Protestanttinen uskonpuhdistus: Martti Luther, syyt ja vaikutukset
Syvällinen katsaus protestanttiseen uskonpuhdistukseen: Martti Lutherin rooli, korruption syyt ja reformin poliittiset, kulttuuriset ja uskonnolliset vaikutukset.
Protestanttinen uskonpuhdistus oli joukko uskonnollisia, poliittisia ja kulttuurisia muutoksia, jotka tapahtuivat 1500-luvulla kristillisessä kirkossa. Taustalla olivat sekä hengelliset että yhteiskunnalliset syyt: katolisen kirkon korruptio (mm. anekauppa eli aneiden myynti, simonia ja nepotismi), papiston moraalittomuus ja kritiikki kirkon oppeja kohtaan. Humanistit ja oppineet kuten Erasmus vaativat uudistuksia, ja kirkon rakenteita sekä oppeja kyseenalaistivat muun muassa Huldrych Zwingli, Martin Luther ja Johannes Calvin. Heidän toimintansa ja ajatuksensa johtivat kirkon laajaan jakautumiseen eri suuntiin ja syntyivät niin katolisia kuin useita protestanttisia kirkkoja. Protestanttinen reformaatio puolestaan käynnisti katolisen kirkon vastareaktion, vastareformaation.
Syyt ja opilliset painotukset
Reformaation keskeisiä opillisia vaatimuksia olivat muun muassa vanhurskauttaminen uskon kautta (sola fide) ja Raamatun auktoriteetti (sola scriptura). Reformistit vaativat, että kirkon opit ja toiminta perustuisivat suoraan Raamattuun eivätkä traditioon tai paavin määräyksiin. Käytännön syitä muutostarpeelle olivat kirkon taloudelliset väärinkäytökset, lahjonta ja se, että kirkon johto usein eli erillään tavallisesta kansasta. Myös renessanssin ja humanismin vaikutus — korostus koulutukselle ja tekstien alkuperän tutkimiselle — ruokkivat uudistusmielialaa.
Keskeiset tapahtumat ja henkilöt
Protestanttisen uskonpuhdistuksen alkupisteeksi merkitään tyypillisesti Martti Lutherin Wittenbergissä julkaistuja yhdeksänkymmentäviisi teesiä vuonna 1517. Lutherin kritiikki herätti laajaa keskustelua ja johti hänen erottamiseensa katolisesta kirkosta sekä myöhempiin tapahtumiin kuten Wormsin valtiopäivään (1521) ja lainsäädännöllisiin muutosprosesseihin Saksassa. Reformaatioon liittyi monia muita vaikuttajia: Zwingli Sveitsissä, Johannes Calvin Genevessä ja myöhemmin John Knox Skotlannissa, joka perusti presbyteerisen kirkon.
Uskonpuhdistus ei ollut vain teologista keskustelua: sen ympärillä syntyi myös kirkollisia uudelleenjärjestelyjä, uusia kirkkokuntia ja paikallisia kirkonmuotoja, joissa usein kunnat tai ruhtinaat ottivat kirkon johtovastuun. Tapahtumiin liittyi myös yhteiskunnallisia levottomuuksia, kuten talonpoikaiskapinat ja paikalliset konfliktit.
Sodat, diplomatia ja rauha
Kun eri alueet ja valtiot ottivat protestanttiset tai katoliset muodot valtionuskonnokseen, uskonnolliset eroavaisuudet kytkeytyivät usein valtapolitiikkaan ja dynastisiin intresseihin. Tämä johti verisiin konflikteihin, joihin kuuluivat muun muassa kolmikymmenvuotinen sota ja kahdeksankymmenvuotinen sota. Näissä sodissa kuoli paljon ihmisiä, ja ne heijastivat sekä uskonnollisia että poliittisia jännitteitä. Vuoden 1648 Westfalenin rauhassa tunnustettiin pysyvästi entisten valtioiden oikeus päättää omasta uskonnostaan (cuius regio, eius religio) ja siten puuttumatta toisten sisäisiin asioihin, mikä vakautti Euroopan valtajärjestystä pitkällä aikavälillä.
Välineet, kirjapainot ja kieli
Kirjapainon yleistyminen oli ratkaisevaa reformaation leviämiselle: painetut tekstit levisivät nopeasti, ja reformistit pystyivät levittämään oppejaan tehokkaasti. Tähän liittyi myös Raamatun laaja kääntäminen paikallisille kielille, mikä muutti uskonnollisen elämän perusrakenteita ja lisäsi lukutaidon ja teologisen keskustelun merkitystä. Esimerkiksi varhaisia englanninkielisiä käännöstöitä laativat John Wycliffe ja William Tyndale, ja Tyndalen teksteistä osa päätyi myöhemmin King James -version pohjaksi. Luther puolestaan käänsi Raamatun saksaksi, mikä vahvisti paitsi uskon harjoittamista myös saksan kielen yhtenäistymistä.
Katolinen vastareformaatio ja seuraukset
Katolinen kirkko vastasi reformaatioon mm. pitämällä Trenton kirkolliskokouksen (1545–1563), uudistamalla kirkollista kuria ja oppeja sekä perustamalla aktiivisen katolisen herätysliikkeen, johon kuuluivat esimerkiksi jesuiitat. Nämä toimet pyrkivät sekä puhdistamaan kirkon väärinkäytöksiä että palauttamaan katolista vaikutusvaltaa alueilla, joissa reformaation vaikutus oli kasvanut.
Laajemmin uskonpuhdistuksella oli pitkäaikaisia seurauksia: syntyivät kansalliset kirkot ja uskonvapauden periaatteet, koulutuksen ja lukutaidon kasvu sekä sivistykselliset muutokset. Reformaatio vaikutti myös yhteiskuntarakenteisiin — valtiollinen valta vahvistui monin paikoin, ja yksilön omatunto, kirjakulttuuri ja sekularisaation alkuvaiheet saivat uusia edellytyksiä. Taiteessa, oikeudessa ja politiikassa reformaation vaikutukset näkyivät vuosisatojen ajan.
Yhteenvetona: protestanttinen uskonpuhdistus oli monisyinen prosessi, jossa teologiset näkemykset, teknologinen kehitys (kuten kirjapainon leviäminen) ja poliittiset intressit kietoutuivat toisiinsa. Siitä seurasi kirkon jakautuminen, laajoja yhteiskunnallisia muutoksia ja pysyviä vaikutuksia teologiaan, kulttuuriin ja Euroopan valtajärjestykseen.
Lutherin 95 teesiä
Uskonpuhdistuksen syyt
1500-luvun alussa monet tapahtumat johtivat protestanttiseen uskonpuhdistukseen. Papiston väärinkäytökset saivat ihmiset arvostelemaan katolista kirkkoa. Papiston ahneus ja skandaalimainen elämä olivat aiheuttaneet eripuran papiston ja talonpoikien välille. Lisäksi papisto ei vastannut väestön tarpeisiin, usein siksi, että he eivät puhuneet paikallista kieltä tai asuneet omassa hiippakunnassaan. Paavius menetti arvovaltaansa.
Jakautuminen johtui kuitenkin enemmänkin opista kuin korruptiosta. Kritiikin pääkohdat olivat seuraavat:
- Raamattu painettiin vain latinaksi. Sitä ei painettu paikallisella kielellä. Kirkko valvoi painamista sensuurijärjestelmän avulla. Katolinen messu, kirkon tärkein jumalanpalvelus, oli myös latinankielinen. Tämä tarkoitti sitä, että kansa ei voinut tarkistaa, oliko papin sanoma todella oikein.
- Kirkko myi synninpäästölippuja (syntien anteeksiantoa) rahaa vastaan. Tämä antoi ymmärtää, että rikkaat voisivat ostaa tiensä taivaaseen, mutta köyhät eivät - aivan päinvastoin kuin mitä Raamattu sanoo. (Katso Matteuksen evankeliumi 19:24).
- Uskonnolliset virat myytiin usein sille, joka oli valmis maksamaan niistä eniten rahaa, ks. simony. Tämän vuoksi monet papit eivät tienneet tarpeeksi kristinuskosta. Niinpä he kertoivat ihmisille monia eri asioita. Joillakin asioilla ei ollut juurikaan tekemistä sen kanssa, mitä Raamattuun oli kirjoitettu.
