Kristillinen uskontokunta

Nimitykset

Maailmanlaajuinen kristinusko jakautuu kymmeneen suureen kirkkoryhmään:

• Roomalaiskatolinen
• Itäinen ortodoksinen
• itämainen ortodoksinen (miafysiittinen)
• Idän kirkko (nestoriaaninen)
• Anglikaaninen
• Luterilainen
• Uudistettu
• Anabaptistit
• Evankelinen
• Ei-trinitaarinen

Jokaisella näistä kymmenestä on tärkeitä osa-alueita. On myös muita (pienempiä) ryhmiä, joita ei ole mainittu tässä.

Kristinuskon evankelinen ja ei-ristillinen haara on paljon jakautuneempi kuin mikään muu. Kutakin erillistä evankelista kirkkoa kutsutaan usein "denominaatioksi". Kun roomalaiskatolinen kirkko kääntyy yhden maallisen johtajan, paavin, puoleen ja sillä on samanlaiset uskomukset kaikkialla maailmassa, useat protestanttiset kirkkokunnat eivät käänny yhden johtajan puoleen, ja niiden uskomukset poikkeavat toisinaan hyvin paljon toisistaan.

Monet kristilliset kirkkokunnat pitävät itseään osana maailmanlaajuista kirkkoa, johon kuuluu myös muita kirkkokuntia. Jotkin kirkkokunnat, kuten roomalaiskatolinen ja ortodoksinen kirkko sekä jotkut protestanttiset kirkot, uskovat olevansa ainoa oikea kristillinen kirkko.

Joillakin uskontokunnilla on uskomuksia, joista lähes kaikki muut uskontokunnat ovat hyvin voimakkaasti eri mieltä. Muut kirkot kutsuvat näitä uskomuksia "harhaoppisuudeksi".

Alkuseurakunta piti harhaoppeina joitakin liikkeitä, joita ei nykyään ole olemassa ja joita ei yleensä kutsuta uskontokunniksi. Esimerkkeinä voidaan mainita gnostikot (jotka uskoivat esoteeriseen dualismiin), ebionilaiset (jotka kunnioittivat Kristuksen verisukulaisia) ja arialaiset. Nykyään kristinuskon suurimmat jakolinjat ovat kuitenkin itäisen ortodoksisuuden, roomalaiskatolisuuden ja protestanttisen uskonpuhdistuksen aikana ja sen jälkeen muodostuneiden eri uskontokuntien välillä. Myös protestantismissa ja ortodoksisuudessa on eriasteista yhtenäisyyttä ja jakautuneisuutta.

Uskontokuntien välisiin vertailuihin on suhtauduttava varovaisesti. Esimerkiksi jotkin seurakunnat ovat osa suurempaa kirkkojärjestöä tai hiippakuntaa, kun taas toisissa ryhmissä jokainen seurakunta on itsenäinen organisaatio. Asiaa mutkistaa entisestään se, että on olemassa seurakuntaryhmiä, joilla on yhteinen perintö ja jotka ovat virallisesti kirkkoon kuulumattomia ja joilla ei ole keskitettyä auktoriteettia tai rekisteriä, mutta jotka muut kuin kirkkoon kuulumattomat tunnistavat kirkkokunniksi. Tällaisten kirkkojen tutkiminen kirkkokunnittain on siksi monimutkaisempi asia.

Myös numeeriset vertailut ovat ongelmallisia. Jotkut ryhmät laskevat jäsenyyden aikuisten uskovien ja uskovien kastettujen lasten perusteella, kun taas toiset laskevat vain aikuiset kastetut uskovat. Toiset taas saattavat laskea jäsenyyden niiden aikuisten uskovien perusteella, jotka ovat virallisesti liittyneet seurakuntaan. Lisäksi tietyn ryhmän kannattajilla tai vastustajilla voi olla poliittisia motiiveja kasvattaa tai vähentää jäsenmäärää propagandan tai suoranaisen petoksen avulla.

Protestantismin tärkeimmät haarat ja liikkeet


Kristinuskon suuret jakautumat.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Uskontokunta
• Luettelo kristillisistä uskontokunnista jäsenten lukumäärän mukaan laskettuna