Jean Cauvin, myös Jean Calvin (englanniksi John Calvin) (10. heinäkuuta 1509 - 27. toukokuuta 1564), oli ranskalainen protestanttinen teologi protestanttisen uskonpuhdistuksen aikana ja keskeinen kehittäjä kristillisen teologian järjestelmässä, jota kutsutaan kalvinismiksi tai reformoiduksi teologiaksi. Genevessä hän hylkäsi paavin vallan ja oli johtamassa uudenlaisia käytäntöjä niin kansalais- kuin kirkollishallinnon alueilla. Hänet muistetaan laajasti kirjoituksistaan ja opetuksistaan — mutta myös kiistanalaisesta roolistaan Mikael Servetoksen teloituksessa.

Calvin syntyi nimellä Jean Chauvin (tai Cauvin, latinaksi Calvinus) Noyonissa, Picardien alueella Ranskassa, Gérard Cauvinin ja Jeanne Lefrancin perheeseen. Vuonna 1523 hänen isänsä, joka oli asianajaja, lähetti 14-vuotiaan poikansa opiskelemaan Pariisin yliopistoon, missä hän sai humanistista ja latinalaista kasvatusta. Myöhemmin hän opiskeli oikeustiedettä ja sai tohtorintutkinnon Orléansissa vuoteen 1532 mennessä. Kalvinin opiskelujen ja seurustelun kautta hän omaksui uskonpuhdistuksellisia ajatuksia, jotka muovasivat hänen myöhempää teologiaansa.

Teologia ja pääteokset

Calvinin teologinen järjestelmä kiteytyy hänen tunnetuimpaan teokseensa Institutes of the Christian Religion (Institutio Christianae Religionis), jonka ensimmäinen laitos ilmestyi vuonna 1536 ja jota hän sittemmin laajensi useissa painoksissa. Teoksessa korostuvat muun muassa:

  • Jumalan kaikkivaltias suvereniteetti ja hänen ennaltamääräävyytensä (predestinaatio), mukaan lukien oppi siitä, että Jumala valitsee pelastukseen ja hylkää toiset — käsitys, jota usein kutsutaan kaksinaiseksi predestinaatioksi.
  • Sola scriptura eli Raamatun korkein auktoriteetti uskossa ja elämässä.
  • Vanhan ja uuden liiton jatkuva merkitys ja vanhurskauttaminen uskon kautta (sola fide).
  • Näkemykset sakramenteista: hän hylkäsi katolisen transsubstantiaatio-opin, mutta piti ehtoollista todellisena hengellisen läsnäolon kohtana eikä ainoastaan symbolisena.

Geneve, kirkon ja yhteiskunnan järjestys

Vuonna 1536 Calvin saapui Geneveen, jossa hän vaikutti sekä kirkolliseen että siviilioikeudelliseen elämään. Vaikuttavimpia uudistuksia olivat:

  • Järjestelmä, jossa kirkon virat jaettiin papeihin, vanhimmistoihin (presbyters) ja diakoneihin — malli, josta myöhemmin kehittyivät presbyteriaaninen ja reformoitu kirkko-organisaatio.
  • Geneven consistory (kirkollinen kurinpitoviranomainen), joka valvoi opillista puhtautta ja moraalia sekä saattoi määrätä rangaistuksia ja nuhteita.
  • Panostus koulutukseen ja teologiseen koulutukseen: Geneven akatemia, jonka perusti Calvinin seuraajat (virallinen akatemian perustamisvuosi 1559), koulutti pappeja ja vaikutti laajasti eurooppalaiseen opinmuodostukseen.

Kiistat: Mikael Servetoksen tapaus

Calvinin maineeseen liittyy kiistellyin jakso: espanjalaisen lääkäri­teologi Mikael Servetoksen tuomio Genevessä vuonna 1553. Servetus oli julistanut muun muassa kolminaisuusopin kyseenalaiseksi, mikä Johti hänen pidättämiseensä. Calvin osallistui oikeusprosessiin, oli mukana keskusteluissa ja käytti kirjeenvaihdossa vaikuttamista; lopulta Servetus tuomittiin kuolemaan ja mestattiin polttamalla. Historiallisesti asian tulkinnat vaihtelevat: jotkut korostavat Calvinin vastuuta ja hänen asennettaan ankariin rangaistuksiin jumalattomuudesta, toiset muistuttavat aikakauden ankarista normeista käsiteltäessä harhaoppia ja yhteiskunnallista vaaratekijää.

Vaikutus ja perintö

Calvinin vaikutus ulottuu laajalle: hänen teologiansa ja kirkkojärjestelmänsä muovasivat reformoitua kirkkoa Euroopassa — erityisesti Alankomaissa, Skotlannissa (John Knoxin kautta), Ranskassa (hugenoottien piirissä) ja Englannin puritaanien keskuudessa — ja siten myös siirtomaiden kirkollisiin käytäntöihin. Kalvinilainen ajattelutapa vaikutti myös yhteiskunnalliseen etiikkaan ja talouden tutkimuksen kautta on keskusteltu sen yhteyksistä länsimaiseen työetiikkaan, vaikka tätä yhteyttä on tulkittu eri tavoin.

Calvin kirjoitti pääosin latina- ja ranskankielisiä teoksia, ylläpiti laajaa kirjeenvaihtoa ja vaikutti teologiseen keskusteluun omana elinaikanaan ja sen jälkeen. Hän kuoli Genevessä 27. toukokuuta 1564. Hänen muistonsa on monisyinen: häntä kunnioitetaan suurena järjestelijänä ja teologina, mutta hänen aikansa toimet nostavat esiin myös kysymyksiä suvaitsevuudesta, kirkollisesta vallasta ja uskonnollisesta konformismista.

Calvinin teokset, erityisesti Institutio, ovat edelleen osa teologian historian opintoja ja reformoidun teologian perustekstiä, ja niihin viitataan laajasti nykyaikaisessa teologisessa keskustelussa.