Denominaatio (uskontokunta) – määritelmä ja kristilliset pääryhmät

Mitä denominaatio tarkoittaa? Selkeä määritelmä ja yleiskatsaus kristinuskon kymmeneen pääryhmään, niiden syntyyn, eroihin ja merkitykseen nykyaikana.

Sanaa denominaatio käytetään suuresta joukosta kristittyjä eri puolilla maailmaa, jotka käyttävät samaa nimeä, samantyyppistä organisaatiota ja joilla on samat (tai hyvin samanlaiset) uskomukset. Kristinusko on jaettu kymmeneen pääryhmään. Nämä ryhmät ovat kaikki haarautuneet eri aikoina Jeesuksen seuraajien perustamasta varhaiskristillisyydestä. Jakautumiset johtuivat yleensä siitä, että ne eivät päässeet yhteisymmärrykseen tietyistä uskomuksista tai käytännöistä. Ryhmät jakautuivat sitten pienempiin ryhmiin. Jokainen ryhmä, jolla on oma erillinen nimensä, on "uskontokunta". Sana "denominaatio" tarkoittaa "omaa nimeä".

Mitä denominaatio tarkoittaa käytännössä?

Denominaatio on laajempi kokonaisuus, joka kattaa samaa nimikettä kantavat seurakunnat tai kirkot, yhteisen järjestelmän ja yleensä keskeiset opilliset piirteet. Denominaatio voi olla valtakunnallinen tai kansainvälinen, ja sen piirissä voi olla sekä paikallisseurakuntia että keskushallintoa. Termiä käytetään lähinnä kristillisestä kontekstista, mutta sitä voidaan joskus soveltaa myös muihin uskontokuntiin.

Syitä jakautumiseen

Uskontokuntien (denominaatioiden) syntyyn on vaikuttanut monia tekijöitä:

• Opilliset erot: kysymykset Kristuksen luonteesta, sakramenttien merkityksestä, pelastuksesta ja kirkon auktoriteetista.
• Liturgiset ja käytännölliset erot: jumalanpalvelusmuodot, sakramenttikäytännöt, kieli ja musiikki.
• Hallintomallit: erilainen johtajuus (piispat, vanhimmisto, paikalliskokoukset) on johtanut eriytymiseen.
• Historialliset ja poliittiset syyt: valtiolliset kiistat, kansalliset erot ja reformaatioliikkeet.
• Kulttuuri ja maantiede: alueelliset erot ja käännökset vaikuttavat uskontokunnan muotoutumiseen.

Kymmenen yleisesti eroteltua kristillistä pääryhmää

Tarkkaa listaa "kymmenestä" ryhmästä ei ole kaikille samanlainen, mutta usein mainittuja pääryhmiä ovat esimerkiksi:

• Katolinen kirkko (roomalaiskatolinen) – paavin johtama, perinteiset sakramentit ja kirkon opillinen yhtenäisyys.
• Itäortodoksinen kirkko – kansalliset ortodoksiset kirkot, liturginen perinne ja kanoninen järjestys.
• Oriental-ortodoksiset kirkot – Ne, jotka erosivat Chalcedonin päätöksistä (esim. Koptit, Syyrialaiset).
• Itäisen kirkon perinne (Assyrian Church of the East) – oma historiallinen kehityslinjansa.
• Anglikaaninen yhteisö – yhdistelmä katolisen ja reformoidun perinteen piirteitä.
• Luterilaiset kirkot – reformaation perintö, korostus armon ja uskon opetuksessa.
• Reformoidut ja presbyteeriset kirkot – kalvinistinen teologia ja presbyteerinen hallintotapa.
• Metodistinen perinne – herätysliikkeestä syntynyt kirkkokunta, korostaa henkilökohtaista pyhitystä.
• Baptistiset seurakunnat – uskovien kaste (aikuiskaste), paikallisseurakunnan autonomia.
• Helluntaiset ja karismaattiset liikkeet – Pyhän Hengen lahjat, kaste kielellä ja voimakas herätysperinne.

Erilaiset uskonnolliset hallintomallit

• Episkopaali (piispaohjaus) – esim. katolinen, ortodoksinen, anglikaaninen.
• Presbyteerinen (vanhimmisto) – monissa reformoiduissa ja presbyteerisissä kirkoissa.
• Kongregaationalistinen (seurakuntien itsehallinto) – monissa baptistisissa ja vapaakirkollisissa liikkeissä.

Keskeiset käytännön erot

Denominaatiot voivat erota toisistaan esimerkiksi seuraavissa asioissa: kasteen käytäntö (vastasyntyneiden kaste vs. uskovien kaste), ehtoollisen tulkinta (transsubstansiaatio, real presence, symbolinen), papiston avioliitto, naispappeus ja kirkollinen liturgia. Nämä erot voivat tuntua pieniltä tai hyvin merkittäviltä riippuen näkökulmasta.

Denominaatio vs. lahko

Suomen kielessä sanaa denominaatio vastaa usein uskontokunta. Sana lahko puolestaan voi sisältää negatiivisen vivahteen ja viitata erityisesti erottuneisiin, sulkeutuneisiin ryhmiin tai harhaoppisiin liikkeisiin. On siksi hyvä käyttää termiä tarkasti kontekstin mukaan.

Nykytilanne ja kehityssuunnat

Modernissa kristikunnassa näkyy sekä yhdentymisen että eroamisen piirteitä:

• Ekumenia: monien denominaatioiden välinen yhteistyö ja teologinen keskustelu (esim. World Council of Churches, bilateraaliset dialogit).
• Ei-denominaalisuus: erityisesti Anglossa ja Yhdysvalloissa yleistyneet ei-denominaaliset seurakunnat ja megaseurakunnat.
• Kasvu ja lasku: monet perinteiset kirkot menettävät jäseniä länsimaissa samalla kun kasvua tapahtuu Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa.
• Karismaattinen liike: helluntailaisuuden ja karismaattisuuden vaikutus näkyy monissa perinteisissäkin kirkoissa.

Denominaatiot kuvaavat siis sekä kristillisen yhteisön moninaisuutta että yhteisöllisiä identiteettejä. Vaikka erot voivat olla merkittäviä, monet kirkot tekevät nykyään myös enemmän yhteistyötä yhteisten sosiaalisten ja eettisten tavoitteiden eteen.

Nimitykset

Maailmanlaajuinen kristinusko jakautuu kymmeneen suureen kirkkoryhmään:

• Roomalaiskatolinen
• Itäinen ortodoksinen
• itämainen ortodoksinen (miafysiittinen)
• Idän kirkko (nestoriaaninen)
• Anglikaaninen
• Luterilainen
• Uudistettu
• Anabaptistit
• Evankelinen
• Ei-trinitaarinen

Jokaisella näistä kymmenestä on tärkeitä osa-alueita. On myös muita (pienempiä) ryhmiä, joita ei ole mainittu tässä.

Kristinuskon evankelinen ja ei-ristillinen haara on paljon jakautuneempi kuin mikään muu. Kutakin erillistä evankelista kirkkoa kutsutaan usein "denominaatioksi". Kun roomalaiskatolinen kirkko kääntyy yhden maallisen johtajan, paavin, puoleen ja sillä on samanlaiset uskomukset kaikkialla maailmassa, useat protestanttiset kirkkokunnat eivät käänny yhden johtajan puoleen, ja niiden uskomukset poikkeavat toisinaan hyvin paljon toisistaan.

Monet kristilliset kirkkokunnat pitävät itseään osana maailmanlaajuista kirkkoa, johon kuuluu myös muita kirkkokuntia. Jotkin kirkkokunnat, kuten roomalaiskatolinen ja ortodoksinen kirkko sekä jotkut protestanttiset kirkot, uskovat olevansa ainoa oikea kristillinen kirkko.

Joillakin uskontokunnilla on uskomuksia, joista lähes kaikki muut uskontokunnat ovat hyvin voimakkaasti eri mieltä. Muut kirkot kutsuvat näitä uskomuksia "harhaoppisuudeksi".

Alkuseurakunta piti harhaoppeina joitakin liikkeitä, joita ei nykyään ole olemassa ja joita ei yleensä kutsuta uskontokunniksi. Esimerkkeinä voidaan mainita gnostikot (jotka uskoivat esoteeriseen dualismiin), ebionilaiset (jotka kunnioittivat Kristuksen verisukulaisia) ja arialaiset. Nykyään kristinuskon suurimmat jakolinjat ovat kuitenkin itäisen ortodoksisuuden, roomalaiskatolisuuden ja protestanttisen uskonpuhdistuksen aikana ja sen jälkeen muodostuneiden eri uskontokuntien välillä. Myös protestantismissa ja ortodoksisuudessa on eriasteista yhtenäisyyttä ja jakautuneisuutta.

Uskontokuntien välisiin vertailuihin on suhtauduttava varovaisesti. Esimerkiksi jotkin seurakunnat ovat osa suurempaa kirkkojärjestöä tai hiippakuntaa, kun taas toisissa ryhmissä jokainen seurakunta on itsenäinen organisaatio. Asiaa mutkistaa entisestään se, että on olemassa seurakuntaryhmiä, joilla on yhteinen perintö ja jotka ovat virallisesti kirkkoon kuulumattomia ja joilla ei ole keskitettyä auktoriteettia tai rekisteriä, mutta jotka muut kuin kirkkoon kuulumattomat tunnistavat kirkkokunniksi. Tällaisten kirkkojen tutkiminen kirkkokunnittain on siksi monimutkaisempi asia.

Myös numeeriset vertailut ovat ongelmallisia. Jotkut ryhmät laskevat jäsenyyden aikuisten uskovien ja uskovien kastettujen lasten perusteella, kun taas toiset laskevat vain aikuiset kastetut uskovat. Toiset taas saattavat laskea jäsenyyden niiden aikuisten uskovien perusteella, jotka ovat virallisesti liittyneet seurakuntaan. Lisäksi tietyn ryhmän kannattajilla tai vastustajilla voi olla poliittisia motiiveja kasvattaa tai vähentää jäsenmäärää propagandan tai suoranaisen petoksen avulla.

Protestantismin tärkeimmät haarat ja liikkeet


Kristinuskon suuret jakautumat.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on kristillinen kirkkokunta?

Q: Kuinka moneen pääryhmään kristinusko jakautuu?

K: Miksi kristinuskossa tapahtui hajaannuksia?

K: Miksi kristinuskossa kutsutaan pienempiä ryhmiä?

K: Mitä sana "denomination" tarkoittaa?

K: Kuka perusti varhaisen kristinuskon?

K: Mitä yhteistä on kristinuskon uskontokunnilla?

Hae kirjaimella