skisma (uskonto)

Käyttö kristinuskon sisällä

Sanoja skisma ja skismaattinen on käytetty ehkä eniten kristinuskon historiassa puhuttaessa kirkon sisäisistä erimielisyyksistä.

Kristinuskon sisällä sana skisma voi tarkoittaa:

• Kristittyjen välille erimielisyyksien luominen on rikos.
• Tapahtuma, jossa kaksi kristittyjen ryhmää lakkaa olemasta täydessä yhteydessä toisiinsa, jolloin ne päättävät, että niiden on jumalanpalvelettava erillään keskenään vallitsevien erimielisyyksien vuoksi.
• Mikä tahansa kristillinen yhteisö tai lahko, joka on eronnut yhdestä pyhästä katolisesta ja apostolisesta kirkosta. Siitä, mikä kirkko muodostaa yhden pyhän katolisen ja apostolisen kirkon, on kiistelty jo pitkään: esimerkiksi roomalaiskatolinen kirkko väittää, että se on yksi pyhä katolinen ja apostolinen kirkko, ja pitää itäistä ortodoksista yhteisöä skismaisena. Itäinen ortodoksinen yhteisö vaatii myös tätä arvonimeä ja pitää katolista yhteisöä skismaattisena. Protestanttinen liike katsoo, että molemmat ovat erehtyneet, samoin restauralistinen liike.

On kuitenkin hyvin tärkeää huomata ero skisman ja harhaoppisuuden välillä. Harhaoppisuus on kirkon uskomusten hylkäämistä tai epäilemistä sen jälkeen, kun on kastettu. Skisma tarkoittaa sitä, että vastakkaisilla osapuolilla on erimielisyyksiä kirkon sisällä. Molempien ryhmien on hyväksyttävä, että ne ovat skismaattisia. Katolisen kirkon kanonisen oikeuden mukaan skisma, luopumus tai harhaoppi johtaa ekskommunikaation rangaistukseen.

 
Suurten kirkkohaarojen historiallinen kehitys niiden juurista.  

Käyttö islamin alueella

Sunni-, shia- ja kharijitaislamin välillä on vuonna 632 jakaantunut näkemys profeetta Muhammedin oikeasta seuraajasta. Vuosina 661 ja 680 oli erimielisyyksiä kalifaatin oikeutetusta haltijasta.

 

Käyttö buddhalaisuudessa

Buddhalaisuudessa ensimmäisen skisman aiheutti Devadatta Buddhan elämän aikana. Buddhan kuoleman jälkeen varhaiset buddhalaiset koulukunnat kehittivät erilaisia skismoja. Vanhoissa teksteissä mainitaan 18 tai 20 varhaista koulukuntaa. Myöhemmin syntyivät Mahayana- ja Vajrayana-liikkeet, joita voidaan pitää alkuperältään skismaattisina. Nykyään on ehkä tuhansia erilaisia buddhalaislahkoja.

 

Käyttö juutalaisuudessa

Juutalaisuuden historian aikana juutalaisuus on selvinnyt monista skismoista. Nykyään suurimmat juutalaiset uskontokunnat ovat ortodoksinen juutalaisuus ja ei-ortodoksinen juutalaisuus: Uudistususkonto, konservatiivinen ja jälleenrakennususkonto.

 

Esimerkkejä

• Shiialaisen ja sunnalaisen islamin skisma, noin 632.
• Kaksi Konstantinopolin neljättä konsiilia, toinen katolinen (869-870) ja toinen ortodoksinen (879-880).
• Suuri skisma vuonna 1054
• Kolme paavia samaan aikaan: Paavi Benedictus XIII, Pisan paavi Johannes XXIII, ratkaistu Konstanzin konsiilissa, katso myös läntinen skisma, 1378-1417.
• Sveitsin uskonpuhdistus alkoi vuonna 1516
• Vuonna 1517 alkanut protestanttinen uskonpuhdistus.
• Anabaptisti, noin 1525
• Englannin uskonpuhdistus alkoi vuonna 1529
• Mikael Servetus poltettiin roviolla 1553; häntä pidetään unitarismin perustajana.
• Skotlannin uskonpuhdistus vuonna 1560
• Alankomaiden uskonpuhdistus vuonna 1571
• Ks. vanhoillislestadiolaiset ja Raskol Venäjän ortodoksisen kirkon skisma vuonna 1666.
• Amerikkalainen restauralismi 1850-luvulta alkaen
• Sveitsin kristillis-katolinen kirkko hylkää ensimmäisen Vatikaanin konsiilin opin paavin erehtymättömyydestä, ks. myös Vanha katolinen kirkko, 1868
• Sedevakantismin skisma vuonna 1958
• Anglikaanisen kommuunion ja jatkuvan anglikaanisen liikkeen välinen skisma vuonna 1977.

 

Aiheeseen liittyvät sivut

• Irtautuminen
• Ekumenia