Apinoiden planeetta on yhdysvaltalainen tieteiselokuva, joka julkaistiin vuonna 1968 ja jonka ohjasi Franklin J. Schaffner. Se perustuu Pierre Boullen kirjoittamaan ja vuonna 1963 julkaistuun romaaniin La planète des singes. Elokuvan pääosassa nähdään Charlton Heston, ja siinä esiintyvät Roddy McDowall, Kim Hunter, Maurice Evans, James Whitmore, James Daly ja Linda Harrison. Sen julkaisi 20th Century Fox.

 

Juoni lyhyesti

Astronautti George Taylor (Charlton Heston) matkustaa aluksella kohti tuntematonta planeettaa ja menettää matkalla muistinsa. Hän herää rannalle ja huomaa pian, että planeetan yhteiskuntaa hallitsevat älykkäät apinat, jotka puhuvat ja käyttävät teknologiaa, kun taas ihmiset ovat puhumattomia ja pidetään eläiminä. Taylor vangitaan ja tutkitaan, ja hän kohtaa apinoiden tiedemiehen Corneliuksen (Roddy McDowall) ja tämän vaimon Ziran (Kim Hunter). Tutkijoiden ja uskonnollisten johtajien väliset ristiriidat huipentuvat, kun Taylor paljastaa, ettei ole eläin vaan ihminen ja vaatii oikeutta. Elokuvan loppukohtaus paljastaa järkyttävän totuuden: Taylor on saapunut kaukaiseen tulevaisuuden Maahan — kohtaus kulissien takana paljastaa uponneen ja raunioituneen New Yorkin ja Vapaudenpatsaan.

Tuotanto ja tekninen toteutus

Elokuvan ohjasi Franklin J. Schaffner, ja käsikirjoituksesta vastasivat muun muassa Rod Serling ja Michael Wilson (pohjautuen Pierre Boullen romaaniin). Merkittävä osa elokuvan vaikuttavasta ilmeestä syntyi John Chambersin kehittämistä meikkiratkaisuista: apinameikit olivat aikansa uraauurtavia, niiden avulla näyttelijöiden ilmeet säilyivät elävinä ja ilmeikkäinä. Meikkaus oli vaativa prosessi, ja näyttelijöiden työpäivät alkoivat usein varhain pitkien meikkaussessioiden vuoksi.

Elokuvan musiikin sävelsi Jerry Goldsmith; hänen ennakkoluuloton ja tunnelmaa luova instrumentaatio loi vahvan äänimaailman, joka tukee elokuvan outoutta ja kauhua. Myös lavastus, puvustus ja kameratyö saivat kiitosta, koska ne loivat uskottavan ja omanlaisen apinayhteiskunnan.

Teemat ja tulkinnat

Apinoiden planeetta käsittelee monitasoisesti teemoja kuten ihmisen asema luonnossa, totalitarismi, ennakkoluulot, uskonto ja tiede sekä ihmiskunnan itsetuhoiset taipumukset. Elokuva tulkitaan usein kommentaariksi kylmän sodan aikakauden pelkoihin, rotukysymyksiin ja ydinsodan uhkaan. Pierre Boullen satiirinen lähdeaineisto yhdistettynä elokuvan visuaaliseen voimaan tekee teoksesta sekä viihdyttävän että ajattelevaisen.

Vastaanotto ja vaikutus

Ilmestymisensä aikaan elokuva sai vaihtelevia arvosteluja, mutta menestyi hyvin kaupallisesti ja on sittemmin vakiinnuttanut asemansa kulttiklassikkona. Erityisesti elokuvan loppukohtaus ja yllätys paljastus — Vapaudenpatsaan raunio — on jäänyt populaarikulttuurin ikonisiin hetkiin. John Chambers sai tunnustusta meikkityöstään; hänen panoksensa vaikutti myöhemmin siihen, että meikkitaide sai alalle enemmän arvostusta.

Perintö ja jatko-osat

Elokuvan menestys synnytti laajan Apinoiden planeetta -franchisen, johon kuuluu alkuperäisen elokuvan suorat jatko-osat (mm. Beneath the Planet of the Apes), televisiosarja, animaatiosarja sekä useita uudelleenfilmatisointeja ja uudelleenkirjoituksia, kuten Tim Burtonin ohjaama versio vuodelta 2001 ja nykyaikaisempi reboot-trilogia (2011, 2014, 2017). Elokuva on vaikuttanut lukuisiin myöhempiin tuotantoihin ja keskusteluihin spekulatiivisen fiktion ja yhteiskunnallisten allegorioiden mahdollisuuksista.

Miksi katsomisen arvoinen

  • Vahva ja ajatuksia herättävä käsikirjoitus, joka yhdistää seikkailun ja sosiaalisen kommentaarin.
  • Merkittävät näyttelijäsuoritukset, erityisesti Charlton Hestonin tulkinta ja Roddy McDowallin roolityö.
  • Innovatiivinen meikkaus ja visuaalinen ilme, jotka loivat uskottavan apinayhteiskunnan.
  • Unohtumaton loppukohtaus ja elokuvan herättämät tulkinnat tekevät siitä elokuvahistorian pysyvän keskustelunaiheen.