Paavi Benedictus V (Grammaticus) – elämäkerta ja paavius 964
Paavi Benedictus V (latinaksi Benedictus Quintus; -kuollut 4. heinäkuuta 965) oli roomalaiskatolisen kirkon italialainen diakoni ja 133. paavi viiden viikon ajan vuonna 964.
Benedictus tunnettiin oppineisuutensa vuoksi nimellä Grammaticus.
Tausta ja varhaiselämä
Tietomme Benedictus V:n varhaisesta elämästä ovat niukat. Hän oli syntyjään roomalainen ja palveli kirkossa diakonina. Nimitys "Grammaticus" viittaa siihen, että hänet tunnettiin oppineena ja kasvatuksensa tai kirjallisten taitojensa vuoksi.
Valinta paaviksi ja poliittinen konteksti
Keväällä 964 Rooman ja imperiumin välit olivat kireät. Keisari Otto I oli puuttunut paavinvalintaan ja tuki Leo VIII:aa, mutta suuri osa Rooman kansasta ja kirkonpiireistä piti Leo VIII:n valintaa ei-legitiiminä. Tässä vastareaktiona roomalaiset valitsivat diakoni Benedictus V:n paaviksi. Hänen valintansa kuvastaa 900-luvun loppupuolen poliittista kamppailua, jossa paavin virka oli tiiviisti sidoksissa paitsi kirkollisiin myös maallisiin valtasuhteisiin.
Lyhyt paavius ja lankeemus
Benedictuksen paavius kesti vain noin viisi viikkoa. Otto I vastasi roomalaisten valintaan voimakeinoin: keisari piiritti Roomaa ja asetti paineita vastustajien murtamiseksi. Lopulta Benedictus antautui ja hänet vietiin keisarin eteen. Kirkollisessa kokouksessa (synodissa) hänet julistettiin virastaan erotetuksi ja häneltä riistettiin paavinviran symbolit. Samassa prosessissa Leo VIII palautettiin keisarin tuella paavin asemaan.
Myöhemmät vuodet ja kuolema
Keisari Otto antoi kuitenkin armahduksen: Benedictusta ei teloitettu vaan hänet päästettiin elämään eristäytyneessä asemassa, todennäköisesti luostarissa tai vastaavassa kirkollisessa yhteisössä, keisarin valvonnassa. Benedictus kuoli 4. heinäkuuta 965. Tarkat yksityiskohdat hänen myöhemmistä elinvuosistaan ja hautapaikasta eivät ole selkeästi säilyneet lähteissä.
Perintö ja historiankuva
Benedictus V:n tapaus on usein nähty esimerkkinä 900-luvun lopun kirkon ja maallisen vallan välisestä ristiriidasta: paavin asema oli tuolloin heikko ja riippuvainen suurvaltojen tuesta. Häntä muistetaan erityisesti oppineisuudesta saaneella lisänimellä Grammaticus. Vaikka hänen paaviutensa oli lyhyt ja päättyi nöyryyttävään lankeemukseen, Benedictus kuuluu katolisen kirkkoperinteen luetteloon paaveista, ja hänen tarinansa heijastaa aikakauden poliittisia paineita ja kirkon sisäisiä jännitteitä.
Lähteet eri kronikoissa vaihtelevat yksityiskohtien osalta, ja siksi monet tapahtumien täsmälliset olot ja ajoitukset jäävät osittain epävarmoiksi. Historiantutkimus pitää kuitenkin Benedictusta merkittävänä hahmona tuon ajan paavihistorian ymmärtämisessä.
Paavi
Paavi Johannes XII:n kuoleman jälkeen roomalaiset valitsivat kardinaali Benedetton paaviksi vuonna 964, mutta Pyhän Rooman keisari Otto I ei hyväksynyt sitä. Otto syrjäytti Benedictuksen, joka sen jälkeen karkotettiin.
Otto pakotti Benedictuksen matkustamaan Saksaan, jossa hänet asetettiin Hampurin-Bremenin arkkipiispan Adaldagin hoiviin.
Hänen kuolemansa jälkeen
Benedictus haudattiin Hampurin katedraaliin. Myöhemmin hänen jäännöksensä siirrettiin Roomaan.
Vaikka hänen asemansa kyseenalaistettiin hänen elinaikanaan, Benedictus V:n katsotaan kuuluvan perinteiseen paavien luetteloon.
