Skisma – määritelmä, alkuperä ja vaikutus uskontoihin

Skisma – selkeä määritelmä, kreikkalaiset juuret ja uskontoihin vaikuttavien hajaantumisten seuraukset. Lue syvällinen katsaus skisman alkuperään ja vaikutuksiin.

Sana skisma ('sɪzəm tai /'skɪzəm/), joka tulee kreikan kielestä σχίσμα, skhísma (sanasta σχίζω, skhízō, "repiä, halkaista"), tarkoittaa jakautumista tai hajaantumista, yleensä organisaatiossa tai liikkeessä.

Skismaattinen on henkilö, joka aiheuttaa skismaa organisaatiossa tai joka on hajaantuneen ryhmän jäsen. Skismaattinen tarkoittaa adjektiivina skismaan tai skismoihin kuulumista tai sellaisia ajatuksia, toimintatapoja jne. joiden ajatellaan johtavan skismaan.

Alkuperä ja kielihistoria

Termi juontuu kreikan sanasta σχίσμα (skhísma), joka perustuu verbistä σχίζω (skhízō) — "halkaista, repiä". Latinan kielessä sana esiintyy muodossa schisma ja siitä se on siirtynyt useisiin Euroopan kieliin. Suomen kielessä sanaa käytetään sekä kirjaimellisessa merkityksessä (esim. jakautuminen, repeämä) että kuvaannollisesti (erimielisyydet, ryhmän eroaminen). Käytännössä sana liitetään usein uskonnollisiin ja yhteisöllisiin jakautumiin.

Skisma uskonnollisessa kontekstissa

Uskonnollisessa kielessä skisma tarkoittaa usein organisaation, seurakunnan tai koko uskonnollisen kirkon jakautumista hallinnollisten, liturgisten tai opin kysymysten vuoksi. Tunnettuja esimerkkejä:

• Itä–länsi -kirkon skisma (ns. Suuri skisma) vuonna 1054, jolloin muutaman vuosisadan kuluessa roomalaiskatolinen ja ortodoksinen kirkko käytännössä erkanivat toisistaan.
• Protestanttinen reformaation aikainen ero, joka 1500-luvulla johti katolisen kirkon ja useiden uusien protestanttisten kirkkojen eroon ja edelleen lukuisien protestanttisten suuntauksien syntyyn.
• Orientaalisten ortodoksisten kirkkojen ja kalkedonilaisen perinteen väliset erimielisyydet 400–500-luvuilla, jotka johtivat pysyviin jakautumiin useissa maissa.

Skisma vs. harhaoppi (heresia)

On tärkeää erottaa skisma ja harhaoppi. Harhaoppi (heresis) tarkoittaa oppiriidan tai opetuksen poikkeamaa vakavasti pidetystä opista; se on pääosin doctrinalinen kysymys. Skisma taas viittaa ennemminkin organisatoriseen tai hierarkkiseen eroon — seuraukseen siitä, että osa yhteisöstä erottautuu tai kieltäytyy tunnustamasta auktoriteettia. Käytännössä nämä kaksi voivat liittyä toisiinsa: oppiriidat voivat johtaa skismaattisiin erimielisyyksiin ja päinvastoin.

Vaikutukset ja seuraukset

• Kirkkorakenteet ja identiteetti: skismat jakavat uskonnollisen kentän uusiksi kirkkokunniksi ja voivat muokata yhteisöllistä identiteettiä.
• Hallinnolliset seuraamukset: erottaminen, kirkollinen erottaminen tai ekskommunikaatio on tavallinen seuraus vakavista skismaattisista teoista.
• Sosiaaliset ja poliittiset vaikutukset: skismat voivat synnyttää laajempia jännitteitä yhteiskunnassa, johtaa oikeudellisiin kiistoihin seurakuntien omaisuudesta tai vaikuttaa poliittiseen liittoutumiseen.
• Kulttuuriperintö: toisinaan skismaat tuottavat erilaisia liturgisia tapoja, teologisia painotuksia ja kulttuuriperinteitä, jotka säilyvät sukupolvien yli.

Ratkaisut, sovinto ja ekumenia

Vaikka skismat voivat olla pitkäkestoisia, sovinnon mahdollisuuksia on: teologinen dialogi, ekumeeniset neuvottelut, yhteiset julistukset ja käytännön yhteistyö ovat keinoja lähentää erottautuneita ryhmiä. Esimerkiksi katolisen ja ortodoksisen kirkon välillä 1960-luvulta alkaen tehty ekumeeninen keskustelu ja tuoreempien vuosikymmenten yhteistyö ovat vähentäneet jännitteitä; vuonna 1965 paavi Paavali VI ja patriarkka Athenagoras periaatteessa purkivat toistensa ekskommunikaatiot. Kunnollinen sovinto vaatii sekä teologista että hallinnollista joustoa.

Skisma muissa yhteyksissä

Sana skismaa käytetään myös laajemmin esimerkiksi politiikassa, yhdistyksissä, työmarkkinaliikkeissä ja yrityksissä kuvaamaan jakautumista tai kapinaa johtoa vastaan. Tällöin syyt voivat liittyä ideologisiin erimielisyyksiin, johtamistapaan tai strategisiin päätöksiin.

Nykymerkitys ja sävy

Sanalla skisma on usein vahva, kielteinen sivumerkitys: se viittaa rikkoutumiseen ja pysyvyyteen. Termi kuvaa sekä tapahtumaa (erkanemista) että sen seurauksia (uusia ryhmiä, katkenneita suhteita). Sanaan liittyvä adjektiivi skismaattinen voi siis kuvailla henkilöä tai toimintaa, joka on helposti hajaannuttavaa tai joka aikaansaa jakautumista.

Yhteenveto

Skisma on historiallisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävä ilmiö, erityisesti uskontojen ja organisaatioiden kehityksessä. Se kertoo siitä, miten opilliset, hallinnolliset ja kulttuuriset erimielisyydet voivat muuttaa yhteisöjen rakennetta — ja miten vaikeaa, mutta joskus myös mahdollista, sovinto voi olla.

Käyttö kristinuskon sisällä

Sanoja skisma ja skismaattinen on käytetty ehkä eniten kristinuskon historiassa puhuttaessa kirkon sisäisistä erimielisyyksistä.

Kristinuskon sisällä sana skisma voi tarkoittaa:

• Kristittyjen välille erimielisyyksien luominen on rikos.
• Tapahtuma, jossa kaksi kristittyjen ryhmää lakkaa olemasta täydessä yhteydessä toisiinsa, jolloin ne päättävät, että niiden on jumalanpalvelettava erillään keskenään vallitsevien erimielisyyksien vuoksi.
• Mikä tahansa kristillinen yhteisö tai lahko, joka on eronnut yhdestä pyhästä katolisesta ja apostolisesta kirkosta. Siitä, mikä kirkko muodostaa yhden pyhän katolisen ja apostolisen kirkon, on kiistelty jo pitkään: esimerkiksi roomalaiskatolinen kirkko väittää, että se on yksi pyhä katolinen ja apostolinen kirkko, ja pitää itäistä ortodoksista yhteisöä skismaisena. Itäinen ortodoksinen yhteisö vaatii myös tätä arvonimeä ja pitää katolista yhteisöä skismaattisena. Protestanttinen liike katsoo, että molemmat ovat erehtyneet, samoin restauralistinen liike.

On kuitenkin hyvin tärkeää huomata ero skisman ja harhaoppisuuden välillä. Harhaoppisuus on kirkon uskomusten hylkäämistä tai epäilemistä sen jälkeen, kun on kastettu. Skisma tarkoittaa sitä, että vastakkaisilla osapuolilla on erimielisyyksiä kirkon sisällä. Molempien ryhmien on hyväksyttävä, että ne ovat skismaattisia. Katolisen kirkon kanonisen oikeuden mukaan skisma, luopumus tai harhaoppi johtaa ekskommunikaation rangaistukseen.

 
Suurten kirkkohaarojen historiallinen kehitys niiden juurista.  

Hae kirjaimella