Protestanttinen uskonpuhdistus oli joukko uskonnollisia, poliittisia ja kulttuurisia muutoksia, jotka tapahtuivat 1500-luvulla kristillisessä kirkossa. Taustalla olivat sekä hengelliset että yhteiskunnalliset syyt: katolisen kirkon korruptio (mm. anekauppa eli aneiden myynti, simonia ja nepotismi), papiston moraalittomuus ja kritiikki kirkon oppeja kohtaan. Humanistit ja oppineet kuten Erasmus vaativat uudistuksia, ja kirkon rakenteita sekä oppeja kyseenalaistivat muun muassa Huldrych Zwingli, Martin Luther ja Johannes Calvin. Heidän toimintansa ja ajatuksensa johtivat kirkon laajaan jakautumiseen eri suuntiin ja syntyivät niin katolisia kuin useita protestanttisia kirkkoja. Protestanttinen reformaatio puolestaan käynnisti katolisen kirkon vastareaktion, vastareformaation.

Syyt ja opilliset painotukset

Reformaation keskeisiä opillisia vaatimuksia olivat muun muassa vanhurskauttaminen uskon kautta (sola fide) ja Raamatun auktoriteetti (sola scriptura). Reformistit vaativat, että kirkon opit ja toiminta perustuisivat suoraan Raamattuun eivätkä traditioon tai paavin määräyksiin. Käytännön syitä muutostarpeelle olivat kirkon taloudelliset väärinkäytökset, lahjonta ja se, että kirkon johto usein eli erillään tavallisesta kansasta. Myös renessanssin ja humanismin vaikutus — korostus koulutukselle ja tekstien alkuperän tutkimiselle — ruokkivat uudistusmielialaa.

Keskeiset tapahtumat ja henkilöt

Protestanttisen uskonpuhdistuksen alkupisteeksi merkitään tyypillisesti Martti Lutherin Wittenbergissä julkaistuja yhdeksänkymmentäviisi teesiä vuonna 1517. Lutherin kritiikki herätti laajaa keskustelua ja johti hänen erottamiseensa katolisesta kirkosta sekä myöhempiin tapahtumiin kuten Wormsin valtiopäivään (1521) ja lainsäädännöllisiin muutosprosesseihin Saksassa. Reformaatioon liittyi monia muita vaikuttajia: Zwingli Sveitsissä, Johannes Calvin Genevessä ja myöhemmin John Knox Skotlannissa, joka perusti presbyteerisen kirkon.

Uskonpuhdistus ei ollut vain teologista keskustelua: sen ympärillä syntyi myös kirkollisia uudelleenjärjestelyjä, uusia kirkkokuntia ja paikallisia kirkonmuotoja, joissa usein kunnat tai ruhtinaat ottivat kirkon johtovastuun. Tapahtumiin liittyi myös yhteiskunnallisia levottomuuksia, kuten talonpoikaiskapinat ja paikalliset konfliktit.

Sodat, diplomatia ja rauha

Kun eri alueet ja valtiot ottivat protestanttiset tai katoliset muodot valtionuskonnokseen, uskonnolliset eroavaisuudet kytkeytyivät usein valtapolitiikkaan ja dynastisiin intresseihin. Tämä johti verisiin konflikteihin, joihin kuuluivat muun muassa kolmikymmenvuotinen sota ja kahdeksankymmenvuotinen sota. Näissä sodissa kuoli paljon ihmisiä, ja ne heijastivat sekä uskonnollisia että poliittisia jännitteitä. Vuoden 1648 Westfalenin rauhassa tunnustettiin pysyvästi entisten valtioiden oikeus päättää omasta uskonnostaan (cuius regio, eius religio) ja siten puuttumatta toisten sisäisiin asioihin, mikä vakautti Euroopan valtajärjestystä pitkällä aikavälillä.

Välineet, kirjapainot ja kieli

Kirjapainon yleistyminen oli ratkaisevaa reformaation leviämiselle: painetut tekstit levisivät nopeasti, ja reformistit pystyivät levittämään oppejaan tehokkaasti. Tähän liittyi myös Raamatun laaja kääntäminen paikallisille kielille, mikä muutti uskonnollisen elämän perusrakenteita ja lisäsi lukutaidon ja teologisen keskustelun merkitystä. Esimerkiksi varhaisia englanninkielisiä käännöstöitä laativat John Wycliffe ja William Tyndale, ja Tyndalen teksteistä osa päätyi myöhemmin King James -version pohjaksi. Luther puolestaan käänsi Raamatun saksaksi, mikä vahvisti paitsi uskon harjoittamista myös saksan kielen yhtenäistymistä.

Katolinen vastareformaatio ja seuraukset

Katolinen kirkko vastasi reformaatioon mm. pitämällä Trenton kirkolliskokouksen (1545–1563), uudistamalla kirkollista kuria ja oppeja sekä perustamalla aktiivisen katolisen herätysliikkeen, johon kuuluivat esimerkiksi jesuiitat. Nämä toimet pyrkivät sekä puhdistamaan kirkon väärinkäytöksiä että palauttamaan katolista vaikutusvaltaa alueilla, joissa reformaation vaikutus oli kasvanut.

Laajemmin uskonpuhdistuksella oli pitkäaikaisia seurauksia: syntyivät kansalliset kirkot ja uskonvapauden periaatteet, koulutuksen ja lukutaidon kasvu sekä sivistykselliset muutokset. Reformaatio vaikutti myös yhteiskuntarakenteisiin — valtiollinen valta vahvistui monin paikoin, ja yksilön omatunto, kirjakulttuuri ja sekularisaation alkuvaiheet saivat uusia edellytyksiä. Taiteessa, oikeudessa ja politiikassa reformaation vaikutukset näkyivät vuosisatojen ajan.

Yhteenvetona: protestanttinen uskonpuhdistus oli monisyinen prosessi, jossa teologiset näkemykset, teknologinen kehitys (kuten kirjapainon leviäminen) ja poliittiset intressit kietoutuivat toisiinsa. Siitä seurasi kirkon jakautuminen, laajoja yhteiskunnallisia muutoksia ja pysyviä vaikutuksia teologiaan, kulttuuriin ja Euroopan valtajärjestykseen.