Vuonna 1515 paavi aloitti uuden armahduskampanjan kerätäkseen rahaa Roomassa sijaitsevan Pyhän Pietarin kirkon uudelleenrakentamiseen. Saarnamiehet tulivat Saksaan myymään syntipukuja ja lupasivat, että raha voisi vapauttaa sieluja kiirastulesta. Martin Luther, saksalainen katolinen munkki, oli sitä mieltä, että tämä meni liian pitkälle. Lokakuun 31. päivänä 1517 hän lähetti paikalliselle arkkipiispalle 95 teesiä vastalauseena. Hänen kerrotaan naulanneen kopion Wittenbergin kirkon oveen. Nämä latinaksi kirjoitetut teesit olivat kohtia, joista Luther halusi keskustella. Useimmat niistä liittyivät lahjojen myynnin aiheuttamiin ongelmiin. Luther sanoi, että ajatus siitä, että rahalla voi ostaa anteeksiannon, esti ihmisiä kääntymästä pois synneistä. Hän sanoi, että se sai ihmiset myös antamaan vähemmän rahaa köyhille. Luther ei hyökännyt paavia vastaan. Hän syytti väärinkäytöksistä muita. Kuitenkin hänen ajatuksensa antoivat ymmärtää, että myös paavi oli korruptoitunut. Ilman Lutherin lupaa 95 teesiä käännettiin saksaksi ja lähetettiin moniin paikkoihin. Monet ihmiset olivat Lutherin kanssa samaa mieltä. Katolinen kirkko yritti pysäyttää nämä uudet ajatukset, mutta tuloksetta. Lutheria pidettiin paavin vihollisena, ja kun hän kieltäytyi muuttamasta ajatuksiaan, hänet erotettiin kirkosta. Aluksi Luther ei aikonut erota katolisesta kirkosta tai luoda uutta uskontoa, vaan hän halusi uudistaa katolista kirkkoa.
Seuraukset
Monissa maissa kristityt toteuttivat Lutherin luettelemat tarpeelliset uudistukset käytännössä. Ihmiset alkoivat lukea Raamattua omalla kielellään, ja monet näkivät itse, miten katolinen kirkko oli antanut kristillisen uskon turmeltua. Monet katoliseen kirkkoon jääneet omaksuivat joitakin Lutherin ajatuksia. Paavi perusti uudelleen inkvisition harhaoppisuuden torjumiseksi. Katolinen kirkko vastasi protestanttiseen reformaatioon vastareformaatiolla. Vuosina 1545-1563 kokoontui Trenton konsiili päättämään, mitä tehdä. Osa pahimmista väärinkäytöksistä poistettiin, mutta monet vanhat opetukset säilytettiin. Inkvisitio yritti pakottaa ihmiset pitämään kiinni näistä aatteista. Koska pakottaminen ei onnistunut kovin hyvin, paavi perusti uusia uskonnollisia järjestöjä, kuten jesuiitat. Näiden uusien uskontokuntien käskettiin torjua protestanttisuutta kouluttamalla väestöä katoliseen uskoon. Paavi laati Index Librorum Prohibitorumin, luettelon kielletyistä kirjoista. Sillä oli suuri vaikutus ensimmäisinä vuosisatoina, ja se lopetettiin vasta 1960-luvulla. Katolinen kirkko käytti barokkitaidetta koskettaakseen uskovien uskonnollista tunnetta ja saadakseen heidät katolisen uskonnon piiriin.
Kirkkojen välisen konfliktin lisäksi sillä oli poliittisia seurauksia. Tavallinen kansa oli avoimempi kyseenalaistamaan johtajansa. Vuosina 1524-1525 miljoonat talonpojat kapinoivat aatelisia vastaan ihmisten tasa-arvon nimissä Jumalan edessä. Monet Euroopan maat valitsivat protestanttisuuden valtionuskonnoksi, ja näin Eurooppa jakautui uskonnon mukaan. Tämä toi mukanaan uskonnollisia sotia, kuten Ranskan uskonsodat. Lyhyen aikaa protestantit ja katolilaiset olivat onnistuneet elämään keskenään ja solmivat Augsburgin rauhan vuonna 1555. Tässä rauhassa tunnustettiin Saksan valtioiden tunnustuksellinen jako ja annettiin protestanteille oikeus harjoittaa uskontoaan.
Pidemmän aikavälin vaikutukset
Katoliset maat, kuten Espanja ja Italia, eivät pitkään aikaan sallineet protestanttien asua siellä, ja protestanttiset maat pitivät katolilaiset poissa. Amerikan vallankumouksen myötä ajatus uskonnonvapaudesta alkoi laajentua. Protestantit ovat vaikutusvaltaisia Yhdysvalloissa ja englantilaisessa Kanadassa. Quebec oli Kanadan (entinen ranskalais)katolinen maakunta. Seitsemänvuotisen sodan jälkeen britit säätivät Quebecin lain, jolla myönnettiin uskonnonvapaus Quebecissä, ja samalla Quebeciin kuului osa nykyisistä Yhdysvalloista, esimerkiksi Ohio ja Michigan. Katolilaisille myönnettiin uskonnonvapaus näillä alueilla. Protestanttiset siirtolaiset pitivät tätä yhtenä suvaitsemattomista laeista. Myöhempinä vuosisatoina Quebecin maakuntaan perustettiin monia protestanttisia kirkkoja. Ohiossa ja Michiganissa perustettiin monia katolisia kirkkoja. Lopulta useimmat kristityt maat sallivat jonkinasteisen uskonnonvapauden.
Uskonpuhdistuksen ajatuksiin perustuvat kirkot ovat lisääntyneet eri muodoissaan erityisesti historiallisesti protestanttisissa maissa. Jopa suuressa osassa Latinalaista Amerikkaa, joka on historiallisesti katolinen, evankeliset kirkot, jotka noudattavat monia protestanttisia ajatuksia, ovat laajentuneet huomattavasti. Joissakin maissa oli vielä 1900-luvulla valtionkirkkoja, mutta niissä sallittiin myös täysi uskonnonvapaus. Näissä maissa protestanttisten ja katolisten kristittyjen väliset konfliktit ovat vähentyneet. Heidän on tehtävä yhteistyötä kohdatakseen maallistuneempi yhteiskunta. Vuonna 2016 paavi Franciscus ylisti Lutheria reformatiomuksen 500-vuotispäivän muistojumalanpalveluksessa. Jotkut protestanttiset kirkot ovat puolestaan omaksuneet joitakin katolisia jumalanpalvelusperinteitä, ja toiset ovat ylistäneet niitä niiden kannanotoista yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Protestantismi
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli protestanttinen uskonpuhdistus?
V: Protestanttinen uskonpuhdistus oli joukko tapahtumia, jotka tapahtuivat 1500-luvulla kristillisessä kirkossa. Se sai alkunsa katolisessa kirkossa vallinneesta korruptiosta, jonka vuoksi jotkut ihmiset yrittivät muuttaa kirkon toimintatapoja. Tämä johti katolilaisten ja eri protestanttisten kirkkojen väliseen hajaannukseen.
Kysymys: Keitä olivat protestanttiseen uskonpuhdistukseen osallistuneet avainhenkilöt?
V: Protestanttiseen uskonpuhdistukseen osallistuneita avainhenkilöitä olivat muun muassa Erasmus, Huldrych Zwingli, Martin Luther ja Johannes Calvin.
K: Milloin yhdeksänkymmentäviisi teesiä käynnisti protestanttisen uskonpuhdistuksen?
V: Yhdeksänkymmentäviisi teesiä käynnisti protestanttisen uskonpuhdistuksen vuonna 1517, kun Martin Luther pani ne Wittenbergissä postiin.
K: Miten John Knox toi Lutherin ajatukset Skotlantiin?
V: John Knox toi Lutherin ajatukset Skotlantiin ja perusti presbyteerisen kirkon.
Kysymys: Mitä sotia syttyi, koska eri maat ottivat protestanttiset aatteet omakseen?
V: Katolisten ja protestanttisten ryhmittymien ja maiden välillä syttyi sotia, koska eri maat ottivat protestanttiset ajatukset omakseen. Näihin sotiin kuuluivat muun muassa kolmikymmenvuotinen sota ja kahdeksankymmenvuotinen sota, vaikka niissä ei ollut kyse vain uskonnosta vaan myös poliittisista kiistoista valtionuskonnoista.
Kysymys: Miten viimeaikaiset keksinnöt auttoivat levittämään tietoisuutta kirkon sisäisistä väärinkäytöksistä?
V: Viimeaikaiset keksinnöt, kuten kirjapainokoneet, auttoivat levittämään tietoisuutta kirkon sisäisistä väärinkäytöksistä, sillä ne mahdollistivat Raamatun kääntämisen paikallisille kielille, kuten englanniksi (John Wycliffe ja William Tyndale) tai saksaksi (Martin Luther).
Kysymys: Mikä sopimus lopetti katolilaisten ja protestanttien väliset uskonsodat?
V: Westfalenin rauha lopetti katolilaisten ja protestanttien väliset uskonsodat tunnustamalla protestantit, kun allekirjoittajat sopivat, etteivät he puutu toistensa sisäisiin asioihin, mukaan lukien valittu uskonto.
Etsiä