Kalvinismi | kuuluu protestantismin reformoituun perinteeseen

Historiallinen tausta

Johannes Calvinin kansainvälinen vaikutus protestanttisen uskonpuhdistuksen oppien kehitykseen alkoi 25-vuotiaana, kun hän aloitti vuonna 1534 (julkaistu 1536) kristinuskon laitoksensa ensimmäisen painoksen työstämisen. Sen työn ohella, jolla hän osallistui kirkkojen käyttöön tarkoitettujen tunnustuksellisten asiakirjojen laatimiseen, Calvinin uskomukset ja käytännöt jättivät suoran vaikutuksen protestantismiin. Hän on vain yksi monista henkilöistä, jotka vaikuttivat reformoitujen kirkkojen oppeihin, mutta hänestä tuli lopulta yksi merkittävimmistä teologeista.

Reformoitujen kirkkojen ja Calvinin merkityksen kasvu tapahtui protestanttisen uskonpuhdistuksen toisessa vaiheessa, kun evankelisia kirkkoja alkoi muodostua sen jälkeen, kun Martin Luther, toinen merkittävä reformoija, erotettiin roomalaiskatolisesta kirkosta. Calvin oli ranskalainen maanpakolainen Genevessä. Hän oli allekirjoittanut luterilaisen Augsburgin tunnustuksen vuonna 1540, mutta hänen merkityksensä tuli Sveitsin uskonpuhdistuksesta. Tämä ei ollut luterilainen, vaan seurasi Huldrych Zwingliä ja sitten Calvinia.

Todellinen kalvinismi (historiallinen kalvinismi) ei opeta, että Jumala valitsee, kuka pelastuu ja kuka ei pelastu. Sen sijaan se opettaa, että Jumalan omaksi kunniaksi hän luo ihmiset uudestaan uudella luonnolla - luonnolla, joka rakastaa Jumalaa ja vihaa syntiä - sen sijaan, että ihmiset säilyttäisivät vanhan luontonsa, sillä jos he säilyttäisivät vanhan luontonsa, he eivät haluaisi seurata Jumalaa. Historiallinen kalvinismi opettaa myös, että jos Jumala ei valitsisi pelastaa jotakuta, ei olisi ketään pelastettavaa.

Kalvinismin leviäminen

Vaikka Calvin harjoitti toimintaansa suurelta osin Genevessä, hänen julkaisunsa levittivät hänen ajatuksiaan uudistetusta kirkosta eri puolille Eurooppaa. Calvinismista tuli useimpien kristittyjen teologia Skotlannissa (ks. John Knox), Alankomaissa ja osassa Saksaa, ja se vaikutti Ranskassa, Unkarissa, Transilvaniassa ja Puolassa. Kalvinismi oli jonkin aikaa suosittu myös Skandinaviassa, erityisesti Ruotsissa, mutta se hylättiin luterilaisuuden hyväksi Uppsalan synodin jälkeen vuonna 1593.

Useimmat Amerikan Keski-Atlantin ja Uuden-Englannin uudisasukkaat olivat kalvinisteja, mukaan lukien puritaanit ja Uuden Amsterdamin (New York) hollantilaiset uudisasukkaat. Hollantilaiset kalvinistiset uudisasukkaat olivat myös ensimmäiset menestyneet eurooppalaiset siirtolaiset Etelä-Afrikassa 1600-luvulta alkaen, ja heidät tunnettiin nimellä buurit tai afrikaanerit.

Joitakin suurimpia kalvinistisia yhteisöjä perustivat 1800- ja 1900-luvun lähetyssaarnaajat; erityisen suuria ovat Korean ja Nigerian yhteisöt.

Resurssit

• John Wesley (2001). Calvinism Calmly Considered. ISBN 0-88019-438-3
• C. Gordon Olson (2002). Kalvinismin ja arminialaisuuden tuolla puolen: Induktiivinen, välittävä pelastuksen teologia. Global Gospel Publishers. ISBN 978-0962485046