Po-joki (lat. Padus, italiaksi Po, antiikin Eridanus) on Pohjois-Italiassa virtaava joki, jonka pituus on noin 652 kilometriä. Se saa alkunsa Monvisosta (Cottian Alpeilla) ja laskee itään Adrianmereen Venetsian lähistöllä. Joen valuma-alue on noin 71 000 km², ja Po on Italian pisin joki.
Reitti ja valuma-alue
Po kulkee useiden merkittävien kaupunkien läpi tai niiden läheisyydessä, muun muassa Torinon (Torino) kautta ja epäsuorasti myös Milanon (Milano) alueen ohitse Lombardiassa. Joki virtaa laakson eli Pianura Padanan halki ja yhdistää laakson niin tehokkaasti, että siitä kehittyi Italian tärkeimpiä teollisuus- ja maatalousalueita. Po‑joen yläjuoksulla on vuoristoisia osuuksia ja pato- sekä vesivoimarakenteita; keskiosissa joki jakaantuu sivuhaaroihin ja virtaamat vaihtelevat voimakkaasti vuodenaikojen mukaan.
Historiallinen ja taloudellinen merkitys
Po on ollut tärkeä kuljetusreitti ja maatalouden kastelulähde vuosisatojen ajan. Milano on yhdistetty jokeen monella kanavilla (navigli), joiden suunnitteluun ja kehittämiseen liittyi myös Leonardo da Vinci. Po-laakson runsas peltoala tuottaa pääasiassa viljaa, mutta myös riisiä ja muita maataloustuotteita; alueella on runsaasti viljelyksiä ja intensiivistä maatalouskäyttöä.
Suisto ja luonnon monimuotoisuus
Lähellä uoman loppupäätä Po muodostaa laajan ja monihahmoisen suiston, jossa on satoja pienempiä kanavia ja useita pääkanavia, joista tunnetuimpia ovat Po di Maestra, Po della Pila, Po delle Tolle, Po di Gnocca ja Po di Goro. Suiston eteläosassa sijaitseva Comacchio on tunnettu ankeriaista ja alueen perinteisestä kalastuksesta. Po‑deltan kosteikot ovat tärkeitä lintujen muuttopaikkoja sekä monille muille vesilajeille; alueella on myös suojelualueita, kuten Parco del Delta del Po, joka on arvokas luonnonsuojelu- ja biodiversiteettialue.
Hallinto ja vesienhoito
Joen ja sen vesivaroihin liittyvästä hallinnasta vastaavat paikalliset ja kansalliset viranomaiset, ja historiallisesti joki on ollut joissain asioissa Magistrato alle Acque -tyyppisten erityiselinten alaisuudessa. Vesien käyttöön liittyy monia intressejä: kastelu, teollisuus, juomavesi, sähkön tuotanto sekä suojelu ja tulvariskin hallinta.
Ympäristökysymykset
Po‑joen vesien laatu ja virtaamat ovat pitkään olleet haasteita. Joessa on havaittu teollisuuden ja maatalouden päästöjä, sekä kaupungeista ja yhdyskuntajätevesistä peräisin olevia epäpuhtauksia. Lisäksi suistoalue kärsii merenpinnan noususta ja sedimenttien huuhtoutumisesta, mikä vaikuttaa suojeltuihin kosteikkoihin ja rannikkojen dynamiikkaan.
Eräässä vuonna 2005 julkaistussa tutkimuksessa Po‑joen vesistä löydettiin merkittäviä määriä bentsoylekgoniinia (kokaiinin tärkein metaboliitti), jota kokaiinin käyttäjät erittävät virtsaansa. Tutkimuksen perusteella paikallista kulutusta arvioitiin tuolloin huomattavaksi, mutta tällaiset tulokset riippuvat otantapaikasta ja -ajankohdasta, ja veden analyysit on tulkittava varauksella. Myös muita lääkeaineita ja kemiallisia jäämiä löydetään ajoittain, mikä korostaa jätevesien käsittelyn ja valvonnan merkitystä.
Eläimistö ja kalastus
Po‑joessa elää useita kalalajeja, kuten karppia, ahventa ja suuria petokaloja, esimerkiksi euroopanpiikkikampelaa ja toisinaan suuria haukia sekä jättiläissilmän eli sumukalan kaltaisia lajeja yläjuoksun ja keskiosien syvissä syvänteissä. Kalastus ja erityisesti ankeriaan pyydystäminen suiston alueella ovat perinteisiä elinkeinoja.
Luonnon ja ihmistoiminnan tasapaino
Po‑joen hoidossa pyritään yhdistämään taloudellinen hyödyntäminen, tulvasuojelu ja luonnonsuojelu. Ilmastonmuutos ja muuttuvat sademallit vaikuttavat joen virtaamiin ja tekevät vesivarojen hallinnasta entistä haastavampaa. Suojelualueiden kehittäminen ja vesien laadun parantaminen ovat keskeisiä tavoitteita, jotta Po‑joen ekologinen arvo ja alueen elinkeinot voidaan turvata tuleville sukupolville.
