alkuperäiset sylinterit kestävät heikosti kosteutta, lämpöä ja käsittelyä, minkä vuoksi monet ovat vaurioituneet ajan myötä.

Kesto: alun perin tallenteet kestivät yleensä noin kaksi minuuttia; myöhemmissä versioissa pyrittiin pidempään soittoaikaan (esimerkiksi 4 minuutin sylinterit), mutta käytännössä soittoaika oli rajoite verrattuna myöhempiin levyihin.

Sisältö ja käyttö

Sylintereille tallennettiin laaja kirjo sisältöä: yksittäisiä lauluesityksiä ja orkesterikappaleita, oopperarescitaaleja, monologeja, sketsejä, puhesisältöä (puhetta, luentoja, sanomalehtien lukuja), kenttä‑ ja etnografisia tallenteita sekä liiketoiminnan diktaattitallenteita. Monet varhaiset radiomainen ja populaarikulttuuriin liittyvät esitykset ovat säilyneet vain sylinterimuodossa.

Syyt syrjäytymiseen

Useita tekijöitä selitti sylinterijärjestelmän menetyksen suosioon 1910‑luvulla:

• levyjen (diskien) valmistus oli edullisempaa ja helpompaa massatuotannossa (leimaus),
• levyt olivat helpommin pakattu ja varastoitava muoto (tasainen levy vs ontto sylinteri),
• diskit kehittyivät nopeasti teknisesti ja markkinointi sekä patenttisodat suosi levymuotoa,
• yhteensopivuusongelmat: sylintereitä ei voitu aina helposti kopioida ja jakaa samalla tavalla kuin levyjä.

Säilyminen, tutkinta ja museot

Sylinterit ovat nykyään museoiden, arkistojen ja yksityiskokoelmien arvokkaita esineitä. Ne ovat usein hauraita ja vaativat erityistä käsittelyä. Monet arkistot tekevät digitalisointeja alkuperäisen äänisisällön pelastamiseksi; äänien siirrossa käytetään erityisiä sylinterisoittimia, oikean kokoisia kärkityyppejä ja nopeuden säätöä, jotta tallenteita ei vahingoiteta.

Osa sylintereistä ja niiden alkuperäisistä tallenteista on paikallisissa museoissa ja kansallisissa arkistoissa. Tutkijat käyttävät näitä lähteitä esimerkiksi musiikinhistorian, kielentutkimuksen ja etnografian tutkimiseen, sillä sylinterit sisältävät paljon ainutlaatuista dokumentaatiota 1800‑ ja 1900‑luvun alun äänestä.

Merkitys ja perintö

Sylinterit edustavat ensimmäistä kertaa, kun ääntä voitiin tallentaa ja toistaa laajalti kaupallisessa mittakaavassa. Ne mahdollistivat esiintymisten ja puheiden leviämisen paikasta riippumatta sekä loivat pohjan myöhemmälle ääniteollisuudelle. Vaikka tekninen kehitys siirtyi levyihin ja myöhemmin sähköiseen tallennukseen, fonografisylinterit ovat tärkeä osa ääniteknologian historiaa ja kulttuuriperintöä.

Hae kirjaimella