Kalvinismi: reformoitu protestanttinen suuntaus — opit ja historia
Kalvinismi: opit, historia ja vaikutus — tutustu reformoituun protestanttiseen perinteeseen, predestinaatioon ja Calvinin perintöön selkeästi ja asiantuntevasti.
Kalvinismi kuuluu protestantismin reformoituun perinteeseen. Tämä perinne juontaa juurensa Johannes Calviniin ja muihin teologeihin.
Tärkeitä kalvinisteja Euroopasta ovat mm: Huldrych Zwingli, ja Englannista reformaattorit Thomas Cranmer ja John Jewel. Koska Johannes Calvinilla oli suuri vaikutusvalta ja hänellä oli tärkeä rooli tunnustuksellisissa ja kirkollisissa keskusteluissa koko 1600-luvun ajan, perinne tunnettiin yleisesti nimellä kalvinismi.
Nykyään tämä termi tarkoittaa myös reformoitujen kirkkojen oppeja ja käytäntöjä, joiden varhainen johtaja Calvin oli, ja järjestelmä tunnetaan ehkä parhaiten predestinaatio- ja täydellisen turmeltuneisuuden opeista.
Kuvagalleria
10 Kuvat
Historia lyhyesti
Kalvinismin juuret ovat 1500-luvun uskonpuhdistuksessa. Vaikka suuntaus liittyy erityisesti Ranskan/Swissin teologiin Johannes Calviniin (1509–1564), sen kehitykseen vaikuttivat monet muut reformaatiojohtajat kuten Huldrych Zwingli ja Englannin kirkon uudistajat. Reformoitunutta teologiaa muotoiltiin ja määriteltiin eri maissa: Alankomaissa, Skotlannissa, Englannissa ja myöhemmin myös Pohjois-Amerikassa ja muualla maailmassa.
Keskeiset opit
Kalvinismi tunnetaan erityisesti korostuksestaan Jumalan suvereniteettiin ja armon ensisijaisuuteen ihmisen pelastuksessa. Usein kalvinismin oppeja kuvataan lyhenteellä TULIP (angl.), joka tiivistää viisi keskeistä väitettä. Selitys suomeksi:
- T — Täydellinen turmeltuneisuus: ihminen on perisynnin tähden hengellisesti turmeltunut eikä voi omilla voimillaan saavuttaa Jumalaa.
- U — Rajoitettu sovitus (limited atonement): Kristuksen sovitustyö kantaa hedelmää erityisesti niiden puolesta, jotka Jumala on valinnut. (Tähän on erilaisia näkemyksiä; kaikki reformoidut eivät hyväksy tätä tulkintaa samalla tavalla.)
- L — Armo on vastustamatonta (irresistible grace): Jumalan kutsu pelastukseen lopulta voittaa valitun ihmisen vastustuksen.
- I — Valitut pysyvät uskossa (perseverance of the saints): ne, jotka ovat aidosti Jumalan valitsemia, pysyvät uskossa ja heidät säilytetään.
- P — Predestinaatio: Jumala valitsee vapaasti, kenen hän armahtaa ja pelastaa, eikä pelastus perustu ihmisen ansioihin.
On tärkeää huomata, että reformoitujen traditioiden sisällä on vaihtelevuutta. Joissakin piireissä painotetaan liiankin tiukasti predestinaatiota, toisissa taas korostetaan liitollista (covenant) näkökulmaa ja Jumalan lupien jatkuvuutta historiassa.
Tunnustukset ja kirkollinen järjestys
Kalvinistinen reformaattinen traditio on synnyttänyt monia tunnustuksia ja katekeeseja, jotka ovat muokanneet oppia ja käytäntöä. Tärkeitä dokumentteja ovat mm. Heidelbergin katekismus, Belgian tunnustus ja Dordin kannanotot sekä englanninkielisessä perinteessä Westminsterin tunnustus. Kirkkojärjestys vaihtelee: käytössä ovat sekä presbyteerinen (maallikkovaltainen ja papistoa korostava) että kongregationalistinen malli.
Jumalanpalvelus ja sakramentit
Reformoidut kirkot korostavat yksinkertaista jumalanpalvelusta, Raamatun saarnaa ja sakramenttien (kaste ja ehtoollinen) merkitystä. Ehtoollisen läsnäolokäsitys on yleensä hengen läsnäolo (spiritual presence) eikä katolisen transsubstantiaation kaltainen fyysinen muuntuminen.
Teologiset vastaväitteet ja keskustelu
Kalvinismi on ollut keskustelun kohteena erityisesti arminiaanisten näkemysten rinnalla, jotka korostavat ihmisen yhteistyötä armon kanssa ja mahdollisuutta menettää pelastus. Kalvinismin kannattajat puolustavat Jumalan ehdotonta valintaa ja armon ylivaltaa, mutta reformoidussa liikkeessä on myös maltillisempia ja laajempia tulkintoja, jotka pyrkivät yhdistämään Jumalan suvereniteetin ja ihmisen vastuullisuuden.
Vaikutus ja leviäminen
Kalvinismi vaikutti voimakkaasti monien maiden kirkolliseen elämään: Skotlannissa (John Knoxin vaikutus), Alankomaissa, Sveitsissä, Englannissa ja myöhemmin erityisesti Yhdysvaltain ja Etelä-Afrikan protestanttisissa yhteisöissä. Nykyään reformoidut ja kalvinistiset seurakunnat toimivat laajasti eri kirkkokunnissa ja herätysliikkeissä, ja niiden teologinen perintö näkyy sekä liturgiassa että yhteiskunnallisessa ajattelussa.
Lopuksi
Kalvinismi on monimuotoinen ja historiallinen suuntaus, joka korostaa Jumalan armoa, Raamatun auktoriteettia ja kirkon järjestystä. Vaikka tietyt opit kuten predestinaatio herättävät yhä kiivaita keskusteluja, reformoitu traditio on säilynyt ja kehittynyt eri kulttuureissa ja aikakausina. Tunnettuja teologisia painotuksia voi tutkia syvemmin tunnustuskirjoista ja eri reformoitujen kirkkojen opetuksista.
Historiallinen tausta
Johannes Calvinin kansainvälinen vaikutus protestanttisen uskonpuhdistuksen oppien kehitykseen alkoi 25-vuotiaana, kun hän aloitti vuonna 1534 (julkaistu 1536) kristinuskon laitoksensa ensimmäisen painoksen työstämisen. Sen työn ohella, jolla hän osallistui kirkkojen käyttöön tarkoitettujen tunnustuksellisten asiakirjojen laatimiseen, Calvinin uskomukset ja käytännöt jättivät suoran vaikutuksen protestantismiin. Hän on vain yksi monista henkilöistä, jotka vaikuttivat reformoitujen kirkkojen oppeihin, mutta hänestä tuli lopulta yksi merkittävimmistä teologeista.
Reformoitujen kirkkojen ja Calvinin merkityksen kasvu tapahtui protestanttisen uskonpuhdistuksen toisessa vaiheessa, kun evankelisia kirkkoja alkoi muodostua sen jälkeen, kun Martin Luther, toinen merkittävä reformoija, erotettiin roomalaiskatolisesta kirkosta. Calvin oli ranskalainen maanpakolainen Genevessä. Hän oli allekirjoittanut luterilaisen Augsburgin tunnustuksen vuonna 1540, mutta hänen merkityksensä tuli Sveitsin uskonpuhdistuksesta. Tämä ei ollut luterilainen, vaan seurasi Huldrych Zwingliä ja sitten Calvinia.
Todellinen kalvinismi (historiallinen kalvinismi) ei opeta, että Jumala valitsee, kuka pelastuu ja kuka ei pelastu. Sen sijaan se opettaa, että Jumalan omaksi kunniaksi hän luo ihmiset uudestaan uudella luonnolla - luonnolla, joka rakastaa Jumalaa ja vihaa syntiä - sen sijaan, että ihmiset säilyttäisivät vanhan luontonsa, sillä jos he säilyttäisivät vanhan luontonsa, he eivät haluaisi seurata Jumalaa. Historiallinen kalvinismi opettaa myös, että jos Jumala ei valitsisi pelastaa jotakuta, ei olisi ketään pelastettavaa.
Kalvinismin leviäminen
Vaikka Calvin harjoitti toimintaansa suurelta osin Genevessä, hänen julkaisunsa levittivät hänen ajatuksiaan uudistetusta kirkosta eri puolille Eurooppaa. Calvinismista tuli useimpien kristittyjen teologia Skotlannissa (ks. John Knox), Alankomaissa ja osassa Saksaa, ja se vaikutti Ranskassa, Unkarissa, Transilvaniassa ja Puolassa. Kalvinismi oli jonkin aikaa suosittu myös Skandinaviassa, erityisesti Ruotsissa, mutta se hylättiin luterilaisuuden hyväksi Uppsalan synodin jälkeen vuonna 1593.
Useimmat Amerikan Keski-Atlantin ja Uuden-Englannin uudisasukkaat olivat kalvinisteja, mukaan lukien puritaanit ja Uuden Amsterdamin (New York) hollantilaiset uudisasukkaat. Hollantilaiset kalvinistiset uudisasukkaat olivat myös ensimmäiset menestyneet eurooppalaiset siirtolaiset Etelä-Afrikassa 1600-luvulta alkaen, ja heidät tunnettiin nimellä buurit tai afrikaanerit.
Joitakin suurimpia kalvinistisia yhteisöjä perustivat 1800- ja 1900-luvun lähetyssaarnaajat; erityisen suuria ovat Korean ja Nigerian yhteisöt.
Resurssit
- John Wesley (2001). Calvinism Calmly Considered. ISBN 0-88019-438-3
- C. Gordon Olson (2002). Kalvinismin ja arminialaisuuden tuolla puolen: Induktiivinen, välittävä pelastuksen teologia. Global Gospel Publishers. ISBN 978-0962485046
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mitä on kalvinismi?
V: Kalvinismi on protestanttisuuden perinne, joka sai alkunsa Johannes Calvinin ja muiden teologien myötä. Se tunnetaan myös Calvinin alkuaikoina johtamien reformoitujen kirkkojen oppeina ja käytäntöinä.
K: Keitä ovat Euroopan kalvinismin tärkeät henkilöt?
V: Eurooppalaisen kalvinismin tärkeitä hahmoja ovat muun muassa Martin Bucer, Heinrich Bullinger, Peter Martyr Vermigli, Huldrych Zwingli, Thomas Cranmer ja John Jewel.
K: Mitkä ovat kaksi keskeistä kalvinismiin liittyvää oppia?
V: Kaksi keskeistä kalvinismiin liittyvää oppia ovat predestinaatio ja täydellinen turmelus.
K: Milloin termi "kalvinismi" tuli suosituksi?
V: Termi "kalvinismi" tuli suosituksi 1600-luvulla, koska Johannes Calvin vaikutti tuon ajan tunnustuksellisiin ja kirkollisiin keskusteluihin.
K: Mistä monet näistä uskonpuhdistajista olivat kotoisin?
V: Monet näistä uskonpuhdistajista tulivat Englannista.
K: Kuka oli reformoitujen kirkkojen varhainen johtaja?
V: Johannes Calvin oli reformoitujen kirkkojen varhainen johtaja.
K: Miten tämä järjestelmä on tullut tunnetuksi nykyään?
V: Tämä järjestelmä on tullut nykyään tunnetuksi predestinaatiota ja täydellistä turmelusta koskevista opeistaan.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Tekijä
AlegsaOnline.com Kalvinismi: reformoitu protestanttinen suuntaus — opit ja historia Leandro Alegsa
URL: https://fi.alegsaonline.com/art/16219