Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus
Satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus on erityinen tieteellisen kokeen tekotapa, jolla voidaan vähentää tiettyjä harhan lähteitä. Sitä käytetään usein testattaessa, ovatko lääkkeet tehokkaita tiettyihin oireisiin. Koetta tehtäessä osallistujat sijoitetaan satunnaisesti eri ryhmiin. Kutakin ryhmää kohdellaan eri tavalla, ja lopuksi tuloksia verrataan keskenään. Yleinen tapaus on, että yksi ryhmä saa plasebolääkettä, kun taas toinen ryhmä saa oikeaa lääkettä. Tutkimusta kutsutaan sokkoutetuksi, jos osallistujat tai lääkkeitä antavat henkilöt eivät tiedä, mihin ryhmään potilas kuuluu.
Historia
Kontrolloidut tutkimukset ja kokeet on tehty jo pitkään. Vuonna 1753 James Lind julkaisi tutkimuksen, joka osoitti, että keripukkia voitiin hoitaa ruokavaliolla, joka sisälsi paljon sitruunoita ja appelsiineja. Ignaz Semmelweis, unkarilainen lääkäri Wienissä, loi termin "systemaattinen kontrolloitu havainnointi". Semmelweis tunnetaan nykyään siitä, että hän yhdisti lapsivuodekuumeen lisääntymisen sairaaloiden puutteelliseen hygieniaan. 1800-luvun lopulla ilmeni ensimmäinen ongelma, joka liittyi siihen, että ihmisiä ei jaettu koeryhmiin satunnaisesti. Austin Bradford Hill vakiinnutti termin "satunnaistettu kontrolloitu tutkimus" 1940-luvulla. Hän teki 1940-luvulla tutkimuksen, joka koski tuberkuloosin hoitoa streptomysiinillä (antibiootti). Tätä tutkimusta pidetäänw ensimmäisenä satunnaistettuna kontrolloituna tutkimuksena.
