Charadriinae eli ploverit ja dotterelit ovat pieniä kahlaajalintuja, jotka kuuluvat Charadriinae-alaperheeseen Charadriidae-heimossa. Alaryhmään luetaan useita sukukokonaisuuksia; lajimäärästä riippuen Charadriinae sisältää tyypillisesti noin 30–40 lajia, ja lähisukulaisalaryhmään, Vanellinae, kuuluu vielä noin 15–25 lapintöyhtö- ja kottaraislajia.
Ulkonäkö ja tunnistaminen
Nämä linnut ovat yleensä pieniä tai keskikokoisia kahlaajia, joilla on lyhyt, suora nokka ja suhteellisen pitkät jalat. Monet lajit ovat väritykseltään selvästi kuvioituja: etuosa ja pää saattavat olla kontrastisia, ja ruumiin alapuolet usein vaaleat. Poikaset ovat aluksi hyvin maastoutuneita. Jalat voivat olla erivärisiä (esim. punertavat, keltaiset tai harmaat), mikä auttaa lajeja tunnistamaan.
Levinneisyys ja elinympäristö
Ploverit ja dotterelit esiintyvät lähes kaikkialla maailmassa: rannikkoalueilla, soilla, niityillä, aavoilla sisämaan kosteikoilla ja tundralla. Osa lajeista on muuttolintuja ja liikkuu talveksi etelämpään, toiset ovat paikallisia tai rannikkokantoja. Monet lajit hyödyntävät avoimia, vähäpuustoisia alueita, joissa näkyvyys petoeläimiin on hyvä.
Ravinto ja saalistustapa
Charadriinae-lajit syövät pääasiassa selkärangattomia: hyönteisiä, hämähäkkieläimiä, matoja, pikkukotiloita ja äyriäisiä rannikoilla. Ne käyttävät usein niin sanottua juoksu-ja-pysähdystekniikkaa: lintua juoksee tai kävelee nopeasti, pysähtyy ja tarkkailee saalista visuaalisesti ennen hyökkäystä. Tämä eroaa pitkän nokan kahlaajista (esim. piilijät), jotka usein kaivavat tai tunnustelevat ruokaa pitkällä nokallaan.
Lisääntyminen ja poikasten hoito
Useimmat ploverit ja dotterelit pesivät avoimesti maassa pesäkuoppaan (scrape), jonka ne usein vuoraavat kivillä, ruohojuurilla tai hiekalla. Munat ja poikaset ovat väritykseltään hyvin maastoutuneita, mikä auttaa suojautumisessa. Poikaset ovat tyypillisesti varhain liikkuvia (precocial) ja lähtevät liikkeelle pian kuoriuduttuaan; emo tai molemmat vanhemmat johtavat niitä ruokapaikoille ja varoittavat vaarasta.
Lintulajeilla on petoeläimiltä suojautumiskeino, jota kutsutaan valepoikimiseksi. Tällaisessa häirintänäytöksessä aikuinen saattaa istua tai näytellä haavoittunutta ikään kuin vahtisi munia tai poikasia ja siirtyä paikasta paikkaan harhauttaakseen petoa pois todellisesta pesäpaikasta. Lisäksi monet lajit käyttävät vahvasti ns. "broken-wing display" -näytöstä eli teeskennellen vammaista lintua johdattaakseen saalistajan pois pesältä.
Puolustautuminen ja käyttäytyminen
Kottaraiset ja muut lähellä lajit voivat puolustaa pesiään aktiivisesti: ne hyökkäävät, nokkivat ja huutavat häiritsijöitä, sekä yhteisesti häirivät petoja eli 'mobbing'-käyttäytyminen on yleistä. Tällainen aggressiivinen puolustus perustuu äänekkääseen ja näkyvään käyttäytymiseen eikä niinkään myrkyllisten tai polttavien eritteiden käyttöön.
Suhde ihmiseen ja suojelu
Monet ploverit on sopeutuneet elämään ihmisen muokkaamilla alueilla, mutta pesintä häiriintyy helposti tiheän ihmistoiminnan ja maankäytön muutosten vuoksi. Rannikkojen täytöt, rakentaminen, maatalouden tehostuminen ja ilmastonmuutos uhkaavat elinympäristöjä. Joitain lajeja suojellaan paikallisesti rajoittamalla kulkua pesäaikoina ja säilyttämällä sopivia elinalueita.
Yhteenvetona Charadriinae-edustajat ovat visuaalisia saalistajia, maastoutuvia pesijöitä ja aktiivisia pesänpuolustajia. Ne muodostavat monimuotoisen ja laajalle levinneen ryhmän, jonka elintavat ja suojelutilanne vaihtelevat lajeittain.